Suvereton kylästä muutama kilometri koilliseen löytyi puolivahingossa reissun ehdoton helmi. Olin aikasemmin saanut vihiä eräältä toiselta viinitilalta tulla suunnilleen näille seuduille, etsiä suunnilleen tämän niminen tuottaja ja toivoa, että isäntä sattuisi olemaan paikalla. Ihmeen kaupalla kaikki meni putkeen ja vaikeakulkuisen soratien päässä sijaitseva La Fralluca isäntineen lopulta löytyi. Vain 10 hehtaarin tila tekee Barbiconissa peräti seitsemää eri viiniä, joista viisi on puhtaita lajikeviinejä. Rannikon parhaimmaksi Vermentinoksi mainostetussa "Filemonessa" on siinäkin vain pieni ripaus Viognieriä.
La Fralluca sai alkunsa 2000-luvun alussa, kun paikan isännät Francesca ja Luca kyllästyivät suurkaupungin oravanpyörään. Luca toimi Milanossa Dolce & Gabbanan markkinointipäällikkönä ja alunperin Toscanasta kotoisin oleva vaimo Francesca halusi kovasti palata juurilleen. Pitkällisen etsinnän tuloksena löytyi sopiva farmi Val di Cornian sisämaasta muutama kymmenen kilometriä merenrannasta. Ei aikaakaan, kun pariskunta laittoi Milanon asunnon myyntiin, hankki lisärahoitusta ja muutti maaseudun rauhaan - unelma alkoi toteutua.
Maasto on Barbiconin kukkuloilla hyvin kalkkipitoinen ja kivinen, eli samankaltainen, kuin esimerkiksi osassa sangiovesen kultamaita Chianti Classicossa. Myös ilmasto on täällä erilainen kuin rannempana - rinteiden ja korkeuserojen myötä yön ja päivän lämpötilavaihtelut muistuttavat nekin sisämään olosuhteita. Luca toteaakin:
Luca on saanut aikaan lyhyessä ajassa loistavia viinejä |
Maasto on Barbiconin kukkuloilla hyvin kalkkipitoinen ja kivinen, eli samankaltainen, kuin esimerkiksi osassa sangiovesen kultamaita Chianti Classicossa. Myös ilmasto on täällä erilainen kuin rannempana - rinteiden ja korkeuserojen myötä yön ja päivän lämpötilavaihtelut muistuttavat nekin sisämään olosuhteita. Luca toteaakin:
"Saamme erinomaisia tuloksia sangiovesestä, se on täällä helpommin kasvatettava kuin Val di Cornian rannikolla ja etäisyyttä on vain muutamia kilometrejä".
Tilan viinit tekivätkin vaikutuksen. Kokonaan sangiovesestä tehty Ciparisso oli herkullinen. Siitä puuttui monessa muussa alueen sangiovesessä oleva raskaus ja hillomaisuus. La Fralluca sai viiniin sangioveselle ominaisen herkkyyden ja gripin, se olisi helposti verrattavissa Chianti Classicon laatuviineihin.
Vermentino, viognier sekä cabernet franc olivat nekin hyvin mielenkiintoisia ja yleisilmeeltään puhtaita viinejä höytettynä ripauksella persoonallisuutta. Vermentino 2012 oli kirkkaasti reissun paras valkkari. Vuosikerta 2008 samaisesta viinistä oli ikääntynyt fantastisesti ja saanut jo öljyisiä piirteitä. Nuorehkossa vuoden 2010 cabernet francissa oli mukana kiehtovaa vegetaalisuutta. Viognier oli kieltämättä turhan kuuman ilmaston uhri, mutta onnistui sekin laadullisesti naulan kantaan. Koko repertuaari on ehdottomasti etsimisen arvoista tavaraa 10-25 euron hintaan, jos vain sattuu löytämään - paikan päällä Fralluca ei myy viinejään enotecoihin, vaan suoraan valittuihin paikallisiin ravintoloihin. Myös joistain nettikaupoista viinejä saattaa löytyä.
Rennot etiketit on pariskunnan nelivuotiaan tyttären käsialaa |
Fralluca tekee peräti seitsemää viiniä. Kuvasta puuttuu Fillide ja 100% Alicante |
Koillisrinne avautuu suoraan kohti Monteverdi Marittimon kylää |
Barbiconin maisemat muistuttavat paljon Chianti Classicoa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti