Brunello kuin oppikirjasta

Montalcino ei muistu mieleeni ainoastaan viinifriikin paratiisina, vaan myös auringon paahtamana helvettinä, jossa sokkeloiset pikkukujat ja lukuisat viinikaupat saivat viinivieraan voimaan pahoin. Sen verran rapeat olotilat muistuttivat kolikon kääntöpuolesta ja edellispäivän Chianti - Firenze road tripistä. Valittamisen aika oli joka tapauksessa myöhemmin.

Montalcino oli koko pienuudessaan komea kokemus. Itsevarma kylä kökötti Toscanan kuningasköynnösten keskellä lähes 600 metrin korkeudella. Viinivierasta riitti joka lähtöön, maisemat olivat satumaiset ja paikalliset viinikauppiaat suoraan elokuvista.

Tarttui matkalta mukaan muutakin kuin Firenzen tarjoama, viiveellä saapunut nestevajaus. Pienestä viinikaupasta torin laidalta löytyi loppumatkan lompakolle räätälöity *Brunello, jota voi varsin mielissään nauttia nyt Suomessa, maaliskuisena perjantai-iltana - kevään kynnyksellä.

Viini oli varsin oppikirjamainen. Tanniinit olivat kesyyntyneet pehmeiksi, happo oli kevyesti taustalla, tuoksussa oli runsaasti aromia, aavistus pistävyyttä ja raakuutta, mutta kuitenkin marjaa, kirsikkaa ja marsipaania. Rehellinen Sangiovese ei tarjonnut yllätystä. Korrekti viini, hyvin tehty ja varman päälle hiottu kokonaisuus. Viini ei jättänyt juuri arvosteltavaa omassa täydellisyydesään. Kaipaisin lisää ulottuvuutta seuraavaan Montalcinon kokelaaseen.

*Citille di Sopra, Brunello di Montalcino DOCG 2003

the fiesta.

Castello Banfin Brunello* tuotti neitseelliselle Montalcinon alueen sulaa kultaa nauttineelle pettymyksen. Vaikka Banfi on vuodesta toiseen niittänyt menestystä Wine Spectatorin arvosteluissa, ei ´03 vuosikerta täyttänyt odotuksia. Viini oli hyvin selkeä ja vahva niin kuin olettaa saattoi, se nautittiin erinomaisen punaviinihirven kanssa, ja onnistuikin vastaamaan ruoan vahvaan makuun hyvin. Kokonaisvaikutelma jäi silti yllättävän ongelmalliseksi ja häiritsevän karvaaksi. Viini oli mausteisen marjaisa sekä erittäin voimakaan tuoksuinen, mikä teki osaltaan vahvasti positiivisen vaikutuksen. Jokin ei silti toiminut, ja kokonaisuus jäi vuosien päähän siitä karismasta, mitä viiniltä odotti. Brunelloille tyypillistä purppuran tummaa ruskeahkoa sävyä ei taittunut reunasta, ainakaan vielä tällä vuosikerralla. Happea kannattaa antaa reilusti yli toista tuntia, ja testiryhmä huomasikin, että viini sai dekantoituneena mukavasti pehmeyttä ja karismaa.

Banfi ´03 ei ole valmis nautittavaksi, vaan testaajien veikkaus onkin, että viini on parhaimmillaan 5-6 vuoden päästä. Näin nuoressa Brunellossa kun hehkuu läpi jonkinlainen epävarmuus. Tuottaja lupaa viinille jopa 18 vuoden säilymisen. Viini ei missään nimessä ole Alkon tilausvalikoimahinnaston arvoinen, vaan kaappaisin hyllystä mielummin mukaan vaikka kaksi turvallista Zenaton Ripassoa, joista toisen voisi sekoittaa booliin ilman huonoa omatuontoa.



Alkupalapöytä piti sisällään loistavan kattauksen uunissa lämmitettyä maalaisleipää valkosipulioliviöljyllä. Ohessa mozzarellaa, chilimakkaraa ja kotitekoista pestoa. Kaiken tämän summasi erinomainen olut Inedit Damm** Espanjasta.



** Estrella Inedit Damm
* Castello Banfi, Brunello di Montalcino 2003