Päätimme maistaa tulevaa Milanon matkaa silmällä pitäen lähes lähinaapurin mahtirypäleen Nebbiolon*, kun kerran Lombardian viinit ovat Suomessa kiven alla. Odotukset rypäleeseen olivat varautuneet ja jäykät - monet asiantuntija-arvostelut kun olivat kummasti innostuneet kritisoimaan Alkon Barolo-valikoimaa kuluneena vuotena.
Viini oli tanniininen. Tähän ei tarvinnut kokeneen viinifriikin kommenttia, vaan höynähtänyt amatöörikin maistoi sen helposti. Vaikka viini oli hapan, se oli helposti juotava. Mieleen tulikin rantaa nuoleva vaahtopäinen aalto, joka vetäytyessään neutralisoi suun nopeasti seuraavaa kulausta varten. Helpohko juotava Nebbioloksi. Tuoksu oli miellyttävä. Lähes niin miellyttävä ja lempeä, että viiniä teki mieli tuoksutella kohtalainen tovi ennen varsinaista testaamista. Jollain tasolla tuoksu tuntui kolhaisevan naamaa - se puudutti hapokkuudellaan hajuaistin hetkeksi. Viini oli lasissa väriltään vahvahko ja hauskasti elohopeamainen reunoilta. Valoon tarkasteltaessa reuna juoksi läpinäkyvänä ja nopeana lasin kyljessä.
Viiniä ei dokattu pelkästään, vaan seurana olivat pitkään (3v) kypsynyt parmesaani, lähes juoksevaksi saatettu sinihome ja stockan tiskipojan suosittelema valkohome. Kokonaisuus oli kieltämättä miellyttävä. Baroloja on hehkutettu juustoviiniksi - varsinkin parmesaanin kuuluisi toimia. Neuvosta vaarin hommasin tälle 100% Nebbiololle kunnon juustot ja parmesaanin - voin suositella kaikille.
Kokonaisuutena tekninen ja hapokas viini, joka antaa itsestään enemmän kuin ottaa - varsinkin oikeanlaisen ruoan kanssa. Vaikka viiniin oli helppo suhtautua varauksella, käsitteli se nautiskelijaa hienovaraisesti jätteäen itsevarman jälkivaikutelman.
* Araldica, DOC Langhe Nebbiolo 2006
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti