Barbarescoa alelaarista

Tehdään se ihan kärkeen selväksi: Alkon alta 17 euron Barbaresco on hintaisekseen hyvä viini. 

Tammikuun loppupuolen uutuuserän Giacosa Fratellin Barbaresco 2007 on ehtinyt kummastuttaa viinikansaa halvalla hinnallaan. Ihmettelyyn on toki aihetta, maksaahan hehtaarin maatilkku Barolon ja Barbarescon rinteillä kuulemma liki miljoonan. Esimerkiksi tämän viinin rypäleet tulevat kolmen hehtaarin alueelta Barbarescosta (eivät toki kulttirinteiltä), eli mikäli maan arvo hipoo seitsemännumeroista, ei tuottajaa voi tällä pullohinnalla syyttää ahneudesta.    

Analyysit sikseen, Fratellin tuore Barbaresco on, niin kuin todettua, kelpo viini erinomaiseen hintaan. Se mitä persoonassa ja syvyydessä hävitään (valitettavan paljon kylläkin), korvataan erinomaisella tasapainolla. Tanniini- ja happorakenteessa ei ole moitittavaa ja pituuttakin on kohtuullisesti. Nebbiolon parfyymisen kukkean tuoksun saa houkuteltua esiin reilulla dekantoinnilla. Mielestäni kuningatarviinit ovat aina ruokaviinejä, tai vähintään juustoviinejä, eikä Fratellin Barbaresco tee tässä poikkeusta. Reipas siivu kypsää parmesania kylkeen ja avot! Jos kärsivällisyys riittää, testaa miten hyvin parin päivän dekantointi muuttaa rakennetta...

Barolo Chinato vei mennessään

Jälkiruokaviinit näyttelevät turhan usein toista tai vasta kolmatta pääosanesittäjää illallispöydässä. Vain hyvin harva jälkiruokaviini on tähän asti pystynyt hurmaamaan maistajansa samoin kuin teki Barolo Chinato. Piemonten herkkuviini ja alkuaan flunssarohtona käytetty tuotos oli kerrassaan mainion raikas paketti yrttejä, kanelia, rommirusinaa, kirsikkaa ja moniulotteisia pähkinän aromeja. 

Barolo Chinato tehdään aina 100-prosenttisesti Barolon viinialueen Nebbiolo-rypäleestä. Sen valmistuksessa käytettävät yrtit, mausteet ja muut makua tuovat keinot riippuvat paljon tuottajasta, mutta perustana on paikallisen Cinchona-puun kuori, jota lisätään viiniin maserointivaiheessa. Tuloksena on pehmeä ja makea viini, jonka maku muistuttaa yllättävän paljon Jägermeisteriä, mutta rutkasti hienostuneemmassa muodossa. Ruskehtavan oranssi Barolo Chinato 16% on parhaimmillaan 16-18 -asteisena ja vaikka tiramisun kyytipoikana.   

Herkkua ei saa Alkosta, ainakaan vielä. Hyvin toimivasta nettikaupastakin sitä voi tilata tasan yhtä laatua.  

Varautunut Nebbiolo

Päätimme maistaa tulevaa Milanon matkaa silmällä pitäen lähes lähinaapurin mahtirypäleen Nebbiolon*, kun kerran Lombardian viinit ovat Suomessa kiven alla. Odotukset rypäleeseen olivat varautuneet ja jäykät - monet asiantuntija-arvostelut kun olivat kummasti innostuneet kritisoimaan Alkon Barolo-valikoimaa kuluneena vuotena.

Viini oli tanniininen. Tähän ei tarvinnut kokeneen viinifriikin kommenttia, vaan höynähtänyt amatöörikin maistoi sen helposti. Vaikka viini oli hapan, se oli helposti juotava. Mieleen tulikin rantaa nuoleva vaahtopäinen aalto, joka vetäytyessään neutralisoi suun nopeasti seuraavaa kulausta varten. Helpohko juotava Nebbioloksi. Tuoksu oli miellyttävä. Lähes niin miellyttävä ja lempeä, että viiniä teki mieli tuoksutella kohtalainen tovi ennen varsinaista testaamista. Jollain tasolla tuoksu tuntui kolhaisevan naamaa - se puudutti hapokkuudellaan hajuaistin hetkeksi. Viini oli lasissa väriltään vahvahko ja hauskasti elohopeamainen reunoilta. Valoon tarkasteltaessa reuna juoksi läpinäkyvänä ja nopeana lasin kyljessä.

Viiniä ei dokattu pelkästään, vaan seurana olivat pitkään (3v) kypsynyt parmesaani, lähes juoksevaksi saatettu sinihome ja stockan tiskipojan suosittelema valkohome. Kokonaisuus oli kieltämättä miellyttävä. Baroloja on hehkutettu juustoviiniksi - varsinkin parmesaanin kuuluisi toimia. Neuvosta vaarin hommasin tälle 100% Nebbiololle kunnon juustot ja parmesaanin - voin suositella kaikille.

Kokonaisuutena tekninen ja hapokas viini, joka antaa itsestään enemmän kuin ottaa - varsinkin oikeanlaisen ruoan kanssa. Vaikka viiniin oli helppo suhtautua varauksella, käsitteli se nautiskelijaa hienovaraisesti jätteäen itsevarman jälkivaikutelman.

* Araldica, DOC Langhe Nebbiolo 2006