Jatketaan testiluontoisesti digituotteella. Oheisen tekstin ei ole tarkoitus olla teknisten ominaisuuksien vertailu, eikä puolueeton mielipidekirjoitus kahden maailman johtavan puhelinvalmistajan ykköstuotteista. Blogissa on keskitytty yleiseen tunnelmaan ja käytettävyyteen tavallisen mobiilikuluttajan näkökulmasta.
Nokia toi kesällä ´09 markkinoille jo kyllästymiseen saakka odotetun kilpailijan Applen iPhonelle. N97 -mallia mainostettiin maailmankaikkeuden mullistavana älyluurina, vaikka Apple oli toteuttanut tämän yli kaksi vuotta sitten.
Kun syksyllä ´07 jotkut onnekkaat iPhonen omistavat suomalaiset näyttivät toisilleen taikatemppuja iPhonen hipaisunäytöllä, Nokian kosketusnäyttö saa valtaosan käyttäjistä hermostumaan pari vuotta myöhemmin. Tämä kertoo paljon laatuerosta, ja syy tähän on yksinkertainen: Apple on panostanut puhelimen olennaisimpaan osaan - näytön koskettamiseen. Nokia käyttää tuotteisaan resistiivistä tekniikkaa, jossa näyttöä ei vain kosketeta, vaan sitä myös painetaan. Kömpelöä ja vanhanaikaista. Ongelmia ilmenee käytettävyydessä jatkuvasti, ja käytettävyys kärsii ratkaisevasti. Toki Applen käyttämä kapasitiivinen näyttö on kallis - nyt puhutaan kuitenkin kosketusnäyttöpuhelimen ideasta, tässä kohtaa ei voi tinkiä.
Vaikka iPhone on helppo tuomita rajoittuvuudestaan, on Nokialla yksikertaisesti liian pitkä matka kokemukseen. iPhone tarjoaa jokaisella käyttökerralla juuri sitä, mistä Kallasvuo ja kumppanit ovat koko syksyn konferensseissa paasanneet - teknisen laitteen tarjoamaan yksilölliseen kokemukseen ja digitaalisen identiteetin luomiseen. Kysynkin: Miten voidaan luoda digitaalinen identiteetti mustavalkoisilla laitteilla, jotka eivät tarjoa käyttäjilleen elämyksiä? Vaikka digitaalisen identiteetin syntymiseen ei vaikuta laitteistotaso kuin murto-osalla, väitän silti, että pitkälle viedyllä ohjelmistotarjonnalla Nokian on turha yrittää kehittyä.
Nokia tähtää siis sosiaalisen median edelläkävijäksi. Osoituksena siitä julkaistaan N97mini, jossa on mm. mukavampi facebook-sovellus. Tämä on mielestäni suorastaan huvittavaa. Ensinnäkin, kuluttajat suosivat perinteisiä digitaalisen viestinnän tekniikoita (PC ja Mac), mobiilista laitteesta vilkaistaan korkeintaan "statuspäivitykset" ja uutiset. Tarvittiinko tähän siis uusi laite? Toiseksi, miksi haaskata kuluttajien aikaa tuomalla markkinoille laite, jonka alkuperäinen toteutus on niin pahasti kesken. Keskittyisivät yksinkertaiseen laitteeseen, johon ei tarvitse ympätä kaikkia teknisiä innovaatioita samaan aikaan, sellaisen Nokia on luonut tarpeeksi monta kertaa. Applella puhelin ja käyttöliittymä on sujuva, hauska, innovatiivinen ja jopa koukuttava. Samaan on kohdallani kyennyt ainoastaan Sonyericsson 2000-luvun alkupuolella julkaisemallaan S700 puhelimella. Puhelimessa oli oma tunnelma. Kääntyvä 180-asteen swivel-tekniikka oli mieletön, näyttö tarkka, luuri laadukkaasti rakennettu ja käyttöliittymä nautinnollinen. En muista kertaa, jolloin olisi tehnyt mieli käyttää Nokian Symbiania vain käyttämisen riemusta. Tämäkin aihe on kirjoitettu puhki monet kerrat. Applen erinomaisuuteen voisin palata jatkossa pureutumalla vaikka brändin identiteettiin...
Nokian N97 tuli markkinoille keskeneräisenä, niin ohjelmistona, kuin laitteenakin. Silti se myy kuin häkä. Toimivia ohjelmistopäivityksiä vielä odotellaan, laite kun tilttaa pelkästä kuvien tarkastelusta. Puhelin toimii myös helistimenä. Pitoa otteeseen voi lisätä esimerkiksi puhelinta kiertävällä gripillä - samalla akkukannen narina pysyy vaimeana taustahälynä. Kokonaisuutena valitettavasti perus nokialainen, joka hektisen massatuotannon uhrina ei voi ikinä saavuttaa laadukasta yleistuntumaa.
Nokia toi kesällä ´09 markkinoille jo kyllästymiseen saakka odotetun kilpailijan Applen iPhonelle. N97 -mallia mainostettiin maailmankaikkeuden mullistavana älyluurina, vaikka Apple oli toteuttanut tämän yli kaksi vuotta sitten.
Kun syksyllä ´07 jotkut onnekkaat iPhonen omistavat suomalaiset näyttivät toisilleen taikatemppuja iPhonen hipaisunäytöllä, Nokian kosketusnäyttö saa valtaosan käyttäjistä hermostumaan pari vuotta myöhemmin. Tämä kertoo paljon laatuerosta, ja syy tähän on yksinkertainen: Apple on panostanut puhelimen olennaisimpaan osaan - näytön koskettamiseen. Nokia käyttää tuotteisaan resistiivistä tekniikkaa, jossa näyttöä ei vain kosketeta, vaan sitä myös painetaan. Kömpelöä ja vanhanaikaista. Ongelmia ilmenee käytettävyydessä jatkuvasti, ja käytettävyys kärsii ratkaisevasti. Toki Applen käyttämä kapasitiivinen näyttö on kallis - nyt puhutaan kuitenkin kosketusnäyttöpuhelimen ideasta, tässä kohtaa ei voi tinkiä.
Vaikka iPhone on helppo tuomita rajoittuvuudestaan, on Nokialla yksikertaisesti liian pitkä matka kokemukseen. iPhone tarjoaa jokaisella käyttökerralla juuri sitä, mistä Kallasvuo ja kumppanit ovat koko syksyn konferensseissa paasanneet - teknisen laitteen tarjoamaan yksilölliseen kokemukseen ja digitaalisen identiteetin luomiseen. Kysynkin: Miten voidaan luoda digitaalinen identiteetti mustavalkoisilla laitteilla, jotka eivät tarjoa käyttäjilleen elämyksiä? Vaikka digitaalisen identiteetin syntymiseen ei vaikuta laitteistotaso kuin murto-osalla, väitän silti, että pitkälle viedyllä ohjelmistotarjonnalla Nokian on turha yrittää kehittyä.
Nokia tähtää siis sosiaalisen median edelläkävijäksi. Osoituksena siitä julkaistaan N97mini, jossa on mm. mukavampi facebook-sovellus. Tämä on mielestäni suorastaan huvittavaa. Ensinnäkin, kuluttajat suosivat perinteisiä digitaalisen viestinnän tekniikoita (PC ja Mac), mobiilista laitteesta vilkaistaan korkeintaan "statuspäivitykset" ja uutiset. Tarvittiinko tähän siis uusi laite? Toiseksi, miksi haaskata kuluttajien aikaa tuomalla markkinoille laite, jonka alkuperäinen toteutus on niin pahasti kesken. Keskittyisivät yksinkertaiseen laitteeseen, johon ei tarvitse ympätä kaikkia teknisiä innovaatioita samaan aikaan, sellaisen Nokia on luonut tarpeeksi monta kertaa. Applella puhelin ja käyttöliittymä on sujuva, hauska, innovatiivinen ja jopa koukuttava. Samaan on kohdallani kyennyt ainoastaan Sonyericsson 2000-luvun alkupuolella julkaisemallaan S700 puhelimella. Puhelimessa oli oma tunnelma. Kääntyvä 180-asteen swivel-tekniikka oli mieletön, näyttö tarkka, luuri laadukkaasti rakennettu ja käyttöliittymä nautinnollinen. En muista kertaa, jolloin olisi tehnyt mieli käyttää Nokian Symbiania vain käyttämisen riemusta. Tämäkin aihe on kirjoitettu puhki monet kerrat. Applen erinomaisuuteen voisin palata jatkossa pureutumalla vaikka brändin identiteettiin...
Nokian N97 tuli markkinoille keskeneräisenä, niin ohjelmistona, kuin laitteenakin. Silti se myy kuin häkä. Toimivia ohjelmistopäivityksiä vielä odotellaan, laite kun tilttaa pelkästä kuvien tarkastelusta. Puhelin toimii myös helistimenä. Pitoa otteeseen voi lisätä esimerkiksi puhelinta kiertävällä gripillä - samalla akkukannen narina pysyy vaimeana taustahälynä. Kokonaisuutena valitettavasti perus nokialainen, joka hektisen massatuotannon uhrina ei voi ikinä saavuttaa laadukasta yleistuntumaa.
