Viinijanon Jouluviinit 2011

Viisi yötä Jouluun on ja tässä vuoden 2011 suositukset edullisesta arvokkaimpaan Alkon perusvalikoimasta:


6. Umani Ronchi Montepulciano d'Abruzzo (7,29 €) - Loisto ruokaviini huikean edullisesti.

5. Tommasi Valpolicella (10,88 €) - Laadukasta ja keskituhtia Joulun vaaleille liharuuille.

4. Borgo Salcetino Lucarello Riserva (19,99 €) - Herkullisen aromaattinen toscanalainen.

3. Fleury Fleur de l'Europe (35,00 €) - Kokeilun arvoinen samppanja Joulun kalapöytään.

2. Zenato Amarone della Valpolicella Classico (36,90 €) - Joulun tuhdille lihalle ja juustoille.

1. Zenato Recioto della Valpolicella Classico (28,90 €) - Juhlakauden oiva jälkkäriviini.

Zenaton Recioto saapui tohinalla Alkoihin

Recioto della Valpolicella 2006 on tuottajan ensimmäinen Recioto

Valikoituihin Alkoihin eilen saapunut normaalivalikoiman Zenato Recioto 2006 yllätti siinä määrin suosiollaan monopolimme henkilökunnan, että lippulaivamyymälän edustaja päätti keksiä lennosta uudet varaussäännöt. 

Ennakkokysyntä olikin sen verran aktiivista, että perjantaina 4.11. Arkadian henkilökunta kehotti soittelemaan alkuviikosta ja varaamaan muutaman pullon siltä varalta, jos putelit sattuvat kyseisestä toimipisteestä loppumaan. 

Soitin Arkadiaan 9.11. ja tiedustelin muutaman pullon varaamista. Myyjä pyysi odottamaan ja supisi tovin kollegalleen. Yhteistuumin he totesivat tuotteen kysynnyn olleen aktiivista suhteessa saatuihin pulloihin, josta johtopäätöksenä myyjä kehitti uuden säännön: "Nyt on kyseessä semmoinen tuote, jota tässä tapauksessa ei saa puhelimitse varata. Nyt tehdään kumminkin poikkeus sun kohdalla tän kerran". Soitimme Arkadiaan muutaman tunnin päästä vielä uudelleen, jolloin varaaminen ei enää onnistunut. 

Että mitä? Alko päättää myymistään tuotteista, hinnoista ja määristä. Se haluaa vielä kontrolloida myyntiä rajoittamalla sitä kontrolloimisen riemusta? Käsittämätöntä.

Reciotoa saapui Suomeen viitisensataa pulloa, joten kannattaa olla nopea, sillä varsinaiseen joulumyyntiin haluttua tuotetta tuskin riittää.   

  

Valpolicellan raikas Ripasso

Monen suomalaisen unelma ja vielä useamman saksalaisen saimaa sijaitsee aivan Valpolicella-viinialueen kyljessä, lähellä Veronan kaupunkia. Gardajärvi on valloittanut lukemattomat sydämet komean vuoriston ja idyllisten pikkukylien myötä.

Vaihtelua makkarantäytteisiin markettihyllyihin ja weissbieriin kannattaa ehdottamasti hakea läheisiltä viinialueilta, joista komeimman, Valpolicellan, laatuviineihin lukeutuvat Amarone ja Ripasso -punaviinit. Valpolicellan alue voidaan jakaa Classico-alueeseen ja pelkkään Valpolicellan-viinialueeseen. Classico-alueen länsireuna on vain noin 15 minuutin ajomatkan päässä Gardan isoimmasta viinikaupungista Bardolinosta.

Kävimme tutustumassa Classico-alueen reunalla sijaitsevaan Sant'Ambrogio di Valpolicellan kylään ja tuottajaan nimeltä Boscaini Carlo. 

Boscaini Carlo tuottaa vuodessa 45 000 pulloa viiniä, josta Amaronea 3500 ja Ripassoa 4000 pulloa. Viinitarhoja on yhteensä 14 hehtaaria. Vaikka iso osa koko Valpolicellan viinialueesta on muille rypäleitä tuottavia tarhureita, Boscaini tuottaa viininsä alusta loppuun asti itse. 

Maistoimme Boscainin Valpolicella Ripasso Superiore 2006 "Zane" -punaviinin jumalaisen pakkasen sävyttämänä joulukuisena iltana. Odotukset suuntautuivat tuhdihkoon ja täyteläiseen viiniin, jollaista olemme useimmiten Alkon Ripasso-valikoimista tottuneet saamaan. 

Totuus oli kuitenkin toinen. Viini oli runsas, pirteä, nuorekas ja kirsikkainen ripasso, jonka tuoksussa korostuivat piemontemainen parfyymisyys, nuorekkaat marjat ja hento savu. Maku seuraili osin tuoksua olemalla suuntäyttävän runsas ja äärimmäisen raikas. Hieno granaatinpunainen Ripasso. Täyteläinen ja tanniineiltaan hyvin maistajaystävällinen. Ehdottomasti klassisemman tyylin viini, jonka kypsytyksessä on käytetty suurempaa slavonialaista 1500 litran tammiastiaa, eikä kosiskelevaa pienempää uutta tammea. Tällaisia Alkoon ja äkkiä.

Mikäli Gardan-loma on tiedossa, kannattaa siis ehdottomasti vuokrata auto alle ja hurauttaa Pohjois-Italian kuningastarhoille maistelemaan loistavia punaviinejä. Tuottajien pihaan kuuluu ajaa sen enempää varoittamatta. Vieraanvaraisuus ja viinitarjonta takaavat unohtumattoman viinikokemuksen. 

Pakkastalven Amaronet

Mikään viini ei sovi talveen paremmin kuin tuhdit Amaronet. Maistoimme juustolautasen kyytipoikana kolme erilaista viiniä, joista yksi oli hankittu monopolimme ulkopuolelta italialaisesta viinikaupasta.

Amaronet voidaan jakaa karkeasti perinteiseen ja moderniin tyyliin: 

Perinteisen tyylin tuoksussa on usein kuivattuja hedelmiä, kirsikkaa, rusinaa, nahkaa ja kypsiä tummia marjoja. Sen rakenne on terhakkaan hapokas ja selkeän tanniininen. Perinteisen tyylin Amaronet ovatkin kuivattavan aromikkaita ja voimakkaita juustoviinejä.

Modernin tyylin tuoksusta löytää savua, makeaa kypsää marjaa, luumuja ja vaniljaista tammea. Aromimaailma juontuu uudesta tammesta, jota modernistit suosivat kypsytyksessä. Maku on usein pehmeämpi, tummempi ja runsaampi kuin perinteisen tyylin viineissä. Moderni Amarone on usein "helpompi" seurusteluviini, vaikkakin tanniinirakenne on tiukka ja kuivattava. 

• Campagnolan Amarone on suhteellisen idioottivarma hankinta. Se ei edusta sen korostetummin perinteistä tai modernia tyyliä, vaan kuljettaa maistajaansa kultaista keskitietä yllätyksettömään lopputulokseen. Melko intensiivisessä tuoksussa on kuivattuja hedelmiä, luumua ja mausteita. Rakenne on hyvin tasavahva, maku seurailee tuoksua jättäen mausteisen ja kuivattavan jälkimaun. Kelpo ostos, vaikka ei pistäkään sukkia pyörimään. 

• Amarone della Valpolicella Ca' del Monte 1997 oli kuin olikin hengissä ja hyvinvoiva. Epäilykset viinin kunnosta johtuivat sen kolmen viikon mittaisesta höykytyksestä saunalämpötiloihin nousseessa takaluukussa. Viini löytyi keskikesällä pienestä malcesineläisestä viinikaupasta. Hapot dominoivat "epäamaronemaisesti" ikääntymisen myötä keventynyttä rakennetta. Kokonaisuus oli kuitenkin mainio, ehdoton perinteisen tyylin viini. Vaikka marjaisuus oli laihtunut, viini oli hyvin kasassa eikä osoittanut oikeastaan mitään muita ikääntymisen miinuspuolia. Jälkimaku lämmitti ja kypsät tanniinit kuivattivat limakalvoja. Loistohankinta 15 euron hintaan. 

• Bixion Amarone ei yksinkertaisesti toiminut. Aromikkaassa tuoksussa oli tummia marjoja ja lääkkeisyyttä. Maussa korostunutta väkevää kirsikkaa, ripaus mustaviinimarjaa sekä tuntuvaa mausteisuutta. Enemmän klassisen tyylin Amarone. Harmoniasta ei ollut tietoakaan, sillä nautinto sekoittui heti kättelyssä hyökkäävän väkevyyden hallitsemiseen. Kehityspotentiaali tällä rakenteella 0. Päädy johonkin toiseen Amaroneen. 

Le Arche Rossogrande - wannabe Amarone

Alkon tilausvalikoiman Rosso Veronese ´07 on eriskummallinen viini. Sitä markkinoidaan Amaronen vastikkeena ja vieläpä edullisena sellaisena. Sama viini esitellään tuottajan (tai hallinoivan myyntiorganisaation) sivuilla Amaronena. Kyseessä on kuitenkin puhdas IGT-laatuluokan Corvina–Rondiella-sekoitus Valpolicellan viinialueelta, Veronan kaupungin välittömästä läheisyydestä. Viini on valmistettu "apassimento"-tekniikalla, jossa rypäleitä tai osaa niistä kuivatetaan muovirasioissa tovi ennen puristamista. Näin viinistä saadaan jonkin verran konsentroituneempaa.  

Etiketti puree suomalaiseen joulupöytään punakan kultaisella olemuksellaan. Syvä rubiininpunainen väri kääntyy reunoilla selkeästi granaattiin. Viini on äärimmäisen hallittu. Amaronemaista tiukkuutta on harmillisen niukasti ja hapokkuutta vain nimeksi. Silti viini onnistuu jättämään herkullisen hedelmäisen suutuntuman ja nostattaa viinistäviinimäisesti "veden kielelle". Erinomainen hankinta huolettoman ryhdikkääksi ruokaviiniksi, mutta  hieman kovaan hintaan. Tämä voisi olla varsin oiva viini niille, jotka pitävät Amaronea liian kuivattavana, mutta rakastavat taustalla jylläävää kuivakkaa hedelmää ja marjoja.    

Cecilia Beretta Picàie IGT 2004

Cecilia Beretta on ehkä Veneton surkeimmin brändätty laatutuottaja. Vaikka yksin Suomessa mainostilaa ostetaan kymmenillätuhansilla euroilla, luovat jo uskomattoman sekasoitkuiset ja epäloogiset etiketit viinistä halvan ja helposti ohitettavan massaviinin. Cecilian viinit ovat kaikesta huolimatta erinomaisesti nautiskelijan suuhun istutettuja, jopa tylsän täydellisiä paremman keskiluokan esimerkkiviinejä.

Tällä kertaa lasiin päätyi vuoden 2004 "SuperVeronese", Picàie - sekoitus Corvinaa, Cabernet Sauvignonia ja Merlota. Syvä tummanpunainen väri ja selkeän houkutteleva tuoksu lupasivat paljon. Mukavasti dekantoituna viinissä oli ylitsepääsemättömän herkullinen, mutta selkeä tanniini, kevyt happo, tuoksuva kirsikka ja hentoa vaniljaa. Myös Amaronen usein tarjoama, terve kitkeryys, oli sopivasti mukana.

Alko tarjoaa tällä hetkellä vuosimallia 2006, joka ehdottomasti päätyy ostoskoriin pikapuolin. Suosittelen tätä viiniä vaihtoehdoksi kaikille, jotka pitävät Veronan ykkösviinistä Amaronesta, mutta toivoisivat sen olevan arjessa monikäyttöisempi.

Kiinnostuitko? Tilaa viini Alkon tilausvalikoimasta