Siinä missä Piemonte tuottaa lähes yksinomaan Nebbiolon ja Barberan lajikeviinejä, Toscana sekoittaa harrastuneimmankin viinikuluttajan päänupin ihanan rajattomalla rypälevalikoimallaan. Sen lisäksi, että alueella viljellään mahtirypäle Sangiovesea, ovat lukuiset tuottajat istuttaneet tarhoilleen kasvavassa määrin ns. kansainvälisiä rypäleitä. On ennemmin sääntö kuin poikkeus, että tarhurit esimerkiksi Chiantin, Maremman ja Chianti Classicon alueella tuottavat alueellisten laatuluokituksien (DOC & DOCG) mukaisten viinien lisäksi viiniä Italian kolmanteen laatuluokkaan IGT. Näin tarhurit ikään kuin toteuttavat vapaammin itseään tiukempien laatuluokitusstandardien ulkopuolella.
Toscanan superviinit ovat viiniharrastajan aarreaitta. Kansainvälisten ja kansallisten rypäleiden sekotussuhteita on vähintään yhtä monta kuin on sekoittajaakin. Yhtä kimurantti on piiri pieni, josta tämä kaikki on saanut alkunsa (suluissa ensimmäinen vuosikerta ja tuottaja):
- Sassicaia (1968, Mario Incisa della Rocchetta)
- Tignanello (1971, Marion vaimon sisarenpoika Piero Antinori)
- Ornellaia (1985, Marion vaimon sisarenpoika Lodovico Antinori)
- Guado al Tasso (1990, Piero Antinori)
Millainen viini sitten voidaan laskea "supertoscanalaiseksi"? Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että viini tulee Toscanan maakunnasta, kuuluu kolmanteen laatuluokkaan IGT (osa suurista supertoscanalaisista kuuluu Bolgheri DOC / Bolgheri Sassicaia -luokkaan) ja sisältää kansainvälisiä rypäleitä. Mielestäni esimerkiksi Classico-alueen supertoscanalaisiksi voitaisiin laskea myös 100% Sangioveset, joissa sekoitus ei koostu pelkästään Classico-alueen rypäleistä. Makuasioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti