Langhe Nebbiolo - viinifiilisten nostattaja

Nebbiolosta tehdään kerrassaan hienoja viinejä. Oli tyylisuunta sitten nykyaikainen tai klassinen, Nebbiolo-viinit tuovat aina oman, joskus haasteellisenkin, mutta aina juhlavan ripauksensa viininautiskeluun. Tyypillisesti ne ovat väriltään kepeän ruskehtavanpunaisia, ja ainutlaatuinen tuoksu sisältää usein tryffelimäisiä, kirsikkaisia sekä kukkaisia aromeja. Nebbiolon suutuntuma on täyteläinen ja hapokas. Se onnistuu usein huijaamaan kokematonta maistajaa värin ja tuoksun perusteella paljon todellisuutta "kesympään" suuntaan. 

Le Rocche Dei Barbari Langhe Nebbiolo 2005 oli kiusallisen hyvä viini tyylikkäässä pullossa. Muutaman tunnin dekantoinnilla teräväkulmainen, mutta nautinnollinen ja kypsä nebbiolo. Päivän dekantointi nostatti esiin makeampia, rommirusinaisia aromeja ja runsasta avautuneempaa marjaa. 

Viini muistutti taas kerran Italian viinitarjonnan uskomattomasta monipuolisuudesta. Tällaista viiniä jos mitä siemailee yhdessä pitkään kypsytetyn parmesan-juuston kanssa. Mikäli kombo on jäänyt testaamatta, nouda Alkosta jokin Piemonten kuningasrypäleen viini, kaupasta juustoa – ja nauti    

Viini oli hankittu Rocche Dei Barbarin enotecasta Barbarescon kylästä. 

Barbarescon aidot kasvot

Sanotaan italialaisista miehistä mitä tahansa - yhdessä asiassa he ovat myös suomalaisen mielestä aidoimmillaan.

Saavuimme nukkuvaan Barbarescon kylään aamupäivällä kello 11 aikoihin. Muutamaa amerikkalaisturistia lukuunottamatta olimme pikkukylän ainoat vierailijat. Kylä nukkui paahteisen auringon alla siestaa, josta se luultavasti tahtoisi herätä vasta syyskuun viilenevinä iltoina. Barbaresco, tuo feminiininen kuningas-nebbiolo, torkkui kylän tavoin komeasti Tanaro-jokeen suuntautuvilla rinteillä.

Suuntasimme autosta suoraan kylän ainoalle maamerkille vain todetaksemme, että hissi komeaan keskiaikaiseen torniin oli vielä rakennusvaiheessa. Tornin juurella oli muutamia viinibaareja, joissa paikalliset tuottajat toivat esille omia ylpeydenaiheitaan. Ihan kylän "kärjessä", huomaamattomassa rakosessa avautui ulkoa vaatimaton, mutta sisältä viimeistelty viinibaari, jonka omistaja osui naulan kantaan esitellessään mielenkiintoisen tuottajan Nebbiolo-, Dolcetto- ja Barbaresco-viinejä. Baarissa oli veikeitä koiria, herkullista juustoa, grissinejä ja hyvää seuraa. Onnistuimme todistamaan mielenkiintomme alueen viineihin ja samalla saamaan uskomatonta palvelua.

Viineistä puhuttiin monta varttia. Lähinnä italiaksi ja käsillä. Silti sanoma tavoitti kielitaidottamat suomalaiset. Dolcetto ja Barbaresco olivat kerrassaan hurmaavia, juusto erinomaista ja ympäristö täydellinen. Omistaja eläytyi, tarjosi purtavaa ja valokuvasi viinejä sellaisella antaumuksella, että vieraille ei jäänyt epäselväksi miksi Piemontea kutsutaan viinivieraan mekaksi.

Vihdoin...

viinigradu on valmis ja viikonloppuun kuuluu muutama kunnon viini. Koska oma kiinnostukseni kohdistuu Italiaan, päätettiin valita toukokuun tastingiin jotain hiukan erikoista. Valinta ei ollut helppo, ja päädyttiinkin seuraavanlaiseen kokoonpanoon:

- Barbaresco, Produttori del Barbaresco 2005

- Castello di Ama, Chianti Classico 2003

- Sassicaia 2004

- Cecilia Beretta Valpolicella Superiore Ripasso 2007

- Barone Ricasoli, Chianti Classico Riserva 2006, Rocca Guicciarda

Viinit tekivät tehtävänsä, eli vaikutus oli käsin kosketeltava.

Lyhyesti: Barbaresco tyytyi tasaisen tanniinisuuden hallintaan ja pitkähköön jälkimakuun. Barbaresco sopii myös Barolon tapaan erinomaisesti kypsän parmesanin kanssa. Castello di Aman Classico 2003 oli mielestäni lievä pettymys. Tanniinit olivat iästä huolimatta tuoreet ja kohtalaisen agressiiviset. Viini tuntui jotenkin vaikeasti lähestyttävältä.

Sitten Sassicaia 2004. Bolgherin ykkösviini tarjosi harmonisen kokonaisuuden, jossa tanniinit harrastivat kilpajuksua hedelmällisen jälkimaun ja orastavan hapokkuuden kanssa päätyen erinomaiseen lopputulokseen. Tuoksun lupaama hedelmällinen mehevyys maistui aavistuksen kirpakan selkärangan takaa. Sassicaia oli pitkä ja karismaattinen viini, joka tarjosi Cabernet Sauvignota toscanalaiseen tapaan.

Cecilian Ripasso oli kansan suuhun istutettu varma kokonaisuus, jonka vuorosanat oli helppo unohtaa.

Rocca Guicciarda säväytti terävyydellään. Viini oli Ricasolin tapaan tuhdihko Classico, mutta odotukset olivat kuitenkin jossain ihan muualla. Kenties dekantointi olisi tehnyt tehtävänsä - nyt maltoimme vain 30 minuuttia.

Täydellinen ilta sai arvoisensa lopputuloksen tasting-vieraiden vilpittömien kiitosten myötä. Huippuviinien maistaminen on vasta tiensä alussa. Tästä on hyvä jatkaa!

Varautunut Nebbiolo

Päätimme maistaa tulevaa Milanon matkaa silmällä pitäen lähes lähinaapurin mahtirypäleen Nebbiolon*, kun kerran Lombardian viinit ovat Suomessa kiven alla. Odotukset rypäleeseen olivat varautuneet ja jäykät - monet asiantuntija-arvostelut kun olivat kummasti innostuneet kritisoimaan Alkon Barolo-valikoimaa kuluneena vuotena.

Viini oli tanniininen. Tähän ei tarvinnut kokeneen viinifriikin kommenttia, vaan höynähtänyt amatöörikin maistoi sen helposti. Vaikka viini oli hapan, se oli helposti juotava. Mieleen tulikin rantaa nuoleva vaahtopäinen aalto, joka vetäytyessään neutralisoi suun nopeasti seuraavaa kulausta varten. Helpohko juotava Nebbioloksi. Tuoksu oli miellyttävä. Lähes niin miellyttävä ja lempeä, että viiniä teki mieli tuoksutella kohtalainen tovi ennen varsinaista testaamista. Jollain tasolla tuoksu tuntui kolhaisevan naamaa - se puudutti hapokkuudellaan hajuaistin hetkeksi. Viini oli lasissa väriltään vahvahko ja hauskasti elohopeamainen reunoilta. Valoon tarkasteltaessa reuna juoksi läpinäkyvänä ja nopeana lasin kyljessä.

Viiniä ei dokattu pelkästään, vaan seurana olivat pitkään (3v) kypsynyt parmesaani, lähes juoksevaksi saatettu sinihome ja stockan tiskipojan suosittelema valkohome. Kokonaisuus oli kieltämättä miellyttävä. Baroloja on hehkutettu juustoviiniksi - varsinkin parmesaanin kuuluisi toimia. Neuvosta vaarin hommasin tälle 100% Nebbiololle kunnon juustot ja parmesaanin - voin suositella kaikille.

Kokonaisuutena tekninen ja hapokas viini, joka antaa itsestään enemmän kuin ottaa - varsinkin oikeanlaisen ruoan kanssa. Vaikka viiniin oli helppo suhtautua varauksella, käsitteli se nautiskelijaa hienovaraisesti jätteäen itsevarman jälkivaikutelman.

* Araldica, DOC Langhe Nebbiolo 2006