Tilahyppelyä Toscanassa osa 1

Korjuuhommien lisäksi oli aikaa tutustua mukavaan määrään erilaisia tiloja ja tavata loistavia tyyppejä. Vaikkakin suurin osa tiloista olikin ajankohdasta johtuen kiireen ja sekasorron keskellä, vastaanotto oli poikkeuksetta ystävällinen ja avulias. Ajattelin kirjoitella  muutamasta erityisesti mieleenjääneestä tuottajasta. 

Pistäydyin ensimmäiseksi Chiantin "kakkosalueella" Rufinassa. Viinialue on Chiantin ala-alueista pienin, mutta parhaiten tunnettu heti isoveli Classicon jälkeen. Maasto on täällä aavistuksen jyrkempää ja korkeampaa kuin Classicossa sekä lämpötilavaihtelut selvempiä. Tästä syystä rypäleet poimitaan yleensä hieman myöhemmin isoveljeen verrattuna. Kuuma vuosi 2011 oli tosin poikkeus – esimerkiksi Selvapiana oli korjannut kaikki rypäleet jo syyskuun puolella.


FATTORIA SELVAPIANA

Fattoria Selvapianaan oli helppo löytää

Spontaani vierailu Selvapianalla onnistui loistavasti, sillä pääsin kiertelemään mantuja yhdessä Silvia Massetin kanssa ja pääsin pistäytymään legendaarisessa kellarissakin. Silvia isännöi tilaa nykyisin yhdessä veljensä Frederico Massetin kanssa. Varsinainen johtaja-omistaja, naimaton Francesco Antinori, adoptoi sisarukset joskus taannoin. Sittemmin Selvapianasta on tullut heillekin elämäntyö.

Päärakennus hillityn ylväänä

Fattoria Selvapiana on yksi Rufina-alueen hienoista viinintuottajista, jonka parhaat viinit ovat kuuluja mahtavasta ikääntymispotenttiaalistaan. Tilalla on yhteensä noin 50 hehtaaria viinitarhoja ja vuosituotanto yltää aina 200 000 pulloon asti. Yleisesti ottaen alueen viinit ovat jokseenkin yksiuloitteisempia ja kevyempiä kuin Classicon sangiovese-painoitteiset serkut. Rufinaa on pidetty keskinkertaisuuden kultamaana, jonka harvat huippuviinit tarvitsevat vuosikymmeniä auetakseen. Sittemmin (1980-luvun loppupuolella) alueella on ruvettu yleisesti suosimaan hieman modernimpaa ja runsaampaa tyyliä. Paikallisesta enotecasta löytää tänään monia komeita punkkuja, joiden rakenne ja hedelmä kestävät hienosti aikaa. 

 Houkutteleva repertuaari

Selvapianalla hiukan karsastetaan puukypsytyksen sivuilmiöitä. Suurin osa pienimmistä tankeista on 33 hehtolitraa vetäviä tammiastioita. Uutta puuta ja pienempiä tynnyreitä käytetään vain ykkösviiniin "Bucerchiale" – kuitenkin vain 10% tynnyreistä on uusia. Viineissä pyritään korostamaan ilmaston ja maaperän ainutlaatuisia vaikutuksia sangioveseen ilman suurempaa puun tuomaa kompleksisuutta. 

Bucerchiale '07 oli maistettaessa super-aggressiivinen ja voimakas viini. Muutaman vuoden pullokypsytys lienee vähintä mitä tälle Riservalle pitää suoda. Alkon tilausvalikoimasta voi kysellä kahta Selvapianan viiniä: Chianti Rufinaa (21,70€) sekä tuottajan IGT:aa Rosso Toscano Fornacea (45,70€). Omat kokemukset Rufinasta ovat varsin hyvät. Tuhdihkon marjaisa ja vaivaton sangiovese passaa allekirjoittaneen suuhun loistavasti paremman luokan pöytäviininä. 

Puhdas sangiovese "Bucerchiale" on tilan lippulaiva

Kurkistus tuotantotiloihin ja kellariin kruunasivat yllätysvierailuni. Käymisastioiden ympärille on rakennettu 2000-luvun alussa täysin uusi halli, joka kopioi mahdollisimman hyvin edesmennyttä rakennusta. Vierailun aikana korjuupäiviä oli jäljellä vain muutama ja suurin osa korjatuista rypäleistä oli aloittanut käymisen.  

Perinteinen "pumping over" käynnissä terästankissa

Kellarin vanhimmat pullot olivat vuodelta 1945. Täällä säilytetään lukemattomia vanhoja huippuvuosikertoja optimaalisissa olosuhteissa. Mitään ei myydä ulos, vaan pientä osaa käytetään omassa tasting-salissa järjestettäviin tapahtumiin. 

Päärakennuksen alla säilytetään niitä kaikkein arvokkaimpia