Veljesten yhteispelillä - Insoglio del Cinghiale

Harvassa on Italian viinialueet, joissa Antinorin viinisuku ei rypäleitä viljele. Pääpainon ollessa Toscanan maakunnassa, lähes luonnollinen valinta uusille tarhauksille vuonna 2001 oli Bolgherin rannikko. Paikka lienee Maremman rannikon jatkeena yksi maakunnan innovatiivisimmista ja mielenkiintoisimmista tuotantoalueista. Ranskalaisten rypäleiden suosiminen tuo vinkkuihin arvaamattomuutta ja positiivista imua.

Lodovico Antinori tarkasti Bibbonan lähimaastojen viinialueita ensimmäisen kerran 1990-luvun puolivälissä etsiessään laajennusmahdollisuuksia Ornellaian viinitarhoilleen. Hanke ei koskaan edistynyt ja Lodovico luopuikin Ornellaista lopullisesti vuonna 2002. Radikaali päätös vapautti viinigurun uusiin haasteisiin ja Bisernon viinitilan perustamiseen. 

Rattaat alkoivat pyöriä: haistelemaan ja maistelemaan palkattiin maailmankuulu enologi ja viinikonsultti Michel Rolland sekä tukku muita viiniosaajia. Liikekumppaniksi lähti myös veli, kulttiviini Tignanellon lanseerannut Piero Antinori. Tarhauksia laajennettiin lähialueille (Campo di Sasso ja Tenuta dei Pianali). Kaikki tarhoilla tuotetut viinit ovat ranskalaisista rypäleistä valmistettuja – italialaisia rypäleitä ei sekoitteissa käytetä.

Campo di Sasson tarhalta tuleva Insoglio del Cinghiale oli mukava viini. Sekoitteessa oli kolmannes kutakin: Syrahia, Cabernet Francia ja Merlota. Mausteinen ja tumman marjainen. Maitokahvinen. Hienostuneen tamminen, ryhdikäs ja vaivaton. Mielenkiintoinen ja nuorenakin helposti juotava ruokaviini. Campo di Sasson tarha on Bisernon tilan kuumin ja samalla Syrahille oivallisin kasvupaikka. 

Mikäli Antinorin veljesten yhteisprojekti kiinnostaa, niin Insogliota saat kätevästi vaikka täältä: superiore.de

Antinori "Solaia" 1999

Jos Antinorin kulttiviini Tignanellon (80% sangiovese ja 20% cabernet sauvignon) on sanottu olevan viidenneksen cabernet sauvignon -osuudellaan "bordeaux-vetoinen" mestariteos, jonka toscanalaissaundi on pahasti hukassa, samasta ei voi ilkkua alkuaan 1978 lanseerattua Solaiaa (75% cabernet sauvignon, 5% cabernet franc ja 20% sangiovese) – sen kuuluukin maistua mahdollisimman kansainväliselle. 

Syvä, sopivasti ikääntynyt, tasapainoinen, puinen ja mitäänsanomaton olisivat kenties osuvimmat termit kuvaamaan viiniä hyvältä tuotantovuodelta 1999. Viinistä ei voi odottaa tuotantoalueensa näköistä tekelettä – ennemminkin vinkku on tuottajansa peilikuva ja pramea käyntikortti tynnyrillä ja paksulla marjalla höystettynä. Vuosikerta 1999 on mielestäni nyt piikissä, napakka suutuntuma oli herkullinen, eikä tanniinien pyöreyttä osannut kaivata yhtään enempää.

Ohessa maistettu Latourin seinänaapuri Château Pichon-Longueville Baron 2002 otti tällä kertaa voiton intensiivisellä hedelmällä ja moniulotteisella aromimaailmallaan. Solaia 1999 oli vain jostain syystä karismansa kanssa turhan levällään, eikä onnistunut juuri ihastuttamaan tai vihastuttamaan suurehkoilla odotuksilla varustettua maistajaansa. 

Kriisin kynnyksellä - Tignanello 1981

Joulu on loistava tekosyy hienojen viinien nauttimiseen. Tänä Jouluna päätimmekin päästää päiviltä juuri ennen kolmenkympin kriisiä Antinorin Tignanellon vuosimallia 1981.

Kun innovatiivinen Piero Antinori päätti vuonna 1971 aloittaa ranskalaisten rypäleiden, Cabernet Sauvignonin ja Cabernet Francin tuotannon viiniksi Chianti Classicossa sijaitsevalla Tignanellon viinitilalla, ei hän luultavasti osannut kuvitellakaan millaisen kulttiviinin aseman sekoite tulee saavuttamaan. Piero otti myös kohua herättäen käyttöön 225 litran tammitynnyrit sekä malolaktisen ja lämpökontrolloidun käymisen. 

Koska viini tehtiin myös ranskalaisista rypäleistä, kuului se Italian alimpaan laatuluokkaan Vino da Tavola, eli pöytäviinit. Tällä reseptillä viiniä tuotettiin tasan kymmenen vuotta, kunnes vuodesta 1982 sekoitteen Sangiovese-osuutta nostettiin 85 prosentiin. Illan viinimme oli siis merkityksellinen "supertoscanalainen": se oli Tignanellon 10-vuotisviini ja samalla viimeinen vuosikerta ennen nykyistä, vakiintunutta sekoitussuhdetta. 

Tällä hetkellä Tignanello voisi siis kuulua Italian korkeimpaan laatuluokkaan DOCG, koska sekoitussuhde oikeuttaisi sitä käyttämään Chianti Classicon leimaa ja luokitusstandardia. Tähän ei liene Antinoreilla tietenkään minkäänlaista tarvetta. Viini luokitellaan IGT:ksi, eli kolmanteen laatuluokkaan ja hyvä niin. Supertoscanalaisen leima yhdessä kulttiviini-statuksen kanssa jyräävät korkean laatuluokan mustavalkoisen yllätyksettömyyden.

Vuoden 1981 Tignanelloa maistellessa muistaa, miksi viiniharrastuksen juju piilee loputtomien klassikkoviinien ihailussa ja ainaisessa vuosikertaviinien arvaamattomuudessa. Juuri näissä hetkissä viinijano kasvaa niihin mittoihin, mikä jaksaa kannattaa aina seuraavaan löytöön asti.

Antinorin kulttiviini oli alusta loppuun asti mestariteos, joka kesti ja lämmitti pitkään kuin kossupaukku. Syvä ruskeanpunainen väri oli lähes kirkas. Se kääntyi reunoilla selkeästi ruskeaan. Vetistä kehystä ei juuri syntynyt ja jalat olivat runsaat, mutta ohkaiset. 

Ajan patinaa oli sopivasti myös tuoksussa. Perin kompleksinen eläimellisyys yhdistyi hillomaisen puisiin ja maanläheisiin vivahteisiin. Rusinaa, aprikoosia, vaniljaa, multaa, minttua ja makeaa marjaa. Noin puolen tunnin dekantoinnilla viinistä irtosi voimakkaan marjaisa ja alkoholisävytteinen tuoksu joka suorastaan käski maistamaan.  

Maku oli huomattavasti tuoksua tuoreempi. Hyvin hedelmäinen ja pehmeä. Tanniinirakenne oli myös komea. Ne eivät häirinneet maistajaa, mutta halutessaan niitä pystyi pureskelemaan hienojakoisemmiksi kuin erittäin hienojakoista pulveria. Hapot kipristelivät limakalvoilla  vain ilmoittaakseen ensimmäisten joukossa viinin olevan kunnossa, ei hätää. Tignanello 1981 oli laadukaasti ja huolellisesti tehty paketti Toscanan kovimmalta viinitalolta.  

Viinirikasta ja Hyvää Joulua!

Viinijano

Viinijano exclysive - Antinorien pääkallopaikalla

Viinijano kävi tutustumassa Antinorien tarkoinvarjeltuun viinipyhättöön Tenuta Tignanelloon Toscanan Badia a Passignanossa. Samalla alueella sijaitsevat kulttiviini Tignanellon sekä isoveli Solaian viinitarhat. Tilukset sijaitsevat reilu kymmenen kilometriä Classico-alueen suurimmasta kylästä Grevestä länteen.

Antinorit eivät selvästikään pidä viinituristeista. Tila ei ole yleisölle avoinna, vaan paikkaa esitellään vain etukäteen ajan varanneille "ammattilaisille". Mikäli Tenuta Tignanellolle yrittää suunnistaa kotisivuilta löytyvän humoristisen "here be dragons" -kartan avulla, saattaa suurella todennäköisyydellä löytää itsensä Classico-alueen itälaidalta yrittäessään samalla ajaa erkanemiskaistaa u-käännökseen Autostrada del Solelta ennen Firenzeä. Mikäli taas tiluksia lähestyy varmanpäälle Badian suunnalta, on yhtälailla turha odotella tienviittoja tai muuta ohjeistusta. Perille löytää seuraamalla surkeakuntoista soratietä ja puristamalla rattia.

OSTERIA DI PASSIGNANO

Muutama sana La Botegga- / Osteria di Badiasta - Antinorin ykkös-osteriasta Badia a Passignanossa. Aamutuimaan paikalla oli hiljaista ja hyllyissä luonnollisesti koko Antinorin kavalkadi. Osterian menu houkutteli ja siihen voi tutustua vaikka tästä. Aikataulun takia osallistuminen kohtalaisen järkevähintaiselle kellarikierrokselle saatika aamuseminaariin jäivät hamaan tulevaan.

TENUTA TIGNANELLO

Suoraan Villan edessä avautuvat n. 400m korkeudessa 47 hehtaaria Tignanellon ja 10 hehtaaria Solaian rypäleisiin valjastettua kauniisti viettävää kukkulaa. Kultakaloilla varustettu suihkulähde puutarhoineen olivat vaikuttavia. Juuri siis tätä saattoi kovisviinien tiluksilta odottaakin.

Tignanellon kukkulat ovat viininviljelykselle optimaaliset

Villa Tignanello

Supersekavat toscanalaiset?

Siinä missä Piemonte tuottaa lähes yksinomaan Nebbiolon ja Barberan lajikeviinejä, Toscana sekoittaa harrastuneimmankin viinikuluttajan päänupin ihanan rajattomalla rypälevalikoimallaan. Sen lisäksi, että alueella viljellään mahtirypäle Sangiovesea, ovat lukuiset tuottajat istuttaneet tarhoilleen kasvavassa määrin ns. kansainvälisiä rypäleitä. On ennemmin sääntö kuin poikkeus, että tarhurit esimerkiksi Chiantin, Maremman ja Chianti Classicon alueella tuottavat alueellisten laatuluokituksien (DOC & DOCG) mukaisten viinien lisäksi viiniä Italian kolmanteen laatuluokkaan IGT. Näin tarhurit ikään kuin toteuttavat vapaammin itseään tiukempien laatuluokitusstandardien ulkopuolella.

Toscanan superviinit ovat viiniharrastajan aarreaitta. Kansainvälisten ja kansallisten rypäleiden sekotussuhteita on vähintään yhtä monta kuin on sekoittajaakin. Yhtä kimurantti on piiri pieni, josta tämä kaikki on saanut alkunsa (suluissa ensimmäinen vuosikerta ja tuottaja):

- Sassicaia (1968, Mario Incisa della Rocchetta)

- Tignanello (1971, Marion vaimon sisarenpoika Piero Antinori)

- Ornellaia (1985, Marion vaimon sisarenpoika Lodovico Antinori)

- Guado al Tasso (1990, Piero Antinori)

Millainen viini sitten voidaan laskea "supertoscanalaiseksi"? Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että viini tulee Toscanan maakunnasta, kuuluu kolmanteen laatuluokkaan IGT (osa suurista supertoscanalaisista kuuluu Bolgheri DOC / Bolgheri Sassicaia -luokkaan) ja sisältää kansainvälisiä rypäleitä. Mielestäni esimerkiksi Classico-alueen supertoscanalaisiksi voitaisiin laskea myös 100% Sangioveset, joissa sekoitus ei koostu pelkästään Classico-alueen rypäleistä. Makuasioita.