Vuoden 2011 mieleenpainuvimmat viinihetket TOP 5

Itselleni viime vuoden teemaksi muodostui selkeästi Toscana viinitarjonta ja Douron portviinit. Eipä yllätys sinänsä, sillä vietin leijonan osan lomista ja omista lomista näillä viinialueilla harhaillessa. Porto ja Vila Nova de Gaia tulivat tutuiksi kolmen viikon kesälomalla ja "vanha tuttu" Chianti Classico -alue Toscanassa näytti taas uusia hienoja puoliaan liki kuukauden sadonkorjuureissulla.

Viiniharrastuksen edetessä ja janon kasvaessa on oppinut maistamaan viinejä rauhattomassa ympäristössä, nopeassa tahdissa ja vieläpä niin, että maisteluista jää jotain mieleen. Tällä tarkoitan lähinnä isomman porukan tastingejä ja viinimessuja. Uskon kuitenkin vahvasti ympäristön luomaan vaikutukseen viinin maistelukokemuksessa. Vaikka taito nopeaan maistamiseen on kehittynyt, tunnelma näyttelee avainasemaa mieleenpainuvissa hetkissä, eli niissä, jotka ylläpitävät jatkuvaa optimaalisten fiilisten ja mielihyvän tavoittelua. 

Kiireetön haistelu ja maistelu aisteja tukevassa ympäristössä voi nostattaa hieman mielikuvituksettomankin viinin tasoa huomattavasti, ja antaa usein hienolle viinille sille kuuluvan kuninkaan kruunauksen. Seuraavassa viisi vuoden 2011 mieleenpainuvinta viinihetkeä ja tilanteesta napattu kuva:

5. Vila Nova de Gaia & Dalva Porto Golden White Colheita 1952


Kuuman päivän päätteeksi uskomattoman hienosti ikääntynyt, tiivis ja suuntäyttävä luomus. Vaaleasta kullankeltaiseen kääntyvä väri ilmaisi jännällä tavalla arvokasta vanhenemista. Mieleenpainuva nautiskeluhetki yhdessä tuottajan edustajan kanssa Vila Nova de Gaian viinikaupassa. 

4. Porto, ODE Porto Wine House & Quinta do Infantado Reserva 2007

Erinomainen Quinta do Infantadon Reserva 2007 täydensi härän sisäfileen ja portviinikastikkeen yhdessä Porton tunnelmallisimmista viiniravintoloista. Vielä punaviineissä tuntemattomampi Infantado tuottaa myös erityisen laadukkaita portviinejä Pinhaossa, Douro-joen pohjoispuolella.

3. Panzano in Chianti & Candialle Pli 2004

Hämärään taittuva ilta Conca d'Oron alarinteillä Toscanan Chianti Classicossa. Bistecca alla fiorentina, reippaasti oliiviöljyä, vihersalaattia ja nätisti ikääntynyt Candialle "Cru"-viini Pli 2004. Sangioveselle tyypillinen napakka rakenne oli alkanut kehittyä kauniisti leveämmäksi ja syvemmäksi. Hieman kansainvälisen oloinen ja frakkiin puettu Jupiterin veri.

2. Panzano in Chianti, Vino al Vino & Castello dei Rampolla Vigna d'Alceo 2006

Iloisesti hälisevillä Vino al Vino -viinimessuilla yhdessä Rampollan omistajan Maurizia di Napolin kanssa maistettu d'Alceo oli tapahtuman huippuhetkiä. Vielä vauva, mutta elegantti ja biodynaaminen cabernet sauvignon – petit verdot -sekoite antoi kuitenkin pienen vihjeen kulttiviinin mahtavasta potentiaalista. 

1. Douro, Quinta de Santo António & Quinta de Santo António Colheita 1976

Viinintekijä ja enologi Carlos Almeida tarjosi viinivuoden 2011 mielenkiintoisimman maistelukokemuksen omien viinitarhojensa ensimmäisen vuosikerran (1976) Colheitalla. Suoraan tammesta laskettu uutos oli äärimmäisen mausteinen ja monivivahteinen. Reunoilta aavistuksen vihreään taittuva väri kertoo yli 30 vuoden iästä.  

Quinta de Santo Antonio (n. 20 ha) myy satonsa lähes kokonaan isoille tuottajille kuten Fonseca. Carlos on aiemmin toiminut 20 vuotta johtavana viinintekijänä mm. Sandemanilla ja Calemilla ennen kuin siirtyi eläkkeelle ja päätoimiseksi tarhuriksi sekä hotelliyrittäjäksi. 

Uutuus Maremmasta – Dròmos L' Altro Sangiovese IGT

Klassinen Valpolicella-tuottaja Bolla aloitti uuden projektin Toscanan Maremmassa vuonna 2000, kun se hankki omistukseensa 27 hehtaaria viinitarhaa läheltä Scansanoa meren tuntumasta. Maistoimme tuottajan uusimman viinin Dròmos L'Altro Sangiovese 2007:n (Alkon uutuus 29,90€). 

Tämä 100% sangiovese oli väriltään keskisyvän rubiininpunainen. Tuoksu oli herkullinen, viettelevä, kypsän kirsikkainen ja miedon vaniljainen. Maun ensimmäinen kolmannes myötäili tuoksua tasapainoisuudellaan. Toinen kolmannes paljasti viinin tiiviin ja yrttisen rakenteen. Dròmos oli kokonaisuudessaan erittäin täyteläinen, pitkä ja tanniininen viini mausteiselle ruualle. Kolmenkympin hintaluokkaan turhan simppeli tapaus, joka luultavasti ei tarjoa sen kummempaa elämystä alueen viineihin enemmän perehtyneille.   

Täyttä sangiovesea: klassinen vs. moderni tyyli

Komeita, mutta niin erilaisia toscanalaisviinejä. Maistoimme kaksi sataprosenttista sangiovesea yhdessä panzanolaisen luomumakkaran kanssa. Huomionarvoisesti molemmat viinit kuuluivat vasta Italian kolmanneksi korkeimpaan laatuluokkaan IGT. Flaccianellon tapauksessa edellytykset korkeimpaan DOCG -laatuluokitukseen olisivat olemassa, mutta viini on ajalta (ensimmäinen vuosikerta 1981), jolloin täydet sangioveset eivät vielä saaneet korkeinta laatuluokitusta. 

Petrolon Torrione 2006 edusti tiukahkoa ja rehellisen maanläheistä tyyliä tarjoten kirsikkaa, yrttejä sekä parfyymiä, kun taas Fontodin Flaccianello 2007 antoi maistajalleen hieman lihaisampaa marjaa, mausteita, mokkaa ja pituutta. Tyylisuuntien eroa oli selkeä ja opettavainen. Tällä kertaa maistelijat olivat yksimielisiä Flaccianellon paremmuudesta, vaikkakin Torrionen uskollisuus alueen klassisen elegantille tyylille olikin kunnioitettavaa.

Maailmankuulun Checcuccin luomumakkaraa

Päivitettyä Sangiovesea

Alkon tilausvalikoimasta tarttui mukaan Toscanan turistirannikolta, Maremmasta, tuleva oiva Sangiovesen lajikeviini: Sassoregale Sangiovese IGT 2008.

Mehukas tuoksu oli tumma, kirsikkainen ja mausteisen maanläheinen. Runsas, suuntäyttävä ja täyteläinen suutuntuma oli modernin sangiovesemäinen. Tanniinien, happojen ja alkoholin integraatio oli kunnossa, eikä 13,5% alkoholi häirinnyt kulauttelua. Hellällä kädellä tammitetussa viinissä tynnyrin vaikutus oli enemmän kuin sopiva. Puhdaspiirteistä marjaa ei jyrätty, vaan Sangiovesen soundi oli koko ajan läsnä yhdistettynä hivenen lääkemäiseen ja mausteiseen jälkimakuun. 

Sassoregale oli alueensa näköinen ruokaviini hyvään hintaan. Kokonaisuus oli jollain positiivisella tavalla juuri nykypäivää.

Panzanosta tärähtää - Candialle Chianti Classico 2006

Ja kovaa tärähtääkin, vieläpä suomalaisvoimin (kts. aikaisempi blogikirjoitus). 

Sen kummempaa kotiin päin vetämistä ei tämän viinin kohdalla tarvita, sillä Classicon kultamailta tuleva herkkupläjäys ei jätä CC:n ystäviä kylmäksi. Pesunkestävä tuotos maanläheisiä aromeja, kypsähköä marjaa, veden kielelle nostattavaa sakeaa tanniinia ja happoja. Kaikki tämä ihanan hallitussa paketissa, ilman turhan koppavaa tanniinien ja happojen välistä kilpajuoksua. Tummanpunainen väri jättää reunalle pienen aavistuksen ruskeaan kääntyvästä sävystä. Classicoksi ehkä epätyypillisesti viini sopii iltaan ilman sen suurempia ruokakikkailuja. 

Siispä erittäin nautittava, sopivasti illanistujisiin tammitettu Chianti Classico, jonka voit toivottavasti joskus hakea Alkosta. Onneksi tällä hetkellä saatavana vuosikerta 2005.

Voi Candialle, kunpa et olisi vielä loppunut!

Cosimo Maria Masini "Nicole" IGT 2006

Joskus maanantai on yksinkertaisesti viikon paras päivä mielenkiintoisen viinin maistamiseen. Vaikka viinijano ei varsinaisesti olisikaan kova, viikonlopun jälkeinen flow auraa turhat ennakkoluulot ja odotukset tieltään, jättäen jäljelle hämmästyttävän herkän maistamiskokemuksen.

Cosimo Maria Masini "Nicole" IGT 2006 tulee San Miniaton pikkukylän liepeiltä Luoteis-Toscanasta. Kylä sijaitsee viinimatkaajan näkökulmasta aavistuksen sivussa massaturismin kansoittamista Chiantin ja Bolgherin huippuviinialueista. Etiketin ja nettisivujen perusteella hyvinkin moderni tuottaja tekee viininsä vasta Italian kolmanteen laatuluokkaan IGT, ja aina biodynaamisesti. Joka vinkkelistä siis kutkuttavan kiinnostava kokonaisuus.

Viinin tuoksu oli vahvasti maanläheinen ja multainen sekä, hieman yllättäen, kypsän puolukkainen.  Aavistus klassista hapankirsikkaa ja tummia marjoja. Maku johdatteli aistit lempeästi vakuuttavaan lopputulokseen. Hapokas, tanniininen ja pitkähkö 100% Sangiovese. Ei pätkääkään  tammea. Hieman dekantoituneena tuoksussa moniulotteisempaa marjaa ja yrttejä. Hyvin rakennettu, aluetta ja rypälettä korostava viini, joka ei pyri kosiskelemaan maistajaa pulloetikettinsä tavoin.  

Jos kiinnostuit, viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta.      

Classico-kesän kunkku

Moni voisi väittää, että tässä vietiin halvalla. Toinen voisi onnitella harvinaisen hyvästä löydöstä. Itse en oikein tiedä miten päin olisi. Niin herkullisen täydellinen on Ruffino Riserva Ducale Chianti Classico 2005. Vaikka Chianteja on tullut maisteltua tänä suvena enemmän kuin tarpeeksi, ei kohdalle ole osunut yhtä tasapainoista yksilöä.

Tuotos löytyy Alkon tilausvalikoimasta parilla kympillä. Taustoista ei ollut ennakkoon kovinkaan kattavaa tietoa, "Ruffino-Chianti" on tosin painunut mieleeni jo muutama vuosikymmen sitten jonkinlaisena punkkuna, kiitos mökin lampunjalkojen.

Jospa yrittäisin kuvailla viiniä vaikka näin: siitä ei puutu mitään, siinä on hämmentävän miellyttävä tasapaino, uuteen maailmaan viittava herkkullisuus, perinteisen classicon yrttisen ryhdikäs kirsikkaisuus ja kohtalaisen vaikuttava jälkimaku. Hilloa, pehmeitä tanniineja ja hävyttömän ihania happoja. Modernin ja perinteisen classicon jalostettu välimuoto? Tällä kertaa vuoden vaikuttavin viini tuli täysin puskista.

Viinijano Exclysive - Candialle Azienda Agricola

Kävimme tutustumassa suomalaisen viininviljelijä Jarkko Peräsen viinitilaan Toscanan Panzanossa. Viinitila on ollut Jarkon ja Josephinen isännöimä vuodesta 2002, jolloin pariskunta hankki sen itselleen sveitsiläiseltä viljelijäperheeltä. Candialle Azienda Agricola sijaitsee aika tarkkaan keskellä sekä mystisen romanttista Toscanan maaseutua että Chianti Classico -viinialuetta. Panzano on Classico-alueen ehdottomia kultamaita, ja tila sijaitseekin maineikkaan "Conca d´Oro" -laakson alarinteillä.

Jarkko suhtautuu viininviljelyyn vahvasti kasvitieteellisestä näkökulmasta. Tilan tavoitteena onkin kestävä viininviljelys ja viinitarhojen ymmärtäminen maatalousekosysteeminä. Luomuviljely vaatii veronsa, sillä köynnöksiä on seurattava säävaihteluiden takia erityisen tarkasti, eikä muutoksista saa tehdä liian hätiköityjä johtopäätöksiä. Myös koneellisen työn minimointi asettaa kestävän kehityksen viininviljelylle haasteita. Jarkko toteaakin:

"Luomuviljely on tarkoitus saada koko Panzanon viinialueen trendiksi, se on ennen kaikkea fiksujen ihmisten hommaa".

Vaikka Candialle on Panzanon pienimpiä tiloja, on rajanaapureina suuria viinitaloja kuten Fontodi ja Castello dei Rampolla. Kylän keskusta sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä tilalta ja Firenzeen ajaa puolisen tuntia.

Tällä hetkellä Candialle tuottaa Chianti Classicoa sekä IGT-viinejä Ciclope ja Pli. Tarjonta kattaa mukavan siivun Toscanan viinimakuja. Traditionaalinen Classico on omiaan paikallisten juustojen, villisikapastan ja tomaattisten ruokien kanssa. Ciclopen vertaista Merlot-vetoista nautiskeluviiniä saa hakea. Pli osoittaa tilan "cru"-viininä laadukkaan Sangiovesen parhaat ominaisuudet. Rivien välistä ymmärsimme, että tulevaisuudessa tila aikoo pitää kansainväliset rypäleet täysin omana viininään. Mielenkiintoisia viinejä kenties siis tulossa...

Mikäli mieli tekee syksyiseen Toscanaan, kannattaa sinne suunnistaa pikaisesti. Syyskuun kolmantena viikonloppuna 2010 Panzanossa järjestetään viinimessut, joissa parisenkymmentä paikallista tuottajaa esittelee luomuksiaan. Sisään pääsee ostamalla viinilasin (12e), jonka jälkeen maistelu on täysin vapaata.

Arjen klassikko

Toscanan Grevessä sijaitseva Vignamaggio ylpeilee historiallaan Mona Lisan synnyinkotina ja 600 vuotta vanhana viinitilana. Tarhan Chianti Classicot ovat varmaa laatua ja niitä saa myös Alkon normaali- sekä tilausvalikoimasta.

Nyt lasiin kuitenkin päätyi hauskan pöytäviinimäinen ja kursailematon pullo tilan 100% Sangiovese IGT:tä nimeltään "Il Morino". Viinissä oli paljon hyvän Classicon ominaisuuksia. Tuoksussa marjaisaa kirsikkaa ja hedelmiä sekä maussa suoraselkäistä, mutta pehmeää tanniinia ja mausteita. Alkuun aavistuksen metallinen tuoksu muuttui reilussa tunnissa juuri siihen suuntaan mihin toivoikin.

Tässä siis oiva vaihtoehto niille, jotka kokevat Alkon Classico-valikoiman joskus turhan hintavaksi, mutta janoavat Sangiovesen komeita piirteitä.

Il Morino Toscana I.G.T.

Vihdoin...

viinigradu on valmis ja viikonloppuun kuuluu muutama kunnon viini. Koska oma kiinnostukseni kohdistuu Italiaan, päätettiin valita toukokuun tastingiin jotain hiukan erikoista. Valinta ei ollut helppo, ja päädyttiinkin seuraavanlaiseen kokoonpanoon:

- Barbaresco, Produttori del Barbaresco 2005

- Castello di Ama, Chianti Classico 2003

- Sassicaia 2004

- Cecilia Beretta Valpolicella Superiore Ripasso 2007

- Barone Ricasoli, Chianti Classico Riserva 2006, Rocca Guicciarda

Viinit tekivät tehtävänsä, eli vaikutus oli käsin kosketeltava.

Lyhyesti: Barbaresco tyytyi tasaisen tanniinisuuden hallintaan ja pitkähköön jälkimakuun. Barbaresco sopii myös Barolon tapaan erinomaisesti kypsän parmesanin kanssa. Castello di Aman Classico 2003 oli mielestäni lievä pettymys. Tanniinit olivat iästä huolimatta tuoreet ja kohtalaisen agressiiviset. Viini tuntui jotenkin vaikeasti lähestyttävältä.

Sitten Sassicaia 2004. Bolgherin ykkösviini tarjosi harmonisen kokonaisuuden, jossa tanniinit harrastivat kilpajuksua hedelmällisen jälkimaun ja orastavan hapokkuuden kanssa päätyen erinomaiseen lopputulokseen. Tuoksun lupaama hedelmällinen mehevyys maistui aavistuksen kirpakan selkärangan takaa. Sassicaia oli pitkä ja karismaattinen viini, joka tarjosi Cabernet Sauvignota toscanalaiseen tapaan.

Cecilian Ripasso oli kansan suuhun istutettu varma kokonaisuus, jonka vuorosanat oli helppo unohtaa.

Rocca Guicciarda säväytti terävyydellään. Viini oli Ricasolin tapaan tuhdihko Classico, mutta odotukset olivat kuitenkin jossain ihan muualla. Kenties dekantointi olisi tehnyt tehtävänsä - nyt maltoimme vain 30 minuuttia.

Täydellinen ilta sai arvoisensa lopputuloksen tasting-vieraiden vilpittömien kiitosten myötä. Huippuviinien maistaminen on vasta tiensä alussa. Tästä on hyvä jatkaa!

Classicot riviin järjesty

Viimeksi nauttimastamme Chianti Classicosta on ehtinyt vierähtää jo sellainen tovi, että kesän kynnyksellä Classico-jano kävi tuskalliseksi ja päätimme laittaa kerralla paremmuusjärjestykseen neljä mielenkiintoista taloa. Valinta tehtiin yksinkertaisesti ja mukaan valittiin kaksi suurinta taloa satojen hehtaarien huipputarhoilla ja kaksi pienempää muutaman kymmenen hehtaarin tilaa. Reilua, eikö?

Ilahdukseksemme viinit olivat ällistyttävän erilaisia. Siinä missä Barone Ricasolin Brolio oli tumma ja mausteinen kuin Uuden Maailman Syrah, Fattorie Melinin tuotos tuoksui mitäänsanomattomalle, laimealle ja ohuelle härskiintyneelle viilille. Maussakaan ei juuri löytynyt sitä potkua, mikä tässä seurueessa olisi erottunut edukseen.

Kolmatta kokelasta, idyllisen pientilan Fattoria Santo Stefanon saman nimistä Classicoa vuodelta ´05 olimme maistaneet viime marraskuussa ja pidimme kovasti. Tällä kertaa pöydässä oli 2007, jonka vaniljaiset aromit ja pehmeys eivät pääseet aivan ´05 vuoden tasolle, mutta oli silti erinomainen viini. Stefanon hapot ja kevyt tanniini viehetti siinä määrin, että illan seurue päätti valita sen yksimielisesti voittajaksi jo muutaman maistelukierroksen jälkeen. Neljäntenä viininä maistamamme Marchese Antinori oli joukon selkärankaisin. Mukana oli aavistus tallinnurkkaa ja rotevat tanniinit. Hyvä viini sekin.

Classico-illallinen oli siis suuri menestys, viinit olivat haastavan erilaisia ja makuskene kattava. Pikkutila vei pystin, Antonori tuli hyvänä kakkosena ja Mellinin Gambero Rosso -menestyjä liputti viimeisen sijan, vaikka ei keskimääräistä heikompi viini ollutkaan.

Viinit paremmuusjärjestyksessä:

- Santo Stefano Chianti Classico DOCG 2007

- Marchese Antinori Chianti Classico Riserva DOCG 2005
- Barone Ricasoli Chianti Classico Brolio DOCG 2007

- Fattorie Melini Chianti Classico Riserva "La Selvanella" DOCG 2006

Brunello kuin oppikirjasta

Montalcino ei muistu mieleeni ainoastaan viinifriikin paratiisina, vaan myös auringon paahtamana helvettinä, jossa sokkeloiset pikkukujat ja lukuisat viinikaupat saivat viinivieraan voimaan pahoin. Sen verran rapeat olotilat muistuttivat kolikon kääntöpuolesta ja edellispäivän Chianti - Firenze road tripistä. Valittamisen aika oli joka tapauksessa myöhemmin.

Montalcino oli koko pienuudessaan komea kokemus. Itsevarma kylä kökötti Toscanan kuningasköynnösten keskellä lähes 600 metrin korkeudella. Viinivierasta riitti joka lähtöön, maisemat olivat satumaiset ja paikalliset viinikauppiaat suoraan elokuvista.

Tarttui matkalta mukaan muutakin kuin Firenzen tarjoama, viiveellä saapunut nestevajaus. Pienestä viinikaupasta torin laidalta löytyi loppumatkan lompakolle räätälöity *Brunello, jota voi varsin mielissään nauttia nyt Suomessa, maaliskuisena perjantai-iltana - kevään kynnyksellä.

Viini oli varsin oppikirjamainen. Tanniinit olivat kesyyntyneet pehmeiksi, happo oli kevyesti taustalla, tuoksussa oli runsaasti aromia, aavistus pistävyyttä ja raakuutta, mutta kuitenkin marjaa, kirsikkaa ja marsipaania. Rehellinen Sangiovese ei tarjonnut yllätystä. Korrekti viini, hyvin tehty ja varman päälle hiottu kokonaisuus. Viini ei jättänyt juuri arvosteltavaa omassa täydellisyydesään. Kaipaisin lisää ulottuvuutta seuraavaan Montalcinon kokelaaseen.

*Citille di Sopra, Brunello di Montalcino DOCG 2003

Fontalloro '98

Loma on hyvä aloittaa kunnon viinillä. Ainakin näin toivoin korkatessani reilu 11 vuotta ikääntynyttä Toscanan sekasikiötä. Nimitys syystä, että Fattoria di Felsina on päättänyt käyttää huipputuotteeseensa sangiovesea sekä Chianti Classicon, että Chianti Colli Senesi tuotantoalueilta. Näin viini ei täytä DOCG Classico eikä DOCG Colli Senesi -kriteereitä, joten se täytyy luokitella IGT:ksi.

Vaikka laatuluokitus on vasta Italian kolmanneksi korkein, en hämäänny vaan pikemminkin innostun. Italia on tuottanut jo vuosikymmenet huippuviinejä Toscanan länsirannalla Bolgherin kylän merellisillä kukkuloilla, jotka kaikki ovat luokiteltu kolmanteen IGT luokkaan. Näissä viineissä päärypäleenä on Cabernet Sauvignon ja juuret johtavatkin aina Antinorin suvun viinikokeiluihin ja ranskalaisten punaviinien ihannointiin, tämä on kuitenkin oman artikkelinsa arvoinen tarina...

Sitten Fontallorosta. Viini oli vuosikertaa 1998, joten tanniinit ovat saaneet pehmentyä tovin. Korkattuani pullon dekantoin sen välittömästi, ja pohjalle olikin kertynyt kunnon sakka. Väri oli vahvasti ruskeaan taittuva ja koostumus tuhti. Tuoksu oli alkuun mitään sanomaton ja laimea. Tunnin päästä tuoksussa oli jumalaista mehevyyttä, suklaan aromeja ilmiselvää punaista paksua makeaa marjaa. Reilun tunnin päästä maussa oli vahvasti tanniineja ja kiehtovaa kirpeyttä - viini oli kaikkea muuta kuin 11 vuoden ikäinen. Kahden tunnin jälkeen tanniinit olivat pehmentyneet, mutta eivät odotetusti. Viini oli särmikäs ja kahvinen tuhti pakkaus.

Kokemuksena erittäin mielekäs ja innostava viini, jollaista en ole ennen maistanut. Viinistä huomasi selvästi iän tuomat ominaisuudet kuten värin, sakan, tuoksun ja kaulaetiketin liimautumisen tuskallisen tiukalle pullon suuaukolle.

Heräsikö mielenkiinto? Pullon ´98 vuosikertaa voit hankkia Alkosta

Chiantin ytimessä

Mikä ihme yhdistää entisaikojen etruskikaupunki Sienan ja renesassiajan pyhätön Firenzen? Noh, helpoin vastaus on tietenkin sijainti. Kummatkin kaupungit sijaitsevat nimittäin Italian Toscanassa aivan Chiantin viinialueen kupeessa.

Oikea vastaus on silti SS222/SR222, tietenkin. Numero-kirjainyhdistelmä tarkoittaa tietä, joka mutkittelee läpi kauneimpien toscanalaiskylien aina Chianti Classico -aluetta myöten alkaen Sienasta ja päättyen Firenzeen.

Vaikka Chianti Classico on vain yksi alueen monista viinityypeistä, on se vakinaistanut paikan yhtenä maailman arvostetuimmista viineistä. Chianti on onnistuessaan erinomainen viini, mutta Classico tarvitsee vain harvoin onnistumisia. Chiantin alue jaetaan kahdeksaan tuotantoalueeseen, joista Classico muodostaa vielä oman DOCG -luokitellun tuotantoalueensa.

Ohessa tunnistekilpi Santo Stefanon Chianti Classico-tuotantotilalta


Chianti Classico on perustyypiltään kohtalaisen hankala seurusteluviini. Siinä on kovuutta ja tanniinisuutta, joka hedelmäisellä olemuksellaan maistuu hyvälle, mutta varsinkin nuorena, kuivattaa limakalvot pahemman kerran jättäen jopa vastenmielisen jälkivaikutelman. Pullokypsytys tekee Classicolle hyvää, ja totesimmekin, että tällä hetkellä vuosikerta ´05 on erinomainen. Viini tuoksui karamellimaisen toffealle. Vahvoista tanniineista ei ollut tietoakaan. Pehmeyttä ja karismaa riitti loputtomiin ja kokonaisuus olikin yksi parhaista koskaan maistamistani viineistä. Kyseistä viiniä ei saa Alkosta, vaan se on henkilökohtaisesti kannettu aina Grevestä Santo Stefanon tilalta asti.

Ohessa maistamamme Santo Stefano Chianti Classico 2005

the fiesta.

Castello Banfin Brunello* tuotti neitseelliselle Montalcinon alueen sulaa kultaa nauttineelle pettymyksen. Vaikka Banfi on vuodesta toiseen niittänyt menestystä Wine Spectatorin arvosteluissa, ei ´03 vuosikerta täyttänyt odotuksia. Viini oli hyvin selkeä ja vahva niin kuin olettaa saattoi, se nautittiin erinomaisen punaviinihirven kanssa, ja onnistuikin vastaamaan ruoan vahvaan makuun hyvin. Kokonaisvaikutelma jäi silti yllättävän ongelmalliseksi ja häiritsevän karvaaksi. Viini oli mausteisen marjaisa sekä erittäin voimakaan tuoksuinen, mikä teki osaltaan vahvasti positiivisen vaikutuksen. Jokin ei silti toiminut, ja kokonaisuus jäi vuosien päähän siitä karismasta, mitä viiniltä odotti. Brunelloille tyypillistä purppuran tummaa ruskeahkoa sävyä ei taittunut reunasta, ainakaan vielä tällä vuosikerralla. Happea kannattaa antaa reilusti yli toista tuntia, ja testiryhmä huomasikin, että viini sai dekantoituneena mukavasti pehmeyttä ja karismaa.

Banfi ´03 ei ole valmis nautittavaksi, vaan testaajien veikkaus onkin, että viini on parhaimmillaan 5-6 vuoden päästä. Näin nuoressa Brunellossa kun hehkuu läpi jonkinlainen epävarmuus. Tuottaja lupaa viinille jopa 18 vuoden säilymisen. Viini ei missään nimessä ole Alkon tilausvalikoimahinnaston arvoinen, vaan kaappaisin hyllystä mielummin mukaan vaikka kaksi turvallista Zenaton Ripassoa, joista toisen voisi sekoittaa booliin ilman huonoa omatuontoa.



Alkupalapöytä piti sisällään loistavan kattauksen uunissa lämmitettyä maalaisleipää valkosipulioliviöljyllä. Ohessa mozzarellaa, chilimakkaraa ja kotitekoista pestoa. Kaiken tämän summasi erinomainen olut Inedit Damm** Espanjasta.



** Estrella Inedit Damm
* Castello Banfi, Brunello di Montalcino 2003