Montevertine - Grande Degustazione

Montevertine-viinit:

- Pian del Ciampolo (sangiovese 90%, canaiolo, colorino)
- Montevertine (sangiovese 90%, canaiolo, colorino) 
- Le Pergole Torte (sangiovese)

- Il Sodaccio (vk. 1995 asti, sangiovese 90%, canaiolo, colorino)

Viinintekijät:

Sergio Manetti (1967 - 2000)
Martino Manetti (2000 ->)


Chianti Classico -alueen ytimessä Raddan ja Volpaian kukkulakaupungin välissä tuotetaan eittämättä yhtä alueen arvostetuimmista viineistä. Montevertine nousi parrasvaloihin erinomaisella yhden tarhan viinillään 1970-luvun puolivälissä ja keräsi huomiota kahnauksellaan Chianti Classico Consorzion kanssa vuonna 1981. Jääräpäinen asenne, tyylitaju ja kunnianhimoiset tavoitteet ovat nostaneet tilan legendaksi muutamassa vuosikymmenessä. 

Sergio Manetti huusi ainoana huutajana Montevertinen vaatimattoman tilan kesämökikseen vuonna 1967. Tarkoitus oli elää maatilan rauhassa ja tehdä viiniä itselle ja kavereille. Le Pergole Torten tarha istutettiin 1968 ja Il Sodaccio (uudelleenistutettu vuonna 2000) pian tämän jälkeen. Vuonna 1971 Manetti maistatti viiniään Vinitalyssä Veronassa ja sai erinomaisen vastaanoton. Hän alkoi vakavissaan harkita viinintekijän uraa ja uusien isompien tilojen rakentamista maatilalleen. Mukana matkassa hääri vanha ystävä Giulio Gambelli, jonka johdolla valmistettiin viiniä ja istutettiin lisää tarhoja. Uudet tilat valmistuivatkin 1970-luvun puolivälissä hammasta purren. Sergio oli velkaantunut, eikä taloudellinen tilanne näyttänyt kovinkaan valoisalta.

Vuosikerta 1977 tuotti Pergole Torten tarhalta jo hyvän sadon, joka riitti täyttämään viisi Domaine de la Romanée Contilta hankittua barrique-tynnyriä. Viini keräsi paljon ylistyssanoja. Tilanne parani, tarhat tuottivat erinomaista viiniä ja vuonna 1981 Sergio päätti hakea yhden tarhan cru-viinilleen Consorzion lupaa Chianti Classico Riserva -luokitukseen. Lautakunnan vastaus on vieläkin kellarin seinällä: "Viini ei ole sopivaa pullotettavaksi". Seuraavana vuonna Sergio päätti tiputtaa kaikki viininsä alimpaan laatuluokkaan "Vino da Tavola". Vielä tänäkin päivänä tilan jokainen viini kuuluu kolmanteen IGT-laatuluokkaan. Huumorimiehenä Sergio ilmeisemmin lisäsi sanan "Riserva" Montevertine-viininsä etikettiin ihan vaan kiusaksi Consorziolle.

Montevertinen viinit edustavat ehdottoman traditionaalista tyyliä paikallisten rypäleiden ominaispiirteitä kunnioittaen. Toisen sukupolven viinintekijä ja Sergion poika Martino Manettin viinit eivät kosiskele maistajaa runsaudella tai pyöreydellä, vaan tuovat sangiovesen raa'ankin persoonan esille sellaisena kuin se on. Manettin haluaa korostaa sangiovesen särmikästä olemusta, ei meikata sitä. Tuloksena on parhaimmillaan elegantti viini, jonka parfyyminen tuoksu ja täyteläinen suutuntuma ovat omalla tasollaan. 

Maistamistamme viineistä suurin osa oli erinomaisia. Varsinkin kaikki vuoden 1995 versiot toteuttivat Sergion tavoitetta hienosti. Vuoden 1988 Il Sodaccio ja Riserva olivat myös taivaallisia. Montevertine '04 ja Pergole Torte '04 olivat kummatkin hieman "lukossa". Tuoksussa oli häiritsevässä määrin vihertäviä puumaisia aromeja. Monte Vertine 1983 säväytti tasapainollaan, kun taas saman vuosikerran Pergole Tortessa oli jo jonkin verran vegetaalisia piirteitä.     

Kaikki maistetut viinit ja lyhyt tasting-note:

Pian del Ciampolo 2008, Montevertine 2007 & 2004

Pian del Ciampolo 2008 - herkullinen ja eloisa grippi. Hedelmäinen. Hyvä arkiviini. 
Montevertine 2007 - kauniisti tasapainossa. Terhakka ja elegantti ruokaviini.
Montevertine 2004 - hedelmä taka-alalla. Tiukka ja tanniininen. Vaikeasti avautuva.

Il Sodaccio, Montevertine Riserva & Le Pergole Torte 1995

Il Sodaccio '95 - erinomainen viini. Lähes täydellinen happo-hedelmä -tasapaino.
Montevertine Riserva '95 - kehittyneempi, ohuempi, multaisempi. Hyvä hapokkuus. 
Le Pergole Torte '95 - nuorekas, runsas ja eloisa. Huikea tasapaino. Sangiovesen voimannäyte. 

Il Sodaccio, Riserva & Le Pergole Torte 1988

Il Sodaccio '88 - kepeä, jopa makea. Fantastinen tasapaino. Viettelevä.
Montevertine Riserva '88 - aavistuksen vakavampi ja lihaisampi, loistavassa kunnossa.
Le Pergole Torte '88 - kehittyneempi, moniulotteinen ja maanläheisen lihaisampi tämäkin. Hapokkuus ja hedelmä lievässä laskussa, mutta kaikin puolin kunnossa.

Le Pergole Torte 2004

Le Pergole Torte '04 -  yllättäen liian nuori arvioitavaksi. Kaikin puolin kunnossa, mutta sulkeutunut, epäintegroitunut ja puinen (hieman samanlainen "ongelma" kuin Montevertine 2004). 

Monte Vertine 1983 oli ilahduttavassa kunnossa

Monte Vertine 1983 - hyvä happo ja kaunis kehittynyt hedelmä. Hieno viini.
Le Pergole Torte 1983 - hauskoja limemäisiä piirteitä ja vegetalisuutta. Ylikehittynyt. Hyvä happo. 
Le Pergole Torte 1987 Mg. - aavistuksen ylikehittynyt.

Vino Santo di Monte Vertine 1982 - Kuivahko kuin Fino Sherry, hapokas ja herkullinen. Erinomainen viini.

Sangiovesea kauneimmillaan

Liialliset höpinät sikseen. Montevertinen Le Pergole Torte IGT tarjosi hienoimman viinikokemuksen hetkeen. Samainen viini oli joskus muinoin liian "epätyypillinen" korkeimpaan laatuluokkaan ja Chianti Classicoksi...  

Kiinnostuitko? Nollakasin vuosikertaa saa tilattua vaikkapa täältä. 

Vuoden 2011 mieleenpainuvimmat viinihetket TOP 5

Itselleni viime vuoden teemaksi muodostui selkeästi Toscana viinitarjonta ja Douron portviinit. Eipä yllätys sinänsä, sillä vietin leijonan osan lomista ja omista lomista näillä viinialueilla harhaillessa. Porto ja Vila Nova de Gaia tulivat tutuiksi kolmen viikon kesälomalla ja "vanha tuttu" Chianti Classico -alue Toscanassa näytti taas uusia hienoja puoliaan liki kuukauden sadonkorjuureissulla.

Viiniharrastuksen edetessä ja janon kasvaessa on oppinut maistamaan viinejä rauhattomassa ympäristössä, nopeassa tahdissa ja vieläpä niin, että maisteluista jää jotain mieleen. Tällä tarkoitan lähinnä isomman porukan tastingejä ja viinimessuja. Uskon kuitenkin vahvasti ympäristön luomaan vaikutukseen viinin maistelukokemuksessa. Vaikka taito nopeaan maistamiseen on kehittynyt, tunnelma näyttelee avainasemaa mieleenpainuvissa hetkissä, eli niissä, jotka ylläpitävät jatkuvaa optimaalisten fiilisten ja mielihyvän tavoittelua. 

Kiireetön haistelu ja maistelu aisteja tukevassa ympäristössä voi nostattaa hieman mielikuvituksettomankin viinin tasoa huomattavasti, ja antaa usein hienolle viinille sille kuuluvan kuninkaan kruunauksen. Seuraavassa viisi vuoden 2011 mieleenpainuvinta viinihetkeä ja tilanteesta napattu kuva:

5. Vila Nova de Gaia & Dalva Porto Golden White Colheita 1952


Kuuman päivän päätteeksi uskomattoman hienosti ikääntynyt, tiivis ja suuntäyttävä luomus. Vaaleasta kullankeltaiseen kääntyvä väri ilmaisi jännällä tavalla arvokasta vanhenemista. Mieleenpainuva nautiskeluhetki yhdessä tuottajan edustajan kanssa Vila Nova de Gaian viinikaupassa. 

4. Porto, ODE Porto Wine House & Quinta do Infantado Reserva 2007

Erinomainen Quinta do Infantadon Reserva 2007 täydensi härän sisäfileen ja portviinikastikkeen yhdessä Porton tunnelmallisimmista viiniravintoloista. Vielä punaviineissä tuntemattomampi Infantado tuottaa myös erityisen laadukkaita portviinejä Pinhaossa, Douro-joen pohjoispuolella.

3. Panzano in Chianti & Candialle Pli 2004

Hämärään taittuva ilta Conca d'Oron alarinteillä Toscanan Chianti Classicossa. Bistecca alla fiorentina, reippaasti oliiviöljyä, vihersalaattia ja nätisti ikääntynyt Candialle "Cru"-viini Pli 2004. Sangioveselle tyypillinen napakka rakenne oli alkanut kehittyä kauniisti leveämmäksi ja syvemmäksi. Hieman kansainvälisen oloinen ja frakkiin puettu Jupiterin veri.

2. Panzano in Chianti, Vino al Vino & Castello dei Rampolla Vigna d'Alceo 2006

Iloisesti hälisevillä Vino al Vino -viinimessuilla yhdessä Rampollan omistajan Maurizia di Napolin kanssa maistettu d'Alceo oli tapahtuman huippuhetkiä. Vielä vauva, mutta elegantti ja biodynaaminen cabernet sauvignon – petit verdot -sekoite antoi kuitenkin pienen vihjeen kulttiviinin mahtavasta potentiaalista. 

1. Douro, Quinta de Santo António & Quinta de Santo António Colheita 1976

Viinintekijä ja enologi Carlos Almeida tarjosi viinivuoden 2011 mielenkiintoisimman maistelukokemuksen omien viinitarhojensa ensimmäisen vuosikerran (1976) Colheitalla. Suoraan tammesta laskettu uutos oli äärimmäisen mausteinen ja monivivahteinen. Reunoilta aavistuksen vihreään taittuva väri kertoo yli 30 vuoden iästä.  

Quinta de Santo Antonio (n. 20 ha) myy satonsa lähes kokonaan isoille tuottajille kuten Fonseca. Carlos on aiemmin toiminut 20 vuotta johtavana viinintekijänä mm. Sandemanilla ja Calemilla ennen kuin siirtyi eläkkeelle ja päätoimiseksi tarhuriksi sekä hotelliyrittäjäksi. 

Viinijanon Jouluviinit 2011

Viisi yötä Jouluun on ja tässä vuoden 2011 suositukset edullisesta arvokkaimpaan Alkon perusvalikoimasta:


6. Umani Ronchi Montepulciano d'Abruzzo (7,29 €) - Loisto ruokaviini huikean edullisesti.

5. Tommasi Valpolicella (10,88 €) - Laadukasta ja keskituhtia Joulun vaaleille liharuuille.

4. Borgo Salcetino Lucarello Riserva (19,99 €) - Herkullisen aromaattinen toscanalainen.

3. Fleury Fleur de l'Europe (35,00 €) - Kokeilun arvoinen samppanja Joulun kalapöytään.

2. Zenato Amarone della Valpolicella Classico (36,90 €) - Joulun tuhdille lihalle ja juustoille.

1. Zenato Recioto della Valpolicella Classico (28,90 €) - Juhlakauden oiva jälkkäriviini.

Firenzeläisjätin viinintekijä ViiniTV:n haastattelussa

Katsasta mitä Italian ehkä kuuluisimman viinitalon viinintekijä turisee ViiniTV:lle.

Pieni tila – iso viini

Jaqueline Bollin vetämä pienen pieni luomutila Montecalvi ansaitsee ehdottomasti maininnan blogissa. Vain 3,5 hehtaarin tarhat tuottavat rypäleitä kolmeen eri viiniin Greve in Chiantissa Toscanassa. Vierailin tiluksilla ja maistoin kahden supertoscanalaisen lisäksi vaikuttavan Chianti Classicon vuodelta 2009. Viiniä on kypsytetty vaivaiset seitsemän kuukautta 500 litran tammessa. 

Tuoksultaan lakritsaisen marjainen ja kukkean herkullinen. Maussa hieno tuoksua seuraileva tiukka ote, lakritsaa, yrttejä ja kypsiä kirsikoita. Terhakkaat hapot ja asiallisen kiperät tanniinit. Pitkähkö jälkimaku. Tuore ja mahtava Chianti Classico, joka sijoittuu omassa makupaletissa maistettujen Classicoiden kärkipäähän. Tätä on tilattava lisää suoraan tilalta.

Tilan Chianti Classico ja kaksi supertoscanalaista

Montecalvin tarhat sijaitsevat aivan Greven kylän vieressä

Vino al Vino 2011

Pelkästään Panzanon viineihin keskittynyt Vino al Vino 2011 järjestettiin syyskuun kolmantena viikonloppuna Panzanon uuden kaupungin keskusaukiolla Toscanan Chianti Classicossa. Minimessuille osallistui liki kaikki alueen viinitalot ja maisteltavaa riitti 20 tuottajan verran. Maistelulasi maksoi kympin ja oikeutti vapaaseen kiertelyyn. Annokset eivät toki vastanneet meikäläisten (VIINImessut) kahdeksaa senttilitraa, mutta laatu ja hinta korvasivat luonnollisesti määrän. Tunnelma oli iloinen ja joviaali, niin kuin odottaa saattoi. Viinijano vieraili messuilla kolmena päivänä, jotka hädin tuskin riittivät jokaisen ständin perinpohjaiseen kahlaamiseen. Alla muutama foto tapahtumasta.

Mieleenpainuvimmat viinit tulivat taloilta Castello dei Rampolla, La Massa, Vecchie Terre di Montefili, Monte Bernardi, Fontodi, Rignana, Le Cinciole ja Candialle. Sen kummempia tasting-kirjauksia oli messuilla lähes mahdoton tehdä ihmistungoksesta ja hälystä johtuen, mutta nappasin kuvan muutamasta säväyttävästä pullosta.

Monte Bernardin klassisen raikkaassa Classicossa käytetään varovasti puuta

Anfiteatro IGT on hieno sangiovese

Biodynaaminen ja arvostettu Castello dei Ramolla ei kailota itsestään

La Massan simppeliä etikettiä, mutta päräyttävää viiniä

Candiallen tuleva uutuus "Circe" on mielenkiintoinen Merlot – Petit Verdot sekoite 

Tilahyppelyä Toscanassa osa 2

LE CINCIOLE

Vain kivenheiton päässä Panzanon vanhasta kaupungista sijaitsee harvinaisen sympaattinen tila persoonallisine viineineen. Chianti Classico -alueen sydämessä viiniä tekevä Le Cinciole juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan alkuaan milanolaisten Valerian ja Lucan ohjastamana. Akateemisesti koulutettu ja yliopistossa työskennellyt iloinen pariskunta suuntasi aikanaan Toscanaan tekemään sitä, mistä olivat aina salaa haaveilleet. 

Reilun kymmenen hehtaarin tila on alusta asti tähdännyt millintarkkaan laatuun ja kunnianhimoiset tavoitteet ovatkin tuottaneet tulosta, sillä tarhojen viinit kuuluvat nykyisin alueen ehdottomaan kärkikaartiin. Laadun takaa muun muassa elektroninen viinitarhanvalvontajärjestelmä Winesense, joka on osa Lucan modernisointiprojektia. Järjestelmän avulla pensaiden ja tarhojen sääolot saadaan hämmästyttävällä tarkkuudella suoraan kellarille ja tietokoneeseen. Myös orgaanisen viljelyn laatusetifikaatti myönnettiin tarhoille vuonna 2005.

Luca ja Valeria

Luca käyttää Camalaionen ja Riservan 500 litran tammessa

Vierailun aikana ainakin yksi asia tuli selväksi: mukava menestys ei ole noussut pientilallisten hattuun. Kellarivierailu sai sympaattisen Valerian purskahtamaan nolostuneeseen nauruun. Totta tosiaan he eivät ole panostaneet pätkääkään kellarin ulkoasuun tai siisteyteen, mutta juuri nämä ovat niitä tilavierailun hienouksia. Privaatti kierros ja viiniesittely sotkuisella pikkutilalla hakkaa sata-nolla sliipatun turisti-tourin, jossa puheenaiheet karkaavat valitettavan usein Obama - Bush -raiteille (jenkkejä vaan on kaikkialla).

  

Viinitarhat avautuvat tilan edestä kaakkoon kohti Panzanoa

Le Cinciole tuottaa nykysin viittä eri viiniä – kahden Classicon lisäksi valikoimasta löytyy supertoscanalainen Camalaione, kevyehkö pöytäviini Cinciorosso sekä roseviini Rosato Toscana. Maistellessamme tilan viinejä Valeria ehdotti tasting-paikkaa lähellä käymisastioita. Miltei kaikki sangioveset olivat aloittaneet käymisen ja tuoksu kellarissa oli mahtava. Ympäristö ja tunnelma ovat loppujen lopuksi iso osa maistelukokemusta – viini-tasting kellaritiloissa olikin jotain, mitä ei ole aikaisemmin tullut hartaudella testattua. Suosittelen. 

Pirteän mustaherkukkainen Cinciorosso IGT on tuotevalikoiman uutuus

Le Cinciolella viini tehdään ympäristönsä näköiseksi sangiovesen ominaispiirteitä kunnioittaen. Chianti Classico kypsyy 20 hehtolitran tammessa vuoden. Classico Riserva puolestaan kypsyy 18 kuukatta pienemmässä 225 litraisessa tynnyrissä ja tasapainottuu vielä 12 kuukautta pullossa. Supertoscanalainen Camalaione kypsyy pisimpään uudessa puussa ja koostuu pelkistä kansainvälisistä rypäleistä: Cabernet sauvignon 70%, Merlot 15% sekä Syrah 15%. Kokonaisuutena varsin kiva valikoima hyvin tehtyjä viinejä. 

Kaiken kaikkiaan Greven Panzanosta tuleva Le Cinciole on huoleton, iloinen ja hieman rähjäinen tila, mutta samalla ihailtavan modernisti ajan hermolla.

Camalaione on tilan vakuuttava supertoscanalainen 

Tilahyppelyä Toscanassa osa 1

Korjuuhommien lisäksi oli aikaa tutustua mukavaan määrään erilaisia tiloja ja tavata loistavia tyyppejä. Vaikkakin suurin osa tiloista olikin ajankohdasta johtuen kiireen ja sekasorron keskellä, vastaanotto oli poikkeuksetta ystävällinen ja avulias. Ajattelin kirjoitella  muutamasta erityisesti mieleenjääneestä tuottajasta. 

Pistäydyin ensimmäiseksi Chiantin "kakkosalueella" Rufinassa. Viinialue on Chiantin ala-alueista pienin, mutta parhaiten tunnettu heti isoveli Classicon jälkeen. Maasto on täällä aavistuksen jyrkempää ja korkeampaa kuin Classicossa sekä lämpötilavaihtelut selvempiä. Tästä syystä rypäleet poimitaan yleensä hieman myöhemmin isoveljeen verrattuna. Kuuma vuosi 2011 oli tosin poikkeus – esimerkiksi Selvapiana oli korjannut kaikki rypäleet jo syyskuun puolella.


FATTORIA SELVAPIANA

Fattoria Selvapianaan oli helppo löytää

Spontaani vierailu Selvapianalla onnistui loistavasti, sillä pääsin kiertelemään mantuja yhdessä Silvia Massetin kanssa ja pääsin pistäytymään legendaarisessa kellarissakin. Silvia isännöi tilaa nykyisin yhdessä veljensä Frederico Massetin kanssa. Varsinainen johtaja-omistaja, naimaton Francesco Antinori, adoptoi sisarukset joskus taannoin. Sittemmin Selvapianasta on tullut heillekin elämäntyö.

Päärakennus hillityn ylväänä

Fattoria Selvapiana on yksi Rufina-alueen hienoista viinintuottajista, jonka parhaat viinit ovat kuuluja mahtavasta ikääntymispotenttiaalistaan. Tilalla on yhteensä noin 50 hehtaaria viinitarhoja ja vuosituotanto yltää aina 200 000 pulloon asti. Yleisesti ottaen alueen viinit ovat jokseenkin yksiuloitteisempia ja kevyempiä kuin Classicon sangiovese-painoitteiset serkut. Rufinaa on pidetty keskinkertaisuuden kultamaana, jonka harvat huippuviinit tarvitsevat vuosikymmeniä auetakseen. Sittemmin (1980-luvun loppupuolella) alueella on ruvettu yleisesti suosimaan hieman modernimpaa ja runsaampaa tyyliä. Paikallisesta enotecasta löytää tänään monia komeita punkkuja, joiden rakenne ja hedelmä kestävät hienosti aikaa. 

 Houkutteleva repertuaari

Selvapianalla hiukan karsastetaan puukypsytyksen sivuilmiöitä. Suurin osa pienimmistä tankeista on 33 hehtolitraa vetäviä tammiastioita. Uutta puuta ja pienempiä tynnyreitä käytetään vain ykkösviiniin "Bucerchiale" – kuitenkin vain 10% tynnyreistä on uusia. Viineissä pyritään korostamaan ilmaston ja maaperän ainutlaatuisia vaikutuksia sangioveseen ilman suurempaa puun tuomaa kompleksisuutta. 

Bucerchiale '07 oli maistettaessa super-aggressiivinen ja voimakas viini. Muutaman vuoden pullokypsytys lienee vähintä mitä tälle Riservalle pitää suoda. Alkon tilausvalikoimasta voi kysellä kahta Selvapianan viiniä: Chianti Rufinaa (21,70€) sekä tuottajan IGT:aa Rosso Toscano Fornacea (45,70€). Omat kokemukset Rufinasta ovat varsin hyvät. Tuhdihkon marjaisa ja vaivaton sangiovese passaa allekirjoittaneen suuhun loistavasti paremman luokan pöytäviininä. 

Puhdas sangiovese "Bucerchiale" on tilan lippulaiva

Kurkistus tuotantotiloihin ja kellariin kruunasivat yllätysvierailuni. Käymisastioiden ympärille on rakennettu 2000-luvun alussa täysin uusi halli, joka kopioi mahdollisimman hyvin edesmennyttä rakennusta. Vierailun aikana korjuupäiviä oli jäljellä vain muutama ja suurin osa korjatuista rypäleistä oli aloittanut käymisen.  

Perinteinen "pumping over" käynnissä terästankissa

Kellarin vanhimmat pullot olivat vuodelta 1945. Täällä säilytetään lukemattomia vanhoja huippuvuosikertoja optimaalisissa olosuhteissa. Mitään ei myydä ulos, vaan pientä osaa käytetään omassa tasting-salissa järjestettäviin tapahtumiin. 

Päärakennuksen alla säilytetään niitä kaikkein arvokkaimpia

Kertakaikkisen hieno viini - Isole e Olena Chardonnay 2008

Suomen kesässä vietellään pikkuhiljaa viimeisiä hellepäiviä. Niiden kunniaksi korkkasimme Isole e Olenan "Collezione de Marchi" Chardonnayn vuodelta 2008. Valkkari tulee Chianti Classico -alueen sydänmailta ja on kokenut 12 kuukauden tynnyrikypsytyksen.  

Superkomea viini oli varustettu 15 alkoholiprosentilla ja ainutlaatuisen tasapainoisella rakenteella. Sitrusmaisen runsas tuoksu oli moniulotteinen ja kepeän vaniljainen. Maku seuraili tuoksua mineraalisella voimaisuudellaan. Viini oli ällistyttävän kantava. Sen korkea alkoholipitoisuus ei paljastanut itseään missään vaiheessa, vaan naamioitui taputtelemaan lopputuloksen miellyttävän voimakkaaksi ja pitkäksi jälkimauksi. Tämä Toscanan Chardonnay kannattaa testata!  

Täyttä sangiovesea: klassinen vs. moderni tyyli

Komeita, mutta niin erilaisia toscanalaisviinejä. Maistoimme kaksi sataprosenttista sangiovesea yhdessä panzanolaisen luomumakkaran kanssa. Huomionarvoisesti molemmat viinit kuuluivat vasta Italian kolmanneksi korkeimpaan laatuluokkaan IGT. Flaccianellon tapauksessa edellytykset korkeimpaan DOCG -laatuluokitukseen olisivat olemassa, mutta viini on ajalta (ensimmäinen vuosikerta 1981), jolloin täydet sangioveset eivät vielä saaneet korkeinta laatuluokitusta. 

Petrolon Torrione 2006 edusti tiukahkoa ja rehellisen maanläheistä tyyliä tarjoten kirsikkaa, yrttejä sekä parfyymiä, kun taas Fontodin Flaccianello 2007 antoi maistajalleen hieman lihaisampaa marjaa, mausteita, mokkaa ja pituutta. Tyylisuuntien eroa oli selkeä ja opettavainen. Tällä kertaa maistelijat olivat yksimielisiä Flaccianellon paremmuudesta, vaikkakin Torrionen uskollisuus alueen klassisen elegantille tyylille olikin kunnioitettavaa.

Maailmankuulun Checcuccin luomumakkaraa

Chianti Classico -tapahtuma Helsinkiin 7.5.

Chianti Classico rantautuu Helsinkiin toukokuun seitsemäntenä, kun Viinikerho Fiasco järjestää maistelutapahtuman Kalevankadun Winecellarsilla. Mukana mukava määrä eri huipputaloja. 

Mikäli toscanalaisklassikko herättää viinijanon, kannattaa tsekata: 

http://viinifiasco.blogspot.com/2011/04/chianti-classico-2011-tapahtuma.html

La Misse di Candialle Chianti Classico 2009

En tiedä mistä tähän on päädytty. Rehellisesti sanottuna on kummalista, että odotan toscanalaistuottajan uutuutta enemmän kuin juuri alkavaa lapinlomaa. 

Lasken itseni viini-ihmiseksi ja kuulun siihen todistettavan runsaaseen joukkoon, joka aloitti litkimisen naistenlehdissä ylistetyllä Nilialla, ratkesi seuraavaksi massamainostettuun Ripassaan ja jatkoi rinta rottingilla Amaroneihin. Ajan kuluessa ja innostuksen kasvaessa Nebbiolo oli hyppäys pimeään, johonkin vanhaan, vaikeaan ja arvokkaaseen. Sicilian pyöreys ja Veneton runsaus olivat jonkin aikaa kaikki kaikessa. Sitten tulivat Chianti Classicot.

Joku voisi kysyä, fiilistelenkö Chianti Classicoa, koska se on trendikästä. Nyky-trendeistä en tiedä, mutta minulle Classicot ovat trendikkäitä, totta helvetissä. Yleistyvä luomuviljely ja eri tyylilajien runsas kirjo. Kirpsakkaa marjaa, mausteita, eleganssia ja rehtiä maanläheisyyttä. Mikään ei voita 17-asteista Classicoa viikonlopun juhlajuomana. Palaset loksahtavat kohdalleen ja myönnän olevani koukussa. Chianti Classicot onnistuvat kutittamaan makuhermojani juuri oikeasta kulmasta. 

La Misse helpottaa vieroitusoireita. Hieman lyhennetty, 12 kuukauden tynnyrikypsytys verrattuna Candiallen aikaisempiin Classicoihin. Erikoisuutena mukana 33 hehtolitran sementtitankit. Kymmenesosa Merlota hellii makuhermoja paikaten Sangiovesen temperamenttia ja tuoden viiniin tasaista pehmeyttä. Miellyttävän nuorekas ja keskirunsas tuoksu, jos niin voi sanoa. Aavistus tammikypsytyksen tuomaa makeutta. Terhakkaan hapokas ja tanniininen. Suoraviivainen, mausteinen ja suorastaan addiktoiva. Eiköhän tämä riitä.

Candiallen Classicoiden aikaisemmista vuosikerroista 2006 oli ehkä nollaseiskaa nautittavampi – tällä en tarkoita, että parempi, mutta pidempi pullokypsytys on 2007-vuosikerrassa aavistuksen tarpeellisempi. Tuottajan mukaan La Misse asettuu nautittavuudessa malliston kärkipäähän, onhan siinä vähemmän tammea ja ripaus pehmeää ranskalaista seassa. 

Chiantit ovat kahlinneet allekirjoittaneen sen verran pahasti, että nikojen helpottamiseksi on varmasti raahauduttava tänäkin vuonna paikan päälle oppimaan ja ihmettelemään. Viva Italia! Viva Chianti Classico! 

La Misse di Candialle

Kriisin kynnyksellä - Tignanello 1981

Joulu on loistava tekosyy hienojen viinien nauttimiseen. Tänä Jouluna päätimmekin päästää päiviltä juuri ennen kolmenkympin kriisiä Antinorin Tignanellon vuosimallia 1981.

Kun innovatiivinen Piero Antinori päätti vuonna 1971 aloittaa ranskalaisten rypäleiden, Cabernet Sauvignonin ja Cabernet Francin tuotannon viiniksi Chianti Classicossa sijaitsevalla Tignanellon viinitilalla, ei hän luultavasti osannut kuvitellakaan millaisen kulttiviinin aseman sekoite tulee saavuttamaan. Piero otti myös kohua herättäen käyttöön 225 litran tammitynnyrit sekä malolaktisen ja lämpökontrolloidun käymisen. 

Koska viini tehtiin myös ranskalaisista rypäleistä, kuului se Italian alimpaan laatuluokkaan Vino da Tavola, eli pöytäviinit. Tällä reseptillä viiniä tuotettiin tasan kymmenen vuotta, kunnes vuodesta 1982 sekoitteen Sangiovese-osuutta nostettiin 85 prosentiin. Illan viinimme oli siis merkityksellinen "supertoscanalainen": se oli Tignanellon 10-vuotisviini ja samalla viimeinen vuosikerta ennen nykyistä, vakiintunutta sekoitussuhdetta. 

Tällä hetkellä Tignanello voisi siis kuulua Italian korkeimpaan laatuluokkaan DOCG, koska sekoitussuhde oikeuttaisi sitä käyttämään Chianti Classicon leimaa ja luokitusstandardia. Tähän ei liene Antinoreilla tietenkään minkäänlaista tarvetta. Viini luokitellaan IGT:ksi, eli kolmanteen laatuluokkaan ja hyvä niin. Supertoscanalaisen leima yhdessä kulttiviini-statuksen kanssa jyräävät korkean laatuluokan mustavalkoisen yllätyksettömyyden.

Vuoden 1981 Tignanelloa maistellessa muistaa, miksi viiniharrastuksen juju piilee loputtomien klassikkoviinien ihailussa ja ainaisessa vuosikertaviinien arvaamattomuudessa. Juuri näissä hetkissä viinijano kasvaa niihin mittoihin, mikä jaksaa kannattaa aina seuraavaan löytöön asti.

Antinorin kulttiviini oli alusta loppuun asti mestariteos, joka kesti ja lämmitti pitkään kuin kossupaukku. Syvä ruskeanpunainen väri oli lähes kirkas. Se kääntyi reunoilla selkeästi ruskeaan. Vetistä kehystä ei juuri syntynyt ja jalat olivat runsaat, mutta ohkaiset. 

Ajan patinaa oli sopivasti myös tuoksussa. Perin kompleksinen eläimellisyys yhdistyi hillomaisen puisiin ja maanläheisiin vivahteisiin. Rusinaa, aprikoosia, vaniljaa, multaa, minttua ja makeaa marjaa. Noin puolen tunnin dekantoinnilla viinistä irtosi voimakkaan marjaisa ja alkoholisävytteinen tuoksu joka suorastaan käski maistamaan.  

Maku oli huomattavasti tuoksua tuoreempi. Hyvin hedelmäinen ja pehmeä. Tanniinirakenne oli myös komea. Ne eivät häirinneet maistajaa, mutta halutessaan niitä pystyi pureskelemaan hienojakoisemmiksi kuin erittäin hienojakoista pulveria. Hapot kipristelivät limakalvoilla  vain ilmoittaakseen ensimmäisten joukossa viinin olevan kunnossa, ei hätää. Tignanello 1981 oli laadukaasti ja huolellisesti tehty paketti Toscanan kovimmalta viinitalolta.  

Viinirikasta ja Hyvää Joulua!

Viinijano

Fontalloro IGT 2005

Maistoimme Osso Bucon kanssa silkinpehmeän, mutta intensiivisen ja tiiviin paketin 100% sangiovesea. Tuoksussa suklaata, tupakkaa ja kypsiä tummia marjoja. Hieman nuorekkaassa maussa tiukkaa hapankirsikkamaista marjaisuutta. Viinillä on tällä rakenteella loistava kehityspotentiaali. Tanniinit eivät olleet tunkeilevat, vaikkakin selkeät, mikä kertoo laadukkaasti tehdystä viinistä. Vaikka viini on lionnut tammessa pitkään (18-20kk), ei "tammitus" häiritse sitä millään osa-alueella. Muutaman vuoden varastointi tuonee toscanalaiseen lisää runsautta ja maanläheisiä aromeja. 

Fontalloro 2005 on hieno viini, joka on jo nyt juotavissa. Vuosikertoja 2005 ja 2006 voit tilata kätevästi vaikkapa täältä. Alkon tilausvalikoimassa tällä hetkellä vk. 1998.

(ks. artikkeli '98 vuosikerrasta)

Fattoria di Fèlsina Berardenga Toscana

Ihan Chianti Classico -alueen eteläreunalla, vain noin 20 minuutin ajomatkan päässä Sienasta, sijaitsee yksi Toscanan arvostetuimmista viinitiloista – Fattoria di Fèlsina. Viinijano kävi tarkastamassa, miltä näyttää viinitarha, joka on niittänyt huippusaavutuksia jo toistakymmentä vuotta. 

Monesta muusta huipputilasta poiketen Fèlsinaan on helppo löytää. Castelnuovo Berardengan pikkukylä sijaitsee lähes kiinni viinitarhoissa. Pitkä ja arvokas kartanopolku ohjaa turistin suoraan päärakennuksen eteen. Fèlsina on viimeisen päälle sliipattu, mutta idyllinen viinitila.

Fattoria di Fèlsina on perustettu 1966. Sen omistaa Domenico Poggiali yhdessä vävynsä Giuseppe Mazzocolin kanssa. Tilalla vaikuttaa yksi Italian arvostetuimmista viinintekijöistä, enologi Franco Bernabei. Fèlsinan vuosituotanto on noin 800 000 pulloa. Tila valmistaa myös korkeatasoisia oliiviöljyjä moninenlaiseen tarkoitukseen.

Fèlsinan tasting-tila

Viinituotanto painottuu Chianti Classicon, Cru Classico "Rancian" ja Fontalloro IGT:n ympärille. Fèlsinan Chianti Classico "Rancia" on huomionarvoinen viini. Sen sangiovese-rypäleet kerätään iäkkäältä kuuden hehtaarin viinitarhalta aina käsin. 

Fontalloro on tilan toinen huipputuote (ks. artikkeli '98 Fontallorosta). Sekoitus eri kasvuolosuhteita (Chianti Classico ja Colli Senesi) yhdistettynä  monipuoliseen tynnyrikypsytykseen saa tästä 100%:n sangiovesestä hienon, tuotantoaluetta korostavan viinin. Fontalloro on noteerattu 11 vuotena peräkkäin Gambero Rossossa kolmella lasilla, mikä tekee siitä palkituimman toscanalaisista tilaviineistä.      

Fèlsinan 225 hehtolitran teräksisiä käymisastioita

Tilan pienimuotoisena erikoisuutena oli laaja koiratarha. Toistakymmentä koiraa asusteli erikseen keskellä tuotantolaitoksia omissa rajatuissa karsinoissaan. Mikä sitten lieneekään näin laajan kennelin tarkoitus, ei sen tarkemmin selvinnyt...