Barbarescon aidot kasvot

Sanotaan italialaisista miehistä mitä tahansa - yhdessä asiassa he ovat myös suomalaisen mielestä aidoimmillaan.

Saavuimme nukkuvaan Barbarescon kylään aamupäivällä kello 11 aikoihin. Muutamaa amerikkalaisturistia lukuunottamatta olimme pikkukylän ainoat vierailijat. Kylä nukkui paahteisen auringon alla siestaa, josta se luultavasti tahtoisi herätä vasta syyskuun viilenevinä iltoina. Barbaresco, tuo feminiininen kuningas-nebbiolo, torkkui kylän tavoin komeasti Tanaro-jokeen suuntautuvilla rinteillä.

Suuntasimme autosta suoraan kylän ainoalle maamerkille vain todetaksemme, että hissi komeaan keskiaikaiseen torniin oli vielä rakennusvaiheessa. Tornin juurella oli muutamia viinibaareja, joissa paikalliset tuottajat toivat esille omia ylpeydenaiheitaan. Ihan kylän "kärjessä", huomaamattomassa rakosessa avautui ulkoa vaatimaton, mutta sisältä viimeistelty viinibaari, jonka omistaja osui naulan kantaan esitellessään mielenkiintoisen tuottajan Nebbiolo-, Dolcetto- ja Barbaresco-viinejä. Baarissa oli veikeitä koiria, herkullista juustoa, grissinejä ja hyvää seuraa. Onnistuimme todistamaan mielenkiintomme alueen viineihin ja samalla saamaan uskomatonta palvelua.

Viineistä puhuttiin monta varttia. Lähinnä italiaksi ja käsillä. Silti sanoma tavoitti kielitaidottamat suomalaiset. Dolcetto ja Barbaresco olivat kerrassaan hurmaavia, juusto erinomaista ja ympäristö täydellinen. Omistaja eläytyi, tarjosi purtavaa ja valokuvasi viinejä sellaisella antaumuksella, että vieraille ei jäänyt epäselväksi miksi Piemontea kutsutaan viinivieraan mekaksi.