Pakkastalven Amaronet

Mikään viini ei sovi talveen paremmin kuin tuhdit Amaronet. Maistoimme juustolautasen kyytipoikana kolme erilaista viiniä, joista yksi oli hankittu monopolimme ulkopuolelta italialaisesta viinikaupasta.

Amaronet voidaan jakaa karkeasti perinteiseen ja moderniin tyyliin: 

Perinteisen tyylin tuoksussa on usein kuivattuja hedelmiä, kirsikkaa, rusinaa, nahkaa ja kypsiä tummia marjoja. Sen rakenne on terhakkaan hapokas ja selkeän tanniininen. Perinteisen tyylin Amaronet ovatkin kuivattavan aromikkaita ja voimakkaita juustoviinejä.

Modernin tyylin tuoksusta löytää savua, makeaa kypsää marjaa, luumuja ja vaniljaista tammea. Aromimaailma juontuu uudesta tammesta, jota modernistit suosivat kypsytyksessä. Maku on usein pehmeämpi, tummempi ja runsaampi kuin perinteisen tyylin viineissä. Moderni Amarone on usein "helpompi" seurusteluviini, vaikkakin tanniinirakenne on tiukka ja kuivattava. 

• Campagnolan Amarone on suhteellisen idioottivarma hankinta. Se ei edusta sen korostetummin perinteistä tai modernia tyyliä, vaan kuljettaa maistajaansa kultaista keskitietä yllätyksettömään lopputulokseen. Melko intensiivisessä tuoksussa on kuivattuja hedelmiä, luumua ja mausteita. Rakenne on hyvin tasavahva, maku seurailee tuoksua jättäen mausteisen ja kuivattavan jälkimaun. Kelpo ostos, vaikka ei pistäkään sukkia pyörimään. 

• Amarone della Valpolicella Ca' del Monte 1997 oli kuin olikin hengissä ja hyvinvoiva. Epäilykset viinin kunnosta johtuivat sen kolmen viikon mittaisesta höykytyksestä saunalämpötiloihin nousseessa takaluukussa. Viini löytyi keskikesällä pienestä malcesineläisestä viinikaupasta. Hapot dominoivat "epäamaronemaisesti" ikääntymisen myötä keventynyttä rakennetta. Kokonaisuus oli kuitenkin mainio, ehdoton perinteisen tyylin viini. Vaikka marjaisuus oli laihtunut, viini oli hyvin kasassa eikä osoittanut oikeastaan mitään muita ikääntymisen miinuspuolia. Jälkimaku lämmitti ja kypsät tanniinit kuivattivat limakalvoja. Loistohankinta 15 euron hintaan. 

• Bixion Amarone ei yksinkertaisesti toiminut. Aromikkaassa tuoksussa oli tummia marjoja ja lääkkeisyyttä. Maussa korostunutta väkevää kirsikkaa, ripaus mustaviinimarjaa sekä tuntuvaa mausteisuutta. Enemmän klassisen tyylin Amarone. Harmoniasta ei ollut tietoakaan, sillä nautinto sekoittui heti kättelyssä hyökkäävän väkevyyden hallitsemiseen. Kehityspotentiaali tällä rakenteella 0. Päädy johonkin toiseen Amaroneen. 

Le Arche Rossogrande - wannabe Amarone

Alkon tilausvalikoiman Rosso Veronese ´07 on eriskummallinen viini. Sitä markkinoidaan Amaronen vastikkeena ja vieläpä edullisena sellaisena. Sama viini esitellään tuottajan (tai hallinoivan myyntiorganisaation) sivuilla Amaronena. Kyseessä on kuitenkin puhdas IGT-laatuluokan Corvina–Rondiella-sekoitus Valpolicellan viinialueelta, Veronan kaupungin välittömästä läheisyydestä. Viini on valmistettu "apassimento"-tekniikalla, jossa rypäleitä tai osaa niistä kuivatetaan muovirasioissa tovi ennen puristamista. Näin viinistä saadaan jonkin verran konsentroituneempaa.  

Etiketti puree suomalaiseen joulupöytään punakan kultaisella olemuksellaan. Syvä rubiininpunainen väri kääntyy reunoilla selkeästi granaattiin. Viini on äärimmäisen hallittu. Amaronemaista tiukkuutta on harmillisen niukasti ja hapokkuutta vain nimeksi. Silti viini onnistuu jättämään herkullisen hedelmäisen suutuntuman ja nostattaa viinistäviinimäisesti "veden kielelle". Erinomainen hankinta huolettoman ryhdikkääksi ruokaviiniksi, mutta  hieman kovaan hintaan. Tämä voisi olla varsin oiva viini niille, jotka pitävät Amaronea liian kuivattavana, mutta rakastavat taustalla jylläävää kuivakkaa hedelmää ja marjoja.    

Cecilia Beretta Picàie IGT 2004

Cecilia Beretta on ehkä Veneton surkeimmin brändätty laatutuottaja. Vaikka yksin Suomessa mainostilaa ostetaan kymmenillätuhansilla euroilla, luovat jo uskomattoman sekasoitkuiset ja epäloogiset etiketit viinistä halvan ja helposti ohitettavan massaviinin. Cecilian viinit ovat kaikesta huolimatta erinomaisesti nautiskelijan suuhun istutettuja, jopa tylsän täydellisiä paremman keskiluokan esimerkkiviinejä.

Tällä kertaa lasiin päätyi vuoden 2004 "SuperVeronese", Picàie - sekoitus Corvinaa, Cabernet Sauvignonia ja Merlota. Syvä tummanpunainen väri ja selkeän houkutteleva tuoksu lupasivat paljon. Mukavasti dekantoituna viinissä oli ylitsepääsemättömän herkullinen, mutta selkeä tanniini, kevyt happo, tuoksuva kirsikka ja hentoa vaniljaa. Myös Amaronen usein tarjoama, terve kitkeryys, oli sopivasti mukana.

Alko tarjoaa tällä hetkellä vuosimallia 2006, joka ehdottomasti päätyy ostoskoriin pikapuolin. Suosittelen tätä viiniä vaihtoehdoksi kaikille, jotka pitävät Veronan ykkösviinistä Amaronesta, mutta toivoisivat sen olevan arjessa monikäyttöisempi.

Kiinnostuitko? Tilaa viini Alkon tilausvalikoimasta