sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Vihdoin...



viinigradu on valmis ja viikonloppuun kuuluu muutama kunnon viini. Koska oma kiinnostukseni kohdistuu Italiaan, päätettiin valita toukokuun tastingiin jotain hiukan erikoista. Valinta ei ollut helppo, ja päädyttiinkin seuraavanlaiseen kokoonpanoon:


Viinit tekivät tehtävänsä, eli vaikutus oli käsin kosketeltava.

Lyhyesti: Barbaresco tyytyi tasaisen tanniinisuuden hallintaan ja pitkähköön jälkimakuun. Barbaresco sopii myös Barolon tapaan erinomaisesti kypsän parmesanin kanssa. Castello di Aman Classico 2003 oli mielestäni lievä pettymys. Tanniinit olivat iästä huolimatta tuoreet ja kohtalaisen agressiiviset. Viini tuntui jotenkin vaikeasti lähestyttävältä.

Sitten Sassicaia 2004. Bolgherin ykkösviini tarjosi harmonisen kokonaisuuden, jossa tanniinit harrastivat kilpajuksua hedelmällisen jälkimaun ja orastavan hapokkuuden kanssa päätyen erinomaiseen lopputulokseen. Tuoksun lupaama hedelmällinen mehevyys maistui aavistuksen kirpakan selkärangan takaa. Sassicaia oli pitkä ja karismaattinen viini, joka tarjosi Cabernet Sauvignota toscanalaiseen tapaan.

Cecilian Ripasso oli kansan suuhun istutettu varma kokonaisuus, jonka vuorosanat oli helppo unohtaa.

Rocca Guicciarda säväytti terävyydellään. Viini oli Ricasolin tapaan tuhdihko Classico, mutta odotukset olivat kuitenkin jossain ihan muualla. Kenties dekantointi olisi tehnyt tehtävänsä - nyt maltoimme vain 30 minuuttia.

Täydellinen ilta sai arvoisensa lopputuloksen tasting-vieraiden vilpittömien kiitosten myötä. Huippuviinien maistaminen on vasta tiensä alussa. Tästä on hyvä jatkaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti