Montevertine - Grande Degustazione

Montevertine-viinit:

- Pian del Ciampolo (sangiovese 90%, canaiolo, colorino)
- Montevertine (sangiovese 90%, canaiolo, colorino) 
- Le Pergole Torte (sangiovese)

- Il Sodaccio (vk. 1995 asti, sangiovese 90%, canaiolo, colorino)

Viinintekijät:

Sergio Manetti (1967 - 2000)
Martino Manetti (2000 ->)


Chianti Classico -alueen ytimessä Raddan ja Volpaian kukkulakaupungin välissä tuotetaan eittämättä yhtä alueen arvostetuimmista viineistä. Montevertine nousi parrasvaloihin erinomaisella yhden tarhan viinillään 1970-luvun puolivälissä ja keräsi huomiota kahnauksellaan Chianti Classico Consorzion kanssa vuonna 1981. Jääräpäinen asenne, tyylitaju ja kunnianhimoiset tavoitteet ovat nostaneet tilan legendaksi muutamassa vuosikymmenessä. 

Sergio Manetti huusi ainoana huutajana Montevertinen vaatimattoman tilan kesämökikseen vuonna 1967. Tarkoitus oli elää maatilan rauhassa ja tehdä viiniä itselle ja kavereille. Le Pergole Torten tarha istutettiin 1968 ja Il Sodaccio (uudelleenistutettu vuonna 2000) pian tämän jälkeen. Vuonna 1971 Manetti maistatti viiniään Vinitalyssä Veronassa ja sai erinomaisen vastaanoton. Hän alkoi vakavissaan harkita viinintekijän uraa ja uusien isompien tilojen rakentamista maatilalleen. Mukana matkassa hääri vanha ystävä Giulio Gambelli, jonka johdolla valmistettiin viiniä ja istutettiin lisää tarhoja. Uudet tilat valmistuivatkin 1970-luvun puolivälissä hammasta purren. Sergio oli velkaantunut, eikä taloudellinen tilanne näyttänyt kovinkaan valoisalta.

Vuosikerta 1977 tuotti Pergole Torten tarhalta jo hyvän sadon, joka riitti täyttämään viisi Domaine de la Romanée Contilta hankittua barrique-tynnyriä. Viini keräsi paljon ylistyssanoja. Tilanne parani, tarhat tuottivat erinomaista viiniä ja vuonna 1981 Sergio päätti hakea yhden tarhan cru-viinilleen Consorzion lupaa Chianti Classico Riserva -luokitukseen. Lautakunnan vastaus on vieläkin kellarin seinällä: "Viini ei ole sopivaa pullotettavaksi". Seuraavana vuonna Sergio päätti tiputtaa kaikki viininsä alimpaan laatuluokkaan "Vino da Tavola". Vielä tänäkin päivänä tilan jokainen viini kuuluu kolmanteen IGT-laatuluokkaan. Huumorimiehenä Sergio ilmeisemmin lisäsi sanan "Riserva" Montevertine-viininsä etikettiin ihan vaan kiusaksi Consorziolle.

Montevertinen viinit edustavat ehdottoman traditionaalista tyyliä paikallisten rypäleiden ominaispiirteitä kunnioittaen. Toisen sukupolven viinintekijä ja Sergion poika Martino Manettin viinit eivät kosiskele maistajaa runsaudella tai pyöreydellä, vaan tuovat sangiovesen raa'ankin persoonan esille sellaisena kuin se on. Manettin haluaa korostaa sangiovesen särmikästä olemusta, ei meikata sitä. Tuloksena on parhaimmillaan elegantti viini, jonka parfyyminen tuoksu ja täyteläinen suutuntuma ovat omalla tasollaan. 

Maistamistamme viineistä suurin osa oli erinomaisia. Varsinkin kaikki vuoden 1995 versiot toteuttivat Sergion tavoitetta hienosti. Vuoden 1988 Il Sodaccio ja Riserva olivat myös taivaallisia. Montevertine '04 ja Pergole Torte '04 olivat kummatkin hieman "lukossa". Tuoksussa oli häiritsevässä määrin vihertäviä puumaisia aromeja. Monte Vertine 1983 säväytti tasapainollaan, kun taas saman vuosikerran Pergole Tortessa oli jo jonkin verran vegetaalisia piirteitä.     

Kaikki maistetut viinit ja lyhyt tasting-note:

Pian del Ciampolo 2008, Montevertine 2007 & 2004

Pian del Ciampolo 2008 - herkullinen ja eloisa grippi. Hedelmäinen. Hyvä arkiviini. 
Montevertine 2007 - kauniisti tasapainossa. Terhakka ja elegantti ruokaviini.
Montevertine 2004 - hedelmä taka-alalla. Tiukka ja tanniininen. Vaikeasti avautuva.

Il Sodaccio, Montevertine Riserva & Le Pergole Torte 1995

Il Sodaccio '95 - erinomainen viini. Lähes täydellinen happo-hedelmä -tasapaino.
Montevertine Riserva '95 - kehittyneempi, ohuempi, multaisempi. Hyvä hapokkuus. 
Le Pergole Torte '95 - nuorekas, runsas ja eloisa. Huikea tasapaino. Sangiovesen voimannäyte. 

Il Sodaccio, Riserva & Le Pergole Torte 1988

Il Sodaccio '88 - kepeä, jopa makea. Fantastinen tasapaino. Viettelevä.
Montevertine Riserva '88 - aavistuksen vakavampi ja lihaisampi, loistavassa kunnossa.
Le Pergole Torte '88 - kehittyneempi, moniulotteinen ja maanläheisen lihaisampi tämäkin. Hapokkuus ja hedelmä lievässä laskussa, mutta kaikin puolin kunnossa.

Le Pergole Torte 2004

Le Pergole Torte '04 -  yllättäen liian nuori arvioitavaksi. Kaikin puolin kunnossa, mutta sulkeutunut, epäintegroitunut ja puinen (hieman samanlainen "ongelma" kuin Montevertine 2004). 

Monte Vertine 1983 oli ilahduttavassa kunnossa

Monte Vertine 1983 - hyvä happo ja kaunis kehittynyt hedelmä. Hieno viini.
Le Pergole Torte 1983 - hauskoja limemäisiä piirteitä ja vegetalisuutta. Ylikehittynyt. Hyvä happo. 
Le Pergole Torte 1987 Mg. - aavistuksen ylikehittynyt.

Vino Santo di Monte Vertine 1982 - Kuivahko kuin Fino Sherry, hapokas ja herkullinen. Erinomainen viini.

Cifra - Costa Toscana IGP '10

Alkon uutuuksista löytyy mielenkiintoinen viini Toscanan rannikolta. Cifra 2010 on biodynaaminen ja puhdas cabernet franc Duemanin tilalta Riparbellasta. Taustalla häärii aikoinaan Tua Ritan ja Le Macchiolen menestykseen vaikuttanut enologi Luca D'Attoma yhdessä vaimonsa Elenan kanssa. Vuonna 2000 perustetun tilan seitsemän hehtaarin viinitarhat sijoittuvat kohtalaisen lähelle rannikkoa n. 200m merenpinnan yläpuolelle Bolgherin viinialueen lähistölle. 

Myös James Suckling on ehtinyt paikalle, katso lyhyt raportti tästä. 

Mitä viiniin tulee, se on herkullinen, hienosti tasapainossa ja vaivattoman iloinen. Ennakko-odotukset ehkä hieman ryppyotsaisesta francista eivät toteutuneet, joten kannattaa kokeilla!

Edit 19.1.2013: Vaikka viini on kaikin puolin nautinnollinen paketti, sen hinnassa on kolmannes liikaa. Edullisempana se päätyisi toteuttamaan itseään lupsakkana "arkiviininä". 

Gaglioppo on Calabrian ylpeys

Italian jalkaterä ja kuuluisan Ndrangheta-mafian kotipaikka Calabria on kesällä suorastaan sikamaisen kuuma maakunta. Sen karulla maaperällä kukoistaa kuitenkin yksi punainen rypäle ylitse muiden: gaglioppo. Parhaimmillaan (kuulemma) lähes pinot noirin kaltaisesta rypäleestä ei valmisteta tummia ja konsentroituneita viinejä, niin kuin alueen olosuhteista voisi hyvin kuvitella. Gaglioposta valmistettu Calabrian tunnetuin DOC-luokiteltu  Cirò on yleensä hapokas, hento ja mausteinen lajikeviini. Se työstäminen vaatii tarkkuutta, sillä kepeästä tanniinirakenteesta johtuen maseraatiovaihe tulee olla pitkä ja kontrolloitu. Mikäli lämpötila lipsahtaa liian kuumaksi, gagliopon rypälemassa hapettuu ja halutut tanniinit "keittyvät" taivaan tuuliin.

Alueen suurimpiin tuottajiin kuuluvan Librandin Duca Sanfelice Cirò '09 on kieltämättä hieman erikoinen viini. Aavistuksen granaatiin taittuva väri kieli hapettumisesta. Sen tuoksu oli kehittynyt ja vegetaalinen. Viini oli kielellä eloisan hapokas ja jälkimaultaan mausteinen. Liian kummallinen muistuttaakseen pinot noiria, mutta jotain tässä on silti yritetty. Huomionarvoista lienee myös se, ettei viiniä ole kypsytetty lainkaan tammitynnyreissä, vaan ainoastaan terästankeissa. Duca Sanfelicestä ei ihan tiedä onko se lintu vai kala, mutta huono viini se ei ole.  Rapsakka cirò on erilainen nuori, joka on ehdottomasti parhaimmillaan hieman viilennettynä.

Fumin - kummajainen Luoteis-Italiasta

Fumin on hyvin tummakuorinen rypälelajike Aostan laaksosta Luoteis-Italiasta. Sitä tavataan käyttää osana sekoitetta yhdessä muiden paikallisten ja kansainvälisten rypäleiden kanssa. Se tuppaa lisäämään viiniin purppuraa väriä ja lujittamaan sen rakennetta. Muutamat tuottajat tekevät Fuminista nykyisin myös 100% lajikeviiniä, jossa korostuu lajikkeen kohtalainen tanniinisuus, eloisa hapokkuus, mausteisuus ja muhkea hedelmäisyys. Tiivistemäisestä rakenteesta johtuen jonkinasteinen tynnyrikypsytys lienee lajikkeelle paikallaan, jotta kokonaisuus saadaan ehyemmäksi ja tasapainoisemmaksi. 

La Crotta di Vegneron "Esprit Follet Fumin '10 oli väriltään syvän purppurainen, tuksultaan runsaan marjainen ja maanläheinen. Kovin yksinkertainen rakenne oli kentiens liian nuorekas arvioitavaksi, sillä tammimaisen savuiset aromit tunkeilivat röyhkeästi eturiviin. Viini oli sulkeutunut ja suoraviivainen. Vähintään pari vuotta kellarissa saattaisi pehmentää puukypsytyksen tuomia aromeja kummasti ja kesyttää fuminin ärhäkän olemuksen.

Summa summarum: fumin on mielenkiintoinen ja herkkä rypäle, joka vaatii tuottajalta osaamista. Älä nauti 100% fuminiasi liian nuorena. Varaa pöytään myös syötävää, sillä viinin duunarimainen olemus tarvitsee kompensaatiota huteraan eleganssiin.  

Rosvosektori

Paista pekoni rapeaksi kuumassa pannussa. Laita viipaleet talouspaperin päälle valumaan siksi aikaa, kun avaat kroatialaisen Lucic Dingač 2005 punaviinin. Nauti lisukkeina vaikkapa munakoisoa, voita, multaisia perunoita ja yrttejä.

Joskus viini tulisi vain jättää hyllyyn. Vaikka Dingačin alue on yksi Kroatian arvostetuimmista  punaviinialueista, tämä plavac malista tehty hirvitys vei tällä kertaa turhaan arvokkaan paikan matkalaukussa. Tuoksu oli hyvin rasvainen ja runsaan pekoninen. Maku seuraili tuoksua olemalla eläimellisen lihaisa ja yrttinen, olematta kuitenkaan liiemmin pilaantunut. Seitsemän vuotta olivat tehneet tällä kertaa tehtävänsä ja vähän ylikin.  

Sangiovesea kauneimmillaan

Liialliset höpinät sikseen. Montevertinen Le Pergole Torte IGT tarjosi hienoimman viinikokemuksen hetkeen. Samainen viini oli joskus muinoin liian "epätyypillinen" korkeimpaan laatuluokkaan ja Chianti Classicoksi...  

Kiinnostuitko? Nollakasin vuosikertaa saa tilattua vaikkapa täältä. 

Bok! Terveisiä Kroatiasta

Hvarin saaren Zlatan Otokin grand cru -tarhat laskeutuvat upeasti Adrianmereen 

Kevät hurahti nopeasti ja opettavaisesti – viinejä tuli nautittua niin ProWein-messuilla Saksassa kuin Samppanjan alueella Ranskassa. Voisikin puhua pienestä ähkystä, sillä kirjoittelu on hiljentynyt hetkeksi viiniopintojen ja omien töidenkin takia.

Lomailin äskettäin Keski- ja Etelä-Dalmatian alueilla ja luonnollisesti tutkailin läpi raapaisun viini-skeneä aina grand cru -tarhoista autotallikeitoksiin. Pääsääntöisesti viinit olivat kepeitä ja hyviä ruoanhuuhtojia. Viinikauppojen ylimpien hyllyjen tekeleistä sai maksaa jo rahaa ja usein rahalle sai myös vastinetta. Vaikka viiniperinteitä on Kroatiassa aina 2500 vuoden takaa, tilojen modernisoituminen on vasta alkutaipaleella ja suhtautuminen esimerkiksi uuden puun barrique-kypsytykseen jopa rehentelevän innostunutta.  

Keski-Dalmatian ylpeys on punainen rypäle Plavac Mali. Ylpeyteen onkin aihetta, sillä Plavac on kroatialaisen Crljenak Kaštelanskin sekä toisen paikallisen rypäleen Dobriciksen risteytys. Tämän vuosituhannen alussa Crljenakin todettiin olevan se alkuperäinen Zinfandel, joten niin amerikkalaisen Zinfandelin kuin italialaisen Primitivon juuret ulottuvat aina Kroatiaan ja Dalmatian rannikolle saakka. Voinee arvata, ettei paikallisten viini-ihmiset kanssa ollut vaikea löytää puheenaihetta.

Tomićin etiketissä on kerrottu myös tynnyrin paahtoaste

Maistoimme monia Hvarin saaren tuottajien Plavaceja, joista mieleenpainuvimmat tulivat saaren suurimmilta tuottajilta Zlatan Otok, Tomić ja Plančić. Viinit olivat siistejä ja hyvin tehtyjä ruokaviinejä. Yltiöpäisestä tynnyrikypsytyksestä ei ollut ihme kyllä viitteitä. Mielestäni parhaimmat pärjäisivät helposti vertailussa esimerkiksi naapurimaan Primitivoihin.

Zlatan Otokin hienoin Plavac Grand Cru tulee Kroatian ainoilta cru-tarhoilta
      

Kuuman päivän virkistäjänä toimi mainiosti makea paikallinen jäillä jäähdytetty Vin Santo -tyyppinen Prošek. Viini tehdään paikallisia rypäleitä kuivattamalla passito-menetelmällä. Konsentroituneesta rypäleestä puristettu mehu on sokeripitoisempaa, joten käymisen tuloksena saadaan makeaa n. 15% ja n. 120g / litra sokeria sisältävää jälkiruokaviiniä. Prošekia tuottaa lähes kaikki Dalmatian isoimmat viinitalot, mutta mielenkiintoisimmat viritykset tulivat paikallisten kalastajaperheiden omista kellareista. Myös pienet ravintolat tarjosivat usein omaa Prošekia avotulella paistettujen lättyjen kyytipojaksi. 

Mielenkiintoisimmat Prosekit tulivat pieniltä perhetarhoilta 

Dalmatian viineihin kannattaa tutustua ennakkoluulottomasti, mutta viljelijöiden kerskailut kannattaa ottaa sopivalla huumorilla. Mielenkiintoisia paikkoja riittää viinimatkailuun vaikka millä mitalla. Ranskalaiset rypälelajikkeet ovat kenties eniten edustettuina rannikon pohjoisosassa Istrian niemimaalla. Tämä saattaakin olla seuraavan viinimatkan osoite. Keski- ja Etelä-Dalmatian tunnetuimmat punaviinit tulevat Hvarin saarelta ja Peljesacin niemimaalta läheltä Dubrovnikia. Kristallinkirkas vesi, unohdetut laguunit ja rauhalliset kalastajakylät tuovat mukavan lisän Kroatian viinivieraalle. 

La Tartufata - uusi kulinaristin kauppa Eirassa

Pistäydyimme perjantaina uudessa italialaisten elintarvikkeiden erikoiskaupassa. Putiikki toimii tarvittaessa niin maahantuojan showroomina, kahvilana kuin tasting-tilanakin. Anniskeluoikeuksia paikalla ei ole, mutta yrittäjät järjestävät silloin tällöin viinitilaisuuksia suljettujen ovien takana. Hyllyt notkuvat erilaisia pastoja, oliiviöljyjä ja kahveja. Tunnelma ja tila toimivat tarkoitukseen just eikä melkein. 

Tila taipuu hienosti myös viininmaisteluun

Hyllyiltä löytää lähes kaikki saapasmaan kokkaustarpeet

Osallistuimme samaan syssyyn myös piemontelaisen tuottajan Montaribaldin maisteluun, jossa viinintekijä Luciano esitteli kattavan valikoiman viinejään. Erityisen mieleenpainuvia olivat kolme Barbarescoa: Palazzina, Sori Montaribaldi ja Ricü. Ensimmäinen ja toinen ovat yhden tarhan cru-viinejä, joista Palazzina tulee nuorista viineistä ja Sori kaikista vanhimmista. Ricü on kolmen eri cru-tarhan sekoite. Viinin poikkesivat hämmästyttävän paljon toisistaa. Nuori ja helposti juotava Palazzina on loistava hinta-laatusuhteeltaan, Sori vakuuttaisi varmasti klassisen tyylisuunnan fanit ja Ricü modernistit, noin karkeasti. Mikäli kiinnostuit, pistä viestiä suoraan yrittäjälle ja kysele tilausmahdollisuuksista.

  
La Tartufataan kannattaa poiketa ostoksille tai vaikka italialaiselle kahville. Juuri tällaisia elintarvikkeiden erikoispuoteja ei voi koskaan olla liikaa. Meininki, ihmiset ja asenne toimivat sen verran hyvin, etten voi olla haikailematta konseptin nimissä aidon viinibaarin perään...

  

Barbarescoa alelaarista

Tehdään se ihan kärkeen selväksi: Alkon alta 17 euron Barbaresco on hintaisekseen hyvä viini. 

Tammikuun loppupuolen uutuuserän Giacosa Fratellin Barbaresco 2007 on ehtinyt kummastuttaa viinikansaa halvalla hinnallaan. Ihmettelyyn on toki aihetta, maksaahan hehtaarin maatilkku Barolon ja Barbarescon rinteillä kuulemma liki miljoonan. Esimerkiksi tämän viinin rypäleet tulevat kolmen hehtaarin alueelta Barbarescosta (eivät toki kulttirinteiltä), eli mikäli maan arvo hipoo seitsemännumeroista, ei tuottajaa voi tällä pullohinnalla syyttää ahneudesta.    

Analyysit sikseen, Fratellin tuore Barbaresco on, niin kuin todettua, kelpo viini erinomaiseen hintaan. Se mitä persoonassa ja syvyydessä hävitään (valitettavan paljon kylläkin), korvataan erinomaisella tasapainolla. Tanniini- ja happorakenteessa ei ole moitittavaa ja pituuttakin on kohtuullisesti. Nebbiolon parfyymisen kukkean tuoksun saa houkuteltua esiin reilulla dekantoinnilla. Mielestäni kuningatarviinit ovat aina ruokaviinejä, tai vähintään juustoviinejä, eikä Fratellin Barbaresco tee tässä poikkeusta. Reipas siivu kypsää parmesania kylkeen ja avot! Jos kärsivällisyys riittää, testaa miten hyvin parin päivän dekantointi muuttaa rakennetta...

Vuoden 2011 mieleenpainuvimmat viinihetket TOP 5

Itselleni viime vuoden teemaksi muodostui selkeästi Toscana viinitarjonta ja Douron portviinit. Eipä yllätys sinänsä, sillä vietin leijonan osan lomista ja omista lomista näillä viinialueilla harhaillessa. Porto ja Vila Nova de Gaia tulivat tutuiksi kolmen viikon kesälomalla ja "vanha tuttu" Chianti Classico -alue Toscanassa näytti taas uusia hienoja puoliaan liki kuukauden sadonkorjuureissulla.

Viiniharrastuksen edetessä ja janon kasvaessa on oppinut maistamaan viinejä rauhattomassa ympäristössä, nopeassa tahdissa ja vieläpä niin, että maisteluista jää jotain mieleen. Tällä tarkoitan lähinnä isomman porukan tastingejä ja viinimessuja. Uskon kuitenkin vahvasti ympäristön luomaan vaikutukseen viinin maistelukokemuksessa. Vaikka taito nopeaan maistamiseen on kehittynyt, tunnelma näyttelee avainasemaa mieleenpainuvissa hetkissä, eli niissä, jotka ylläpitävät jatkuvaa optimaalisten fiilisten ja mielihyvän tavoittelua. 

Kiireetön haistelu ja maistelu aisteja tukevassa ympäristössä voi nostattaa hieman mielikuvituksettomankin viinin tasoa huomattavasti, ja antaa usein hienolle viinille sille kuuluvan kuninkaan kruunauksen. Seuraavassa viisi vuoden 2011 mieleenpainuvinta viinihetkeä ja tilanteesta napattu kuva:

5. Vila Nova de Gaia & Dalva Porto Golden White Colheita 1952


Kuuman päivän päätteeksi uskomattoman hienosti ikääntynyt, tiivis ja suuntäyttävä luomus. Vaaleasta kullankeltaiseen kääntyvä väri ilmaisi jännällä tavalla arvokasta vanhenemista. Mieleenpainuva nautiskeluhetki yhdessä tuottajan edustajan kanssa Vila Nova de Gaian viinikaupassa. 

4. Porto, ODE Porto Wine House & Quinta do Infantado Reserva 2007

Erinomainen Quinta do Infantadon Reserva 2007 täydensi härän sisäfileen ja portviinikastikkeen yhdessä Porton tunnelmallisimmista viiniravintoloista. Vielä punaviineissä tuntemattomampi Infantado tuottaa myös erityisen laadukkaita portviinejä Pinhaossa, Douro-joen pohjoispuolella.

3. Panzano in Chianti & Candialle Pli 2004

Hämärään taittuva ilta Conca d'Oron alarinteillä Toscanan Chianti Classicossa. Bistecca alla fiorentina, reippaasti oliiviöljyä, vihersalaattia ja nätisti ikääntynyt Candialle "Cru"-viini Pli 2004. Sangioveselle tyypillinen napakka rakenne oli alkanut kehittyä kauniisti leveämmäksi ja syvemmäksi. Hieman kansainvälisen oloinen ja frakkiin puettu Jupiterin veri.

2. Panzano in Chianti, Vino al Vino & Castello dei Rampolla Vigna d'Alceo 2006

Iloisesti hälisevillä Vino al Vino -viinimessuilla yhdessä Rampollan omistajan Maurizia di Napolin kanssa maistettu d'Alceo oli tapahtuman huippuhetkiä. Vielä vauva, mutta elegantti ja biodynaaminen cabernet sauvignon – petit verdot -sekoite antoi kuitenkin pienen vihjeen kulttiviinin mahtavasta potentiaalista. 

1. Douro, Quinta de Santo António & Quinta de Santo António Colheita 1976

Viinintekijä ja enologi Carlos Almeida tarjosi viinivuoden 2011 mielenkiintoisimman maistelukokemuksen omien viinitarhojensa ensimmäisen vuosikerran (1976) Colheitalla. Suoraan tammesta laskettu uutos oli äärimmäisen mausteinen ja monivivahteinen. Reunoilta aavistuksen vihreään taittuva väri kertoo yli 30 vuoden iästä.  

Quinta de Santo Antonio (n. 20 ha) myy satonsa lähes kokonaan isoille tuottajille kuten Fonseca. Carlos on aiemmin toiminut 20 vuotta johtavana viinintekijänä mm. Sandemanilla ja Calemilla ennen kuin siirtyi eläkkeelle ja päätoimiseksi tarhuriksi sekä hotelliyrittäjäksi. 

Viinijanon Jouluviinit 2011

Viisi yötä Jouluun on ja tässä vuoden 2011 suositukset edullisesta arvokkaimpaan Alkon perusvalikoimasta:


6. Umani Ronchi Montepulciano d'Abruzzo (7,29 €) - Loisto ruokaviini huikean edullisesti.

5. Tommasi Valpolicella (10,88 €) - Laadukasta ja keskituhtia Joulun vaaleille liharuuille.

4. Borgo Salcetino Lucarello Riserva (19,99 €) - Herkullisen aromaattinen toscanalainen.

3. Fleury Fleur de l'Europe (35,00 €) - Kokeilun arvoinen samppanja Joulun kalapöytään.

2. Zenato Amarone della Valpolicella Classico (36,90 €) - Joulun tuhdille lihalle ja juustoille.

1. Zenato Recioto della Valpolicella Classico (28,90 €) - Juhlakauden oiva jälkkäriviini.

Viinijano top kuuden ryhmään Suomen viiniblogeista

Cision listasi viiniblogien kymmenen kärjen. Kiitos lukijoille!

Firenzeläisjätin viinintekijä ViiniTV:n haastattelussa

Katsasta mitä Italian ehkä kuuluisimman viinitalon viinintekijä turisee ViiniTV:lle.

Pieni tila – iso viini

Jaqueline Bollin vetämä pienen pieni luomutila Montecalvi ansaitsee ehdottomasti maininnan blogissa. Vain 3,5 hehtaarin tarhat tuottavat rypäleitä kolmeen eri viiniin Greve in Chiantissa Toscanassa. Vierailin tiluksilla ja maistoin kahden supertoscanalaisen lisäksi vaikuttavan Chianti Classicon vuodelta 2009. Viiniä on kypsytetty vaivaiset seitsemän kuukautta 500 litran tammessa. 

Tuoksultaan lakritsaisen marjainen ja kukkean herkullinen. Maussa hieno tuoksua seuraileva tiukka ote, lakritsaa, yrttejä ja kypsiä kirsikoita. Terhakkaat hapot ja asiallisen kiperät tanniinit. Pitkähkö jälkimaku. Tuore ja mahtava Chianti Classico, joka sijoittuu omassa makupaletissa maistettujen Classicoiden kärkipäähän. Tätä on tilattava lisää suoraan tilalta.

Tilan Chianti Classico ja kaksi supertoscanalaista

Montecalvin tarhat sijaitsevat aivan Greven kylän vieressä

Monopoli kattaa jouluviinit

Alkon tyrkkytiskeille on taas aseteltu koreasti suomalaisten parhaat jouluviinit. Viinijano maistoin Italian vaihtoehdon, Abruzzien maakunnasta tulevan joulukuusietikettisen glögiputelia muistuttavan 100% montepulcianon. Kokoonpanossa on kaikki ainekset totaaliseen floppiin, mutta eipä sittenkään. 

Viini on terhakas, hyvin suoraviivainen ja kauttaaltaan tasapainossa. Tuoksu lupaa maustetta ja mukavasti tummaa runsaampaa marjaa. Makeahko ja tuoreen marjainen maku toimii ihan hyvin alle kahdeksan euron punkulle jättäen miellyttävän tanniinisen, mutta  kalseahkon jälkimaun. 

Umani Ronchi Montepulciano d'Abruzzo (7,29€) on hiottu, helppo ja edullinen Italian näköinen pöytäviini Joulun maustetuille liharuuille ja miksei pelkkään kulautteluunkin.  

Uutuus Maremmasta – Dròmos L' Altro Sangiovese IGT

Klassinen Valpolicella-tuottaja Bolla aloitti uuden projektin Toscanan Maremmassa vuonna 2000, kun se hankki omistukseensa 27 hehtaaria viinitarhaa läheltä Scansanoa meren tuntumasta. Maistoimme tuottajan uusimman viinin Dròmos L'Altro Sangiovese 2007:n (Alkon uutuus 29,90€). 

Tämä 100% sangiovese oli väriltään keskisyvän rubiininpunainen. Tuoksu oli herkullinen, viettelevä, kypsän kirsikkainen ja miedon vaniljainen. Maun ensimmäinen kolmannes myötäili tuoksua tasapainoisuudellaan. Toinen kolmannes paljasti viinin tiiviin ja yrttisen rakenteen. Dròmos oli kokonaisuudessaan erittäin täyteläinen, pitkä ja tanniininen viini mausteiselle ruualle. Kolmenkympin hintaluokkaan turhan simppeli tapaus, joka luultavasti ei tarjoa sen kummempaa elämystä alueen viineihin enemmän perehtyneille.   

Zenaton Recioto saapui tohinalla Alkoihin

Recioto della Valpolicella 2006 on tuottajan ensimmäinen Recioto

Valikoituihin Alkoihin eilen saapunut normaalivalikoiman Zenato Recioto 2006 yllätti siinä määrin suosiollaan monopolimme henkilökunnan, että lippulaivamyymälän edustaja päätti keksiä lennosta uudet varaussäännöt. 

Ennakkokysyntä olikin sen verran aktiivista, että perjantaina 4.11. Arkadian henkilökunta kehotti soittelemaan alkuviikosta ja varaamaan muutaman pullon siltä varalta, jos putelit sattuvat kyseisestä toimipisteestä loppumaan. 

Soitin Arkadiaan 9.11. ja tiedustelin muutaman pullon varaamista. Myyjä pyysi odottamaan ja supisi tovin kollegalleen. Yhteistuumin he totesivat tuotteen kysynnyn olleen aktiivista suhteessa saatuihin pulloihin, josta johtopäätöksenä myyjä kehitti uuden säännön: "Nyt on kyseessä semmoinen tuote, jota tässä tapauksessa ei saa puhelimitse varata. Nyt tehdään kumminkin poikkeus sun kohdalla tän kerran". Soitimme Arkadiaan muutaman tunnin päästä vielä uudelleen, jolloin varaaminen ei enää onnistunut. 

Että mitä? Alko päättää myymistään tuotteista, hinnoista ja määristä. Se haluaa vielä kontrolloida myyntiä rajoittamalla sitä kontrolloimisen riemusta? Käsittämätöntä.

Reciotoa saapui Suomeen viitisensataa pulloa, joten kannattaa olla nopea, sillä varsinaiseen joulumyyntiin haluttua tuotetta tuskin riittää.   

  

Vino al Vino 2011

Pelkästään Panzanon viineihin keskittynyt Vino al Vino 2011 järjestettiin syyskuun kolmantena viikonloppuna Panzanon uuden kaupungin keskusaukiolla Toscanan Chianti Classicossa. Minimessuille osallistui liki kaikki alueen viinitalot ja maisteltavaa riitti 20 tuottajan verran. Maistelulasi maksoi kympin ja oikeutti vapaaseen kiertelyyn. Annokset eivät toki vastanneet meikäläisten (VIINImessut) kahdeksaa senttilitraa, mutta laatu ja hinta korvasivat luonnollisesti määrän. Tunnelma oli iloinen ja joviaali, niin kuin odottaa saattoi. Viinijano vieraili messuilla kolmena päivänä, jotka hädin tuskin riittivät jokaisen ständin perinpohjaiseen kahlaamiseen. Alla muutama foto tapahtumasta.

Mieleenpainuvimmat viinit tulivat taloilta Castello dei Rampolla, La Massa, Vecchie Terre di Montefili, Monte Bernardi, Fontodi, Rignana, Le Cinciole ja Candialle. Sen kummempia tasting-kirjauksia oli messuilla lähes mahdoton tehdä ihmistungoksesta ja hälystä johtuen, mutta nappasin kuvan muutamasta säväyttävästä pullosta.

Monte Bernardin klassisen raikkaassa Classicossa käytetään varovasti puuta

Anfiteatro IGT on hieno sangiovese

Biodynaaminen ja arvostettu Castello dei Ramolla ei kailota itsestään

La Massan simppeliä etikettiä, mutta päräyttävää viiniä

Candiallen tuleva uutuus "Circe" on mielenkiintoinen Merlot – Petit Verdot sekoite 

Tilahyppelyä Toscanassa osa 2

LE CINCIOLE

Vain kivenheiton päässä Panzanon vanhasta kaupungista sijaitsee harvinaisen sympaattinen tila persoonallisine viineineen. Chianti Classico -alueen sydämessä viiniä tekevä Le Cinciole juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan alkuaan milanolaisten Valerian ja Lucan ohjastamana. Akateemisesti koulutettu ja yliopistossa työskennellyt iloinen pariskunta suuntasi aikanaan Toscanaan tekemään sitä, mistä olivat aina salaa haaveilleet. 

Reilun kymmenen hehtaarin tila on alusta asti tähdännyt millintarkkaan laatuun ja kunnianhimoiset tavoitteet ovatkin tuottaneet tulosta, sillä tarhojen viinit kuuluvat nykyisin alueen ehdottomaan kärkikaartiin. Laadun takaa muun muassa elektroninen viinitarhanvalvontajärjestelmä Winesense, joka on osa Lucan modernisointiprojektia. Järjestelmän avulla pensaiden ja tarhojen sääolot saadaan hämmästyttävällä tarkkuudella suoraan kellarille ja tietokoneeseen. Myös orgaanisen viljelyn laatusetifikaatti myönnettiin tarhoille vuonna 2005.

Luca ja Valeria

Luca käyttää Camalaionen ja Riservan 500 litran tammessa

Vierailun aikana ainakin yksi asia tuli selväksi: mukava menestys ei ole noussut pientilallisten hattuun. Kellarivierailu sai sympaattisen Valerian purskahtamaan nolostuneeseen nauruun. Totta tosiaan he eivät ole panostaneet pätkääkään kellarin ulkoasuun tai siisteyteen, mutta juuri nämä ovat niitä tilavierailun hienouksia. Privaatti kierros ja viiniesittely sotkuisella pikkutilalla hakkaa sata-nolla sliipatun turisti-tourin, jossa puheenaiheet karkaavat valitettavan usein Obama - Bush -raiteille (jenkkejä vaan on kaikkialla).

  

Viinitarhat avautuvat tilan edestä kaakkoon kohti Panzanoa

Le Cinciole tuottaa nykysin viittä eri viiniä – kahden Classicon lisäksi valikoimasta löytyy supertoscanalainen Camalaione, kevyehkö pöytäviini Cinciorosso sekä roseviini Rosato Toscana. Maistellessamme tilan viinejä Valeria ehdotti tasting-paikkaa lähellä käymisastioita. Miltei kaikki sangioveset olivat aloittaneet käymisen ja tuoksu kellarissa oli mahtava. Ympäristö ja tunnelma ovat loppujen lopuksi iso osa maistelukokemusta – viini-tasting kellaritiloissa olikin jotain, mitä ei ole aikaisemmin tullut hartaudella testattua. Suosittelen. 

Pirteän mustaherkukkainen Cinciorosso IGT on tuotevalikoiman uutuus

Le Cinciolella viini tehdään ympäristönsä näköiseksi sangiovesen ominaispiirteitä kunnioittaen. Chianti Classico kypsyy 20 hehtolitran tammessa vuoden. Classico Riserva puolestaan kypsyy 18 kuukatta pienemmässä 225 litraisessa tynnyrissä ja tasapainottuu vielä 12 kuukautta pullossa. Supertoscanalainen Camalaione kypsyy pisimpään uudessa puussa ja koostuu pelkistä kansainvälisistä rypäleistä: Cabernet sauvignon 70%, Merlot 15% sekä Syrah 15%. Kokonaisuutena varsin kiva valikoima hyvin tehtyjä viinejä. 

Kaiken kaikkiaan Greven Panzanosta tuleva Le Cinciole on huoleton, iloinen ja hieman rähjäinen tila, mutta samalla ihailtavan modernisti ajan hermolla.

Camalaione on tilan vakuuttava supertoscanalainen 

Tilahyppelyä Toscanassa osa 1

Korjuuhommien lisäksi oli aikaa tutustua mukavaan määrään erilaisia tiloja ja tavata loistavia tyyppejä. Vaikkakin suurin osa tiloista olikin ajankohdasta johtuen kiireen ja sekasorron keskellä, vastaanotto oli poikkeuksetta ystävällinen ja avulias. Ajattelin kirjoitella  muutamasta erityisesti mieleenjääneestä tuottajasta. 

Pistäydyin ensimmäiseksi Chiantin "kakkosalueella" Rufinassa. Viinialue on Chiantin ala-alueista pienin, mutta parhaiten tunnettu heti isoveli Classicon jälkeen. Maasto on täällä aavistuksen jyrkempää ja korkeampaa kuin Classicossa sekä lämpötilavaihtelut selvempiä. Tästä syystä rypäleet poimitaan yleensä hieman myöhemmin isoveljeen verrattuna. Kuuma vuosi 2011 oli tosin poikkeus – esimerkiksi Selvapiana oli korjannut kaikki rypäleet jo syyskuun puolella.


FATTORIA SELVAPIANA

Fattoria Selvapianaan oli helppo löytää

Spontaani vierailu Selvapianalla onnistui loistavasti, sillä pääsin kiertelemään mantuja yhdessä Silvia Massetin kanssa ja pääsin pistäytymään legendaarisessa kellarissakin. Silvia isännöi tilaa nykyisin yhdessä veljensä Frederico Massetin kanssa. Varsinainen johtaja-omistaja, naimaton Francesco Antinori, adoptoi sisarukset joskus taannoin. Sittemmin Selvapianasta on tullut heillekin elämäntyö.

Päärakennus hillityn ylväänä

Fattoria Selvapiana on yksi Rufina-alueen hienoista viinintuottajista, jonka parhaat viinit ovat kuuluja mahtavasta ikääntymispotenttiaalistaan. Tilalla on yhteensä noin 50 hehtaaria viinitarhoja ja vuosituotanto yltää aina 200 000 pulloon asti. Yleisesti ottaen alueen viinit ovat jokseenkin yksiuloitteisempia ja kevyempiä kuin Classicon sangiovese-painoitteiset serkut. Rufinaa on pidetty keskinkertaisuuden kultamaana, jonka harvat huippuviinit tarvitsevat vuosikymmeniä auetakseen. Sittemmin (1980-luvun loppupuolella) alueella on ruvettu yleisesti suosimaan hieman modernimpaa ja runsaampaa tyyliä. Paikallisesta enotecasta löytää tänään monia komeita punkkuja, joiden rakenne ja hedelmä kestävät hienosti aikaa. 

 Houkutteleva repertuaari

Selvapianalla hiukan karsastetaan puukypsytyksen sivuilmiöitä. Suurin osa pienimmistä tankeista on 33 hehtolitraa vetäviä tammiastioita. Uutta puuta ja pienempiä tynnyreitä käytetään vain ykkösviiniin "Bucerchiale" – kuitenkin vain 10% tynnyreistä on uusia. Viineissä pyritään korostamaan ilmaston ja maaperän ainutlaatuisia vaikutuksia sangioveseen ilman suurempaa puun tuomaa kompleksisuutta. 

Bucerchiale '07 oli maistettaessa super-aggressiivinen ja voimakas viini. Muutaman vuoden pullokypsytys lienee vähintä mitä tälle Riservalle pitää suoda. Alkon tilausvalikoimasta voi kysellä kahta Selvapianan viiniä: Chianti Rufinaa (21,70€) sekä tuottajan IGT:aa Rosso Toscano Fornacea (45,70€). Omat kokemukset Rufinasta ovat varsin hyvät. Tuhdihkon marjaisa ja vaivaton sangiovese passaa allekirjoittaneen suuhun loistavasti paremman luokan pöytäviininä. 

Puhdas sangiovese "Bucerchiale" on tilan lippulaiva

Kurkistus tuotantotiloihin ja kellariin kruunasivat yllätysvierailuni. Käymisastioiden ympärille on rakennettu 2000-luvun alussa täysin uusi halli, joka kopioi mahdollisimman hyvin edesmennyttä rakennusta. Vierailun aikana korjuupäiviä oli jäljellä vain muutama ja suurin osa korjatuista rypäleistä oli aloittanut käymisen.  

Perinteinen "pumping over" käynnissä terästankissa

Kellarin vanhimmat pullot olivat vuodelta 1945. Täällä säilytetään lukemattomia vanhoja huippuvuosikertoja optimaalisissa olosuhteissa. Mitään ei myydä ulos, vaan pientä osaa käytetään omassa tasting-salissa järjestettäviin tapahtumiin. 

Päärakennuksen alla säilytetään niitä kaikkein arvokkaimpia