Sangiovesea kauneimmillaan

Liialliset höpinät sikseen. Montevertinen Le Pergole Torte IGT tarjosi hienoimman viinikokemuksen hetkeen. Samainen viini oli joskus muinoin liian "epätyypillinen" korkeimpaan laatuluokkaan ja Chianti Classicoksi...  

Kiinnostuitko? Nollakasin vuosikertaa saa tilattua vaikkapa täältä. 

Vuoden 2011 mieleenpainuvimmat viinihetket TOP 5

Itselleni viime vuoden teemaksi muodostui selkeästi Toscana viinitarjonta ja Douron portviinit. Eipä yllätys sinänsä, sillä vietin leijonan osan lomista ja omista lomista näillä viinialueilla harhaillessa. Porto ja Vila Nova de Gaia tulivat tutuiksi kolmen viikon kesälomalla ja "vanha tuttu" Chianti Classico -alue Toscanassa näytti taas uusia hienoja puoliaan liki kuukauden sadonkorjuureissulla.

Viiniharrastuksen edetessä ja janon kasvaessa on oppinut maistamaan viinejä rauhattomassa ympäristössä, nopeassa tahdissa ja vieläpä niin, että maisteluista jää jotain mieleen. Tällä tarkoitan lähinnä isomman porukan tastingejä ja viinimessuja. Uskon kuitenkin vahvasti ympäristön luomaan vaikutukseen viinin maistelukokemuksessa. Vaikka taito nopeaan maistamiseen on kehittynyt, tunnelma näyttelee avainasemaa mieleenpainuvissa hetkissä, eli niissä, jotka ylläpitävät jatkuvaa optimaalisten fiilisten ja mielihyvän tavoittelua. 

Kiireetön haistelu ja maistelu aisteja tukevassa ympäristössä voi nostattaa hieman mielikuvituksettomankin viinin tasoa huomattavasti, ja antaa usein hienolle viinille sille kuuluvan kuninkaan kruunauksen. Seuraavassa viisi vuoden 2011 mieleenpainuvinta viinihetkeä ja tilanteesta napattu kuva:

5. Vila Nova de Gaia & Dalva Porto Golden White Colheita 1952


Kuuman päivän päätteeksi uskomattoman hienosti ikääntynyt, tiivis ja suuntäyttävä luomus. Vaaleasta kullankeltaiseen kääntyvä väri ilmaisi jännällä tavalla arvokasta vanhenemista. Mieleenpainuva nautiskeluhetki yhdessä tuottajan edustajan kanssa Vila Nova de Gaian viinikaupassa. 

4. Porto, ODE Porto Wine House & Quinta do Infantado Reserva 2007

Erinomainen Quinta do Infantadon Reserva 2007 täydensi härän sisäfileen ja portviinikastikkeen yhdessä Porton tunnelmallisimmista viiniravintoloista. Vielä punaviineissä tuntemattomampi Infantado tuottaa myös erityisen laadukkaita portviinejä Pinhaossa, Douro-joen pohjoispuolella.

3. Panzano in Chianti & Candialle Pli 2004

Hämärään taittuva ilta Conca d'Oron alarinteillä Toscanan Chianti Classicossa. Bistecca alla fiorentina, reippaasti oliiviöljyä, vihersalaattia ja nätisti ikääntynyt Candialle "Cru"-viini Pli 2004. Sangioveselle tyypillinen napakka rakenne oli alkanut kehittyä kauniisti leveämmäksi ja syvemmäksi. Hieman kansainvälisen oloinen ja frakkiin puettu Jupiterin veri.

2. Panzano in Chianti, Vino al Vino & Castello dei Rampolla Vigna d'Alceo 2006

Iloisesti hälisevillä Vino al Vino -viinimessuilla yhdessä Rampollan omistajan Maurizia di Napolin kanssa maistettu d'Alceo oli tapahtuman huippuhetkiä. Vielä vauva, mutta elegantti ja biodynaaminen cabernet sauvignon – petit verdot -sekoite antoi kuitenkin pienen vihjeen kulttiviinin mahtavasta potentiaalista. 

1. Douro, Quinta de Santo António & Quinta de Santo António Colheita 1976

Viinintekijä ja enologi Carlos Almeida tarjosi viinivuoden 2011 mielenkiintoisimman maistelukokemuksen omien viinitarhojensa ensimmäisen vuosikerran (1976) Colheitalla. Suoraan tammesta laskettu uutos oli äärimmäisen mausteinen ja monivivahteinen. Reunoilta aavistuksen vihreään taittuva väri kertoo yli 30 vuoden iästä.  

Quinta de Santo Antonio (n. 20 ha) myy satonsa lähes kokonaan isoille tuottajille kuten Fonseca. Carlos on aiemmin toiminut 20 vuotta johtavana viinintekijänä mm. Sandemanilla ja Calemilla ennen kuin siirtyi eläkkeelle ja päätoimiseksi tarhuriksi sekä hotelliyrittäjäksi. 

Tilahyppelyä Toscanassa osa 1

Korjuuhommien lisäksi oli aikaa tutustua mukavaan määrään erilaisia tiloja ja tavata loistavia tyyppejä. Vaikkakin suurin osa tiloista olikin ajankohdasta johtuen kiireen ja sekasorron keskellä, vastaanotto oli poikkeuksetta ystävällinen ja avulias. Ajattelin kirjoitella  muutamasta erityisesti mieleenjääneestä tuottajasta. 

Pistäydyin ensimmäiseksi Chiantin "kakkosalueella" Rufinassa. Viinialue on Chiantin ala-alueista pienin, mutta parhaiten tunnettu heti isoveli Classicon jälkeen. Maasto on täällä aavistuksen jyrkempää ja korkeampaa kuin Classicossa sekä lämpötilavaihtelut selvempiä. Tästä syystä rypäleet poimitaan yleensä hieman myöhemmin isoveljeen verrattuna. Kuuma vuosi 2011 oli tosin poikkeus – esimerkiksi Selvapiana oli korjannut kaikki rypäleet jo syyskuun puolella.


FATTORIA SELVAPIANA

Fattoria Selvapianaan oli helppo löytää

Spontaani vierailu Selvapianalla onnistui loistavasti, sillä pääsin kiertelemään mantuja yhdessä Silvia Massetin kanssa ja pääsin pistäytymään legendaarisessa kellarissakin. Silvia isännöi tilaa nykyisin yhdessä veljensä Frederico Massetin kanssa. Varsinainen johtaja-omistaja, naimaton Francesco Antinori, adoptoi sisarukset joskus taannoin. Sittemmin Selvapianasta on tullut heillekin elämäntyö.

Päärakennus hillityn ylväänä

Fattoria Selvapiana on yksi Rufina-alueen hienoista viinintuottajista, jonka parhaat viinit ovat kuuluja mahtavasta ikääntymispotenttiaalistaan. Tilalla on yhteensä noin 50 hehtaaria viinitarhoja ja vuosituotanto yltää aina 200 000 pulloon asti. Yleisesti ottaen alueen viinit ovat jokseenkin yksiuloitteisempia ja kevyempiä kuin Classicon sangiovese-painoitteiset serkut. Rufinaa on pidetty keskinkertaisuuden kultamaana, jonka harvat huippuviinit tarvitsevat vuosikymmeniä auetakseen. Sittemmin (1980-luvun loppupuolella) alueella on ruvettu yleisesti suosimaan hieman modernimpaa ja runsaampaa tyyliä. Paikallisesta enotecasta löytää tänään monia komeita punkkuja, joiden rakenne ja hedelmä kestävät hienosti aikaa. 

 Houkutteleva repertuaari

Selvapianalla hiukan karsastetaan puukypsytyksen sivuilmiöitä. Suurin osa pienimmistä tankeista on 33 hehtolitraa vetäviä tammiastioita. Uutta puuta ja pienempiä tynnyreitä käytetään vain ykkösviiniin "Bucerchiale" – kuitenkin vain 10% tynnyreistä on uusia. Viineissä pyritään korostamaan ilmaston ja maaperän ainutlaatuisia vaikutuksia sangioveseen ilman suurempaa puun tuomaa kompleksisuutta. 

Bucerchiale '07 oli maistettaessa super-aggressiivinen ja voimakas viini. Muutaman vuoden pullokypsytys lienee vähintä mitä tälle Riservalle pitää suoda. Alkon tilausvalikoimasta voi kysellä kahta Selvapianan viiniä: Chianti Rufinaa (21,70€) sekä tuottajan IGT:aa Rosso Toscano Fornacea (45,70€). Omat kokemukset Rufinasta ovat varsin hyvät. Tuhdihkon marjaisa ja vaivaton sangiovese passaa allekirjoittaneen suuhun loistavasti paremman luokan pöytäviininä. 

Puhdas sangiovese "Bucerchiale" on tilan lippulaiva

Kurkistus tuotantotiloihin ja kellariin kruunasivat yllätysvierailuni. Käymisastioiden ympärille on rakennettu 2000-luvun alussa täysin uusi halli, joka kopioi mahdollisimman hyvin edesmennyttä rakennusta. Vierailun aikana korjuupäiviä oli jäljellä vain muutama ja suurin osa korjatuista rypäleistä oli aloittanut käymisen.  

Perinteinen "pumping over" käynnissä terästankissa

Kellarin vanhimmat pullot olivat vuodelta 1945. Täällä säilytetään lukemattomia vanhoja huippuvuosikertoja optimaalisissa olosuhteissa. Mitään ei myydä ulos, vaan pientä osaa käytetään omassa tasting-salissa järjestettäviin tapahtumiin. 

Päärakennuksen alla säilytetään niitä kaikkein arvokkaimpia

Antinori "Solaia" 1999

Jos Antinorin kulttiviini Tignanellon (80% sangiovese ja 20% cabernet sauvignon) on sanottu olevan viidenneksen cabernet sauvignon -osuudellaan "bordeaux-vetoinen" mestariteos, jonka toscanalaissaundi on pahasti hukassa, samasta ei voi ilkkua alkuaan 1978 lanseerattua Solaiaa (75% cabernet sauvignon, 5% cabernet franc ja 20% sangiovese) – sen kuuluukin maistua mahdollisimman kansainväliselle. 

Syvä, sopivasti ikääntynyt, tasapainoinen, puinen ja mitäänsanomaton olisivat kenties osuvimmat termit kuvaamaan viiniä hyvältä tuotantovuodelta 1999. Viinistä ei voi odottaa tuotantoalueensa näköistä tekelettä – ennemminkin vinkku on tuottajansa peilikuva ja pramea käyntikortti tynnyrillä ja paksulla marjalla höystettynä. Vuosikerta 1999 on mielestäni nyt piikissä, napakka suutuntuma oli herkullinen, eikä tanniinien pyöreyttä osannut kaivata yhtään enempää.

Ohessa maistettu Latourin seinänaapuri Château Pichon-Longueville Baron 2002 otti tällä kertaa voiton intensiivisellä hedelmällä ja moniulotteisella aromimaailmallaan. Solaia 1999 oli vain jostain syystä karismansa kanssa turhan levällään, eikä onnistunut juuri ihastuttamaan tai vihastuttamaan suurehkoilla odotuksilla varustettua maistajaansa. 

Chianti Classico -tapahtuma Helsinkiin 7.5.

Chianti Classico rantautuu Helsinkiin toukokuun seitsemäntenä, kun Viinikerho Fiasco järjestää maistelutapahtuman Kalevankadun Winecellarsilla. Mukana mukava määrä eri huipputaloja. 

Mikäli toscanalaisklassikko herättää viinijanon, kannattaa tsekata: 

http://viinifiasco.blogspot.com/2011/04/chianti-classico-2011-tapahtuma.html

Fontalloro IGT 2005

Maistoimme Osso Bucon kanssa silkinpehmeän, mutta intensiivisen ja tiiviin paketin 100% sangiovesea. Tuoksussa suklaata, tupakkaa ja kypsiä tummia marjoja. Hieman nuorekkaassa maussa tiukkaa hapankirsikkamaista marjaisuutta. Viinillä on tällä rakenteella loistava kehityspotentiaali. Tanniinit eivät olleet tunkeilevat, vaikkakin selkeät, mikä kertoo laadukkaasti tehdystä viinistä. Vaikka viini on lionnut tammessa pitkään (18-20kk), ei "tammitus" häiritse sitä millään osa-alueella. Muutaman vuoden varastointi tuonee toscanalaiseen lisää runsautta ja maanläheisiä aromeja. 

Fontalloro 2005 on hieno viini, joka on jo nyt juotavissa. Vuosikertoja 2005 ja 2006 voit tilata kätevästi vaikkapa täältä. Alkon tilausvalikoimassa tällä hetkellä vk. 1998.

(ks. artikkeli '98 vuosikerrasta)

Fattoria di Fèlsina Berardenga Toscana

Ihan Chianti Classico -alueen eteläreunalla, vain noin 20 minuutin ajomatkan päässä Sienasta, sijaitsee yksi Toscanan arvostetuimmista viinitiloista – Fattoria di Fèlsina. Viinijano kävi tarkastamassa, miltä näyttää viinitarha, joka on niittänyt huippusaavutuksia jo toistakymmentä vuotta. 

Monesta muusta huipputilasta poiketen Fèlsinaan on helppo löytää. Castelnuovo Berardengan pikkukylä sijaitsee lähes kiinni viinitarhoissa. Pitkä ja arvokas kartanopolku ohjaa turistin suoraan päärakennuksen eteen. Fèlsina on viimeisen päälle sliipattu, mutta idyllinen viinitila.

Fattoria di Fèlsina on perustettu 1966. Sen omistaa Domenico Poggiali yhdessä vävynsä Giuseppe Mazzocolin kanssa. Tilalla vaikuttaa yksi Italian arvostetuimmista viinintekijöistä, enologi Franco Bernabei. Fèlsinan vuosituotanto on noin 800 000 pulloa. Tila valmistaa myös korkeatasoisia oliiviöljyjä moninenlaiseen tarkoitukseen.

Fèlsinan tasting-tila

Viinituotanto painottuu Chianti Classicon, Cru Classico "Rancian" ja Fontalloro IGT:n ympärille. Fèlsinan Chianti Classico "Rancia" on huomionarvoinen viini. Sen sangiovese-rypäleet kerätään iäkkäältä kuuden hehtaarin viinitarhalta aina käsin. 

Fontalloro on tilan toinen huipputuote (ks. artikkeli '98 Fontallorosta). Sekoitus eri kasvuolosuhteita (Chianti Classico ja Colli Senesi) yhdistettynä  monipuoliseen tynnyrikypsytykseen saa tästä 100%:n sangiovesestä hienon, tuotantoaluetta korostavan viinin. Fontalloro on noteerattu 11 vuotena peräkkäin Gambero Rossossa kolmella lasilla, mikä tekee siitä palkituimman toscanalaisista tilaviineistä.      

Fèlsinan 225 hehtolitran teräksisiä käymisastioita

Tilan pienimuotoisena erikoisuutena oli laaja koiratarha. Toistakymmentä koiraa asusteli erikseen keskellä tuotantolaitoksia omissa rajatuissa karsinoissaan. Mikä sitten lieneekään näin laajan kennelin tarkoitus, ei sen tarkemmin selvinnyt...

Cosimo Maria Masini "Nicole" IGT 2006

Joskus maanantai on yksinkertaisesti viikon paras päivä mielenkiintoisen viinin maistamiseen. Vaikka viinijano ei varsinaisesti olisikaan kova, viikonlopun jälkeinen flow auraa turhat ennakkoluulot ja odotukset tieltään, jättäen jäljelle hämmästyttävän herkän maistamiskokemuksen.

Cosimo Maria Masini "Nicole" IGT 2006 tulee San Miniaton pikkukylän liepeiltä Luoteis-Toscanasta. Kylä sijaitsee viinimatkaajan näkökulmasta aavistuksen sivussa massaturismin kansoittamista Chiantin ja Bolgherin huippuviinialueista. Etiketin ja nettisivujen perusteella hyvinkin moderni tuottaja tekee viininsä vasta Italian kolmanteen laatuluokkaan IGT, ja aina biodynaamisesti. Joka vinkkelistä siis kutkuttavan kiinnostava kokonaisuus.

Viinin tuoksu oli vahvasti maanläheinen ja multainen sekä, hieman yllättäen, kypsän puolukkainen.  Aavistus klassista hapankirsikkaa ja tummia marjoja. Maku johdatteli aistit lempeästi vakuuttavaan lopputulokseen. Hapokas, tanniininen ja pitkähkö 100% Sangiovese. Ei pätkääkään  tammea. Hieman dekantoituneena tuoksussa moniulotteisempaa marjaa ja yrttejä. Hyvin rakennettu, aluetta ja rypälettä korostava viini, joka ei pyri kosiskelemaan maistajaa pulloetikettinsä tavoin.  

Jos kiinnostuit, viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta.