Viinijano

La Tartufata - uusi kulinaristin kauppa Eirassa

2012-02-21T19:10:00.000+02:00

Pistäydyimme perjantaina uudessa italialaisten elintarvikkeiden erikoiskaupassa. Putiikki toimii tarvittaessa niin maahantuojan showroomina, kahvilana kuin tasting-tilanakin. Anniskeluoikeuksia paikalla ei ole, mutta yrittäjät järjestävät silloin tällöin viinitilaisuuksia suljettujen ovien takana. Hyllyt notkuvat erilaisia pastoja, oliiviöljyjä ja kahveja. Tunnelma ja tila toimivat tarkoitukseen just eikä melkein.

Tila taipuu hienosti myös viininmaisteluun

Hyllyiltä löytää lähes kaikki saapasmaan kokkaustarpeet

Osallistuimme samaan syssyyn myös piemontelaisen tuottajan Montaribaldin maisteluun, jossa viinintekijä Luciano esitteli kattavan valikoiman viinejään. Erityisen mieleenpainuvia olivat kolme Barbarescoa: Palazzina, Sori Montaribaldi ja Ricü. Ensimmäinen ja toinen ovat yhden tarhan cru-viinejä, joista Palazzina tulee nuorista viineistä ja Sori kaikista vanhimmista. Ricü on kolmen eri cru-tarhan sekoite. Viinin poikkesivat hämmästyttävän paljon toisistaa. Nuori ja helposti juotava Palazzina on loistava hinta-laatusuhteeltaan, Sori vakuuttaisi varmasti klassisen tyylisuunnan fanit ja Ricü modernistit, noin karkeasti. Mikäli kiinnostuit, pistä viestiä suoraan yrittäjälle ja kysele tilausmahdollisuuksista.

La Tartufataan kannattaa poiketa ostoksille tai vaikka italialaiselle kahville. Juuri tällaisia elintarvikkeiden erikoispuoteja ei voi koskaan olla liikaa. Meininki, ihmiset ja asenne toimivat sen verran hyvin, etten voi olla haikailematta konseptin nimissä aidon viinibaarin perään...

Barbarescoa alelaarista

2012-02-02T19:13:00.000+02:00

Tehdään se ihan kärkeen selväksi: Alkon alta 17 euron Barbaresco on hintaisekseen hyvä viini.

Tammikuun loppupuolen uutuuserän Giacosa Fratellin Barbaresco 2007 on ehtinyt kummastuttaa viinikansaa halvalla hinnallaan. Ihmettelyyn on toki aihetta, maksaahan hehtaarin maatilkku Barolon ja Barbarescon rinteillä kuulemma liki miljoonan. Esimerkiksi tämän viinin rypäleet tulevat kolmen hehtaarin alueelta Barbarescosta (eivät toki kulttirinteiltä), eli mikäli maan arvo hipoo seitsemännumeroista, ei tuottajaa voi tällä pullohinnalla syyttää ahneudesta.

Analyysit sikseen, Fratellin tuore Barbaresco on, niin kuin todettua, kelpo viini erinomaiseen hintaan. Se mitä persoonassa ja syvyydessä hävitään (valitettavan paljon kylläkin), korvataan erinomaisella tasapainolla. Tanniini- ja happorakenteessa ei ole moitittavaa ja pituuttakin on kohtuullisesti. Nebbiolon parfyymisen kukkean tuoksun saa houkuteltua esiin reilulla dekantoinnilla. Mielestäni kuningatarviinit ovat aina ruokaviinejä, tai vähintään juustoviinejä, eikä Fratellin Barbaresco tee tässä poikkeusta. Reipas siivu kypsää parmesania kylkeen ja avot! Jos kärsivällisyys riittää, testaa miten hyvin parin päivän dekantointi muuttaa rakennetta...

Vuoden 2011 mieleenpainuvimmat viinihetket TOP 5

2012-01-22T14:25:00.002+02:00

Itselleni viime vuoden teemaksi muodostui selkeästi Toscana viinitarjonta ja Douron portviinit. Eipä yllätys sinänsä, sillä vietin leijonan osan lomista ja omista lomista näillä viinialueilla harhaillessa. Porto ja Vila Nova de Gaia tulivat tutuiksi kolmen viikon kesälomalla ja "vanha tuttu" Chianti Classico -alue Toscanassa näytti taas uusia hienoja puoliaan liki kuukauden sadonkorjuureissulla.

Viiniharrastuksen edetessä ja janon kasvaessa on oppinut maistamaan viinejä rauhattomassa ympäristössä, nopeassa tahdissa ja vieläpä niin, että maisteluista jää jotain mieleen. Tällä tarkoitan lähinnä isomman porukan tastingejä ja viinimessuja. Uskon kuitenkin vahvasti ympäristön luomaan vaikutukseen viinin maistelukokemuksessa. Vaikka taito nopeaan maistamiseen on kehittynyt, tunnelma näyttelee avainasemaa mieleenpainuvissa hetkissä, eli niissä, jotka ylläpitävät jatkuvaa optimaalisten fiilisten ja mielihyvän tavoittelua.

Kiireetön haistelu ja maistelu aisteja tukevassa ympäristössä voi nostattaa hieman mielikuvituksettomankin viinin tasoa huomattavasti, ja antaa usein hienolle viinille sille kuuluvan kuninkaan kruunauksen. Seuraavassa viisi vuoden 2011 mieleenpainuvinta viinihetkeä ja tilanteesta napattu kuva:

5. Vila Nova de Gaia & Dalva Porto Golden White Colheita 1952

Kuuman päivän päätteeksi uskomattoman hienosti ikääntynyt, tiivis ja suuntäyttävä luomus. Vaaleasta kullankeltaiseen kääntyvä väri ilmaisi jännällä tavalla arvokasta vanhenemista. Mieleenpainuva nautiskeluhetki yhdessä tuottajan edustajan kanssa Vila Nova de Gaian viinikaupassa.

4. Porto, ODE Porto Wine House & Quinta do Infantado Reserva 2007

Erinomainen Quinta do Infantadon Reserva 2007 täydensi härän sisäfileen ja portviinikastikkeen yhdessä Porton tunnelmallisimmista viiniravintoloista. Vielä punaviineissä tuntemattomampi Infantado tuottaa myös erityisen laadukkaita portviinejä Pinhaossa, Douro-joen pohjoispuolella.

3. Panzano in Chianti & Candialle Pli 2004

Hämärään taittuva ilta Conca d'Oron alarinteillä Toscanan Chianti Classicossa. Bistecca alla fiorentina, reippaasti oliiviöljyä, vihersalaattia ja nätisti ikääntynyt Candialle "Cru"-viini Pli 2004. Sangioveselle tyypillinen napakka rakenne oli alkanut kehittyä kauniisti leveämmäksi ja syvemmäksi. Hieman kansainvälisen oloinen ja frakkiin puettu Jupiterin veri.

2. Panzano in Chianti, Vino al Vino & Castello dei Rampolla Vigna d'Alceo 2006

Iloisesti hälisevillä Vino al Vino -viinimessuilla yhdessä Rampollan omistajan Maurizia di Napolin kanssa maistettu d'Alceo oli tapahtuman huippuhetkiä. Vielä vauva, mutta elegantti ja biodynaaminen cabernet sauvignon – petit verdot -sekoite antoi kuitenkin pienen vihjeen kulttiviinin mahtavasta potentiaalista.

1. Douro, Quinta de Santo António & Quinta de Santo António Colheita 1976

Viinintekijä ja enologi Carlos Almeida tarjosi viinivuoden 2011 mielenkiintoisimman maistelukokemuksen omien viinitarhojensa ensimmäisen vuosikerran (1976) Colheitalla. Suoraan tammesta laskettu uutos oli äärimmäisen mausteinen ja monivivahteinen. Reunoilta aavistuksen vihreään taittuva väri kertoo yli 30 vuoden iästä.

Quinta de Santo Antonio (n. 20 ha) myy satonsa lähes kokonaan isoille tuottajille kuten Fonseca. Carlos on aiemmin toiminut 20 vuotta johtavana viinintekijänä mm. Sandemanilla ja Calemilla ennen kuin siirtyi eläkkeelle ja päätoimiseksi tarhuriksi sekä hotelliyrittäjäksi.

Viinijanon Jouluviinit 2011

2011-12-19T20:22:00.000+02:00

Viisi yötä Jouluun on ja tässä vuoden 2011 suositukset edullisesta arvokkaimpaan Alkon perusvalikoimasta:

6. Umani Ronchi Montepulciano d'Abruzzo (7,29 €) - Loisto ruokaviini huikean edullisesti.

5. Tommasi Valpolicella (10,88 €) - Laadukasta ja keskituhtia Joulun vaaleille liharuuille.

4. Borgo Salcetino Lucarello Riserva (19,99 €) - Herkullisen aromaattinen toscanalainen.

3. Fleury Fleur de l'Europe (35,00 €) - Kokeilun arvoinen samppanja Joulun kalapöytään.

2. Zenato Amarone della Valpolicella Classico (36,90 €) - Joulun tuhdille lihalle ja juustoille.

1. Zenato Recioto della Valpolicella Classico (28,90 €) - Juhlakauden oiva jälkkäriviini.

Viinijano top kuuden ryhmään Suomen viiniblogeista

2011-12-16T11:56:00.000+02:00

Cision listasi viiniblogien kymmenen kärjen. Kiitos lukijoille!

Firenzeläisjätin viinintekijä ViiniTV:n haastattelussa

2011-12-12T21:19:00.001+02:00

Katsasta mitä Italian ehkä kuuluisimman viinitalon viinintekijä turisee ViiniTV:lle.

Pieni tila – iso viini

2011-12-11T21:01:00.001+02:00

Jaqueline Bollin vetämä pienen pieni luomutila Montecalvi ansaitsee ehdottomasti maininnan blogissa. Vain 3,5 hehtaarin tarhat tuottavat rypäleitä kolmeen eri viiniin Greve in Chiantissa Toscanassa. Vierailin tiluksilla ja maistoin kahden supertoscanalaisen lisäksi vaikuttavan Chianti Classicon vuodelta 2009. Viiniä on kypsytetty vaivaiset seitsemän kuukautta 500 litran tammessa.

Tuoksultaan lakritsaisen marjainen ja kukkean herkullinen. Maussa hieno tuoksua seuraileva tiukka ote, lakritsaa, yrttejä ja kypsiä kirsikoita. Terhakkaat hapot ja asiallisen kiperät tanniinit. Pitkähkö jälkimaku. Tuore ja mahtava Chianti Classico, joka sijoittuu omassa makupaletissa maistettujen Classicoiden kärkipäähän. Tätä on tilattava lisää suoraan tilalta.

Tilan Chianti Classico ja kaksi supertoscanalaista

Montecalvin tarhat sijaitsevat aivan Greven kylän vieressä

Monopoli kattaa jouluviinit

2011-11-23T20:31:00.001+02:00

Alkon tyrkkytiskeille on taas aseteltu koreasti suomalaisten parhaat jouluviinit. Viinijano maistoin Italian vaihtoehdon, Abruzzien maakunnasta tulevan joulukuusietikettisen glögiputelia muistuttavan 100% montepulcianon. Kokoonpanossa on kaikki ainekset totaaliseen floppiin, mutta eipä sittenkään.

Viini on terhakas, hyvin suoraviivainen ja kauttaaltaan tasapainossa. Tuoksu lupaa maustetta ja mukavasti tummaa runsaampaa marjaa. Makeahko ja tuoreen marjainen maku toimii ihan hyvin alle kahdeksan euron punkulle jättäen miellyttävän tanniinisen, mutta kalseahkon jälkimaun.

Umani Ronchi Montepulciano d'Abruzzo (7,29€) on hiottu, helppo ja edullinen Italian näköinen pöytäviini Joulun maustetuille liharuuille ja miksei pelkkään kulautteluunkin.

Uutuus Maremmasta – Dròmos L' Altro Sangiovese IGT

2011-11-14T12:00:00.000+02:00

Klassinen Valpolicella-tuottaja Bolla aloitti uuden projektin Toscanan Maremmassa vuonna 2000, kun se hankki omistukseensa 27 hehtaaria viinitarhaa läheltä Scansanoa meren tuntumasta. Maistoimme tuottajan uusimman viinin Dròmos L'Altro Sangiovese 2007:n (Alkon uutuus 29,90€).

Tämä 100% sangiovese oli väriltään keskisyvän rubiininpunainen. Tuoksu oli herkullinen, viettelevä, kypsän kirsikkainen ja miedon vaniljainen. Maun ensimmäinen kolmannes myötäili tuoksua tasapainoisuudellaan. Toinen kolmannes paljasti viinin tiiviin ja yrttisen rakenteen. Dròmos oli kokonaisuudessaan erittäin täyteläinen, pitkä ja tanniininen viini mausteiselle ruualle. Kolmenkympin hintaluokkaan turhan simppeli tapaus, joka luultavasti ei tarjoa sen kummempaa elämystä alueen viineihin enemmän perehtyneille.

Zenaton Recioto saapui tohinalla Alkoihin

2011-11-10T08:55:00.001+02:00

Recioto della Valpolicella 2006 on tuottajan ensimmäinen Recioto

Valikoituihin Alkoihin eilen saapunut normaalivalikoiman Zenato Recioto 2006 yllätti siinä määrin suosiollaan monopolimme henkilökunnan, että lippulaivamyymälän edustaja päätti keksiä lennosta uudet varaussäännöt.

Ennakkokysyntä olikin sen verran aktiivista, että perjantaina 4.11. Arkadian henkilökunta kehotti soittelemaan alkuviikosta ja varaamaan muutaman pullon siltä varalta, jos putelit sattuvat kyseisestä toimipisteestä loppumaan.

Soitin Arkadiaan 9.11. ja tiedustelin muutaman pullon varaamista. Myyjä pyysi odottamaan ja supisi tovin kollegalleen. Yhteistuumin he totesivat tuotteen kysynnyn olleen aktiivista suhteessa saatuihin pulloihin, josta johtopäätöksenä myyjä kehitti uuden säännön: "Nyt on kyseessä semmoinen tuote, jota tässä tapauksessa ei saa puhelimitse varata. Nyt tehdään kumminkin poikkeus sun kohdalla tän kerran". Soitimme Arkadiaan muutaman tunnin päästä vielä uudelleen, jolloin varaaminen ei enää onnistunut.

Että mitä? Alko päättää myymistään tuotteista, hinnoista ja määristä. Se haluaa vielä kontrolloida myyntiä rajoittamalla sitä kontrolloimisen riemusta? Käsittämätöntä.

Reciotoa saapui Suomeen viitisensataa pulloa, joten kannattaa olla nopea, sillä varsinaiseen joulumyyntiin haluttua tuotetta tuskin riittää.

Vino al Vino 2011

2011-11-01T18:17:00.003+02:00

Pelkästään Panzanon viineihin keskittynyt Vino al Vino 2011 järjestettiin syyskuun kolmantena viikonloppuna Panzanon uuden kaupungin keskusaukiolla Toscanan Chianti Classicossa. Minimessuille osallistui liki kaikki alueen viinitalot ja maisteltavaa riitti 20 tuottajan verran. Maistelulasi maksoi kympin ja oikeutti vapaaseen kiertelyyn. Annokset eivät toki vastanneet meikäläisten (VIINImessut) kahdeksaa senttilitraa, mutta laatu ja hinta korvasivat luonnollisesti määrän. Tunnelma oli iloinen ja joviaali, niin kuin odottaa saattoi. Viinijano vieraili messuilla kolmena päivänä, jotka hädin tuskin riittivät jokaisen ständin perinpohjaiseen kahlaamiseen. Alla muutama foto tapahtumasta.

Mieleenpainuvimmat viinit tulivat taloilta Castello dei Rampolla, La Massa, Vecchie Terre di Montefili, Monte Bernardi, Fontodi, Rignana, Le Cinciole ja Candialle. Sen kummempia tasting-kirjauksia oli messuilla lähes mahdoton tehdä ihmistungoksesta ja hälystä johtuen, mutta nappasin kuvan muutamasta säväyttävästä pullosta.

Monte Bernardin klassisen raikkaassa Classicossa käytetään varovasti puuta

Anfiteatro IGT on hieno sangiovese

Biodynaaminen ja arvostettu Castello dei Ramolla ei kailota itsestään

La Massan simppeliä etikettiä, mutta päräyttävää viiniä

Candiallen tuleva uutuus "Circe" on mielenkiintoinen Merlot – Petit Verdot sekoite

Tilahyppelyä Toscanassa osa 2

2011-10-30T22:27:00.000+02:00

LE CINCIOLE

Vain kivenheiton päässä Panzanon vanhasta kaupungista sijaitsee harvinaisen sympaattinen tila persoonallisine viineineen. Chianti Classico -alueen sydämessä viiniä tekevä Le Cinciole juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan alkuaan milanolaisten Valerian ja Lucan ohjastamana. Akateemisesti koulutettu ja yliopistossa työskennellyt iloinen pariskunta suuntasi aikanaan Toscanaan tekemään sitä, mistä olivat aina salaa haaveilleet.

Reilun kymmenen hehtaarin tila on alusta asti tähdännyt millintarkkaan laatuun ja kunnianhimoiset tavoitteet ovatkin tuottaneet tulosta, sillä tarhojen viinit kuuluvat nykyisin alueen ehdottomaan kärkikaartiin. Laadun takaa muun muassa elektroninen viinitarhanvalvontajärjestelmä Winesense, joka on osa Lucan modernisointiprojektia. Järjestelmän avulla pensaiden ja tarhojen sääolot saadaan hämmästyttävällä tarkkuudella suoraan kellarille ja tietokoneeseen. Myös orgaanisen viljelyn laatusetifikaatti myönnettiin tarhoille vuonna 2005.

Luca ja Valeria

Luca käyttää Camalaionen ja Riservan 500 litran tammessa

Vierailun aikana ainakin yksi asia tuli selväksi: mukava menestys ei ole noussut pientilallisten hattuun. Kellarivierailu sai sympaattisen Valerian purskahtamaan nolostuneeseen nauruun. Totta tosiaan he eivät ole panostaneet pätkääkään kellarin ulkoasuun tai siisteyteen, mutta juuri nämä ovat niitä tilavierailun hienouksia. Privaatti kierros ja viiniesittely sotkuisella pikkutilalla hakkaa sata-nolla sliipatun turisti-tourin, jossa puheenaiheet karkaavat valitettavan usein Obama - Bush -raiteille (jenkkejä vaan on kaikkialla).

Viinitarhat avautuvat tilan edestä kaakkoon kohti Panzanoa

Le Cinciole tuottaa nykysin viittä eri viiniä – kahden Classicon lisäksi valikoimasta löytyy supertoscanalainen Camalaione, kevyehkö pöytäviini Cinciorosso sekä roseviini Rosato Toscana. Maistellessamme tilan viinejä Valeria ehdotti tasting-paikkaa lähellä käymisastioita. Miltei kaikki sangioveset olivat aloittaneet käymisen ja tuoksu kellarissa oli mahtava. Ympäristö ja tunnelma ovat loppujen lopuksi iso osa maistelukokemusta – viini-tasting kellaritiloissa olikin jotain, mitä ei ole aikaisemmin tullut hartaudella testattua. Suosittelen.

Pirteän mustaherkukkainen Cinciorosso IGT on tuotevalikoiman uutuus

Le Cinciolella viini tehdään ympäristönsä näköiseksi sangiovesen ominaispiirteitä kunnioittaen. Chianti Classico kypsyy 20 hehtolitran tammessa vuoden. Classico Riserva puolestaan kypsyy 18 kuukatta pienemmässä 225 litraisessa tynnyrissä ja tasapainottuu vielä 12 kuukautta pullossa. Supertoscanalainen Camalaione kypsyy pisimpään uudessa puussa ja koostuu pelkistä kansainvälisistä rypäleistä: Cabernet sauvignon 70%, Merlot 15% sekä Syrah 15%. Kokonaisuutena varsin kiva valikoima hyvin tehtyjä viinejä.

Kaiken kaikkiaan Greven Panzanosta tuleva Le Cinciole on huoleton, iloinen ja hieman rähjäinen tila, mutta samalla ihailtavan modernisti ajan hermolla.

Camalaione on tilan vakuuttava supertoscanalainen

Tilahyppelyä Toscanassa osa 1

2011-10-11T23:02:00.000+03:00

Korjuuhommien lisäksi oli aikaa tutustua mukavaan määrään erilaisia tiloja ja tavata loistavia tyyppejä. Vaikkakin suurin osa tiloista olikin ajankohdasta johtuen kiireen ja sekasorron keskellä, vastaanotto oli poikkeuksetta ystävällinen ja avulias. Ajattelin kirjoitella muutamasta erityisesti mieleenjääneestä tuottajasta.

Pistäydyin ensimmäiseksi Chiantin "kakkosalueella" Rufinassa. Viinialue on Chiantin ala-alueista pienin, mutta parhaiten tunnettu heti isoveli Classicon jälkeen. Maasto on täällä aavistuksen jyrkempää ja korkeampaa kuin Classicossa sekä lämpötilavaihtelut selvempiä. Tästä syystä rypäleet poimitaan yleensä hieman myöhemmin isoveljeen verrattuna. Kuuma vuosi 2011 oli tosin poikkeus – esimerkiksi Selvapiana oli korjannut kaikki rypäleet jo syyskuun puolella.

FATTORIA SELVAPIANA

Fattoria Selvapianaan oli helppo löytää

Spontaani vierailu Selvapianalla onnistui loistavasti, sillä pääsin kiertelemään mantuja yhdessä Silvia Massetin kanssa ja pääsin pistäytymään legendaarisessa kellarissakin. Silvia isännöi tilaa nykyisin yhdessä veljensä Frederico Massetin kanssa. Varsinainen johtaja-omistaja, naimaton Francesco Antinori, adoptoi sisarukset joskus taannoin. Sittemmin Selvapianasta on tullut heillekin elämäntyö.

Päärakennus hillityn ylväänä

Fattoria Selvapiana on yksi Rufina-alueen hienoista viinintuottajista, jonka parhaat viinit ovat kuuluja mahtavasta ikääntymispotenttiaalistaan. Tilalla on yhteensä noin 50 hehtaaria viinitarhoja ja vuosituotanto yltää aina 200 000 pulloon asti. Yleisesti ottaen alueen viinit ovat jokseenkin yksiuloitteisempia ja kevyempiä kuin Classicon sangiovese-painoitteiset serkut. Rufinaa on pidetty keskinkertaisuuden kultamaana, jonka harvat huippuviinit tarvitsevat vuosikymmeniä auetakseen. Sittemmin (1980-luvun loppupuolella) alueella on ruvettu yleisesti suosimaan hieman modernimpaa ja runsaampaa tyyliä. Paikallisesta enotecasta löytää tänään monia komeita punkkuja, joiden rakenne ja hedelmä kestävät hienosti aikaa.

Houkutteleva repertuaari

Selvapianalla hiukan karsastetaan puukypsytyksen sivuilmiöitä. Suurin osa pienimmistä tankeista on 33 hehtolitraa vetäviä tammiastioita. Uutta puuta ja pienempiä tynnyreitä käytetään vain ykkösviiniin "Bucerchiale" – kuitenkin vain 10% tynnyreistä on uusia. Viineissä pyritään korostamaan ilmaston ja maaperän ainutlaatuisia vaikutuksia sangioveseen ilman suurempaa puun tuomaa kompleksisuutta.

Bucerchiale '07 oli maistettaessa super-aggressiivinen ja voimakas viini. Muutaman vuoden pullokypsytys lienee vähintä mitä tälle Riservalle pitää suoda. Alkon tilausvalikoimasta voi kysellä kahta Selvapianan viiniä: Chianti Rufinaa (21,70€) sekä tuottajan IGT:aa Rosso Toscano Fornacea (45,70€). Omat kokemukset Rufinasta ovat varsin hyvät. Tuhdihkon marjaisa ja vaivaton sangiovese passaa allekirjoittaneen suuhun loistavasti paremman luokan pöytäviininä.

Puhdas sangiovese "Bucerchiale" on tilan lippulaiva

Kurkistus tuotantotiloihin ja kellariin kruunasivat yllätysvierailuni. Käymisastioiden ympärille on rakennettu 2000-luvun alussa täysin uusi halli, joka kopioi mahdollisimman hyvin edesmennyttä rakennusta. Vierailun aikana korjuupäiviä oli jäljellä vain muutama ja suurin osa korjatuista rypäleistä oli aloittanut käymisen.

Perinteinen "pumping over" käynnissä terästankissa

Kellarin vanhimmat pullot olivat vuodelta 1945. Täällä säilytetään lukemattomia vanhoja huippuvuosikertoja optimaalisissa olosuhteissa. Mitään ei myydä ulos, vaan pientä osaa käytetään omassa tasting-salissa järjestettäviin tapahtumiin.

Päärakennuksen alla säilytetään niitä kaikkein arvokkaimpia

Alkoholin vähittäismyyntimonopoli purettava

2011-10-07T12:00:00.000+03:00

Me allekirjoittaneet viinibloggaajat vastustamme alkoholin vähittäismyynnin monopolijärjestelmää ja esitämme sen purettavaksi. Jaamme ajatuksen monopolin kilpailua vääristävästä luonteesta ja kulttuuria kuihduttavasta vaikutuksesta.

Katsomme, että monopoli on kuluttajalle kallis ja suljettuna järjestelmänä altis väärinkäytöksille. Monopolijärjestelmä edustaa poikkeamaa hyväksi havaitusta suomalaisesta käytännöstä, joka perustuu lainkäytön oikeudenmukaisuuteen, läpinäkyvyyteen ja kohtuullisuuteen.

Paheksumme politiikkaa, jossa yhteiskunnassa esiintyvien alkoholiongelmien ratkaisuna ylläpidetään monopolin keinoin kaikkiin kuluttajiin kohdistuvia rajoitteita, jotka hankaloittavat tavallisen kuluttajan elämää kykenemättä ratkaisemaan itse ongelmaa.

Haluamme viinikirjoittajina romuttaa kohdallamme myytin monopolijärjestelmän nauttimasta suosiosta viinin harrastajien parissa.

Kirjoitus on julkaistu samanaikaisesti seuraavilla sivuistoilla.

Viinipiru

Arto Koskelo

Rypäleistä viis

Mikko Ruuhonen

Viini-Virén

Johan Lindberg

Repository of useless information

Otto Nieminen

ViiniTV

Ilkka Sirén

Viinijano

Janne Salo

Aleksimehtonen

Aleksi Mehtonen

Kampanjan yhteyteen on perustettu myös Facebook-sivusto, Monopoliton perjantai, jossa kuka tahansa voi ottaa osaa tapahtumaan pidättäytymällä monopolista ostettujen tuotteiden nauttimisesta kuluvan päivän aikana.

Korjuuta Toscanassa

2011-09-23T11:18:00.001+03:00

Viinijano pyörii tällä hetkellä Italian Toscanassa sadonkorjuuapulaisena. Erilaisia tilavierailuja on tarkoitus tehdä ensi viikolla läjäpäin. Alla muutama kuva tähänastisista tunnelmista.

Kertakaikkisen hieno viini - Isole e Olena Chardonnay 2008

2011-08-28T17:00:00.007+03:00

Suomen kesässä vietellään pikkuhiljaa viimeisiä hellepäiviä. Niiden kunniaksi korkkasimme Isole e Olenan "Collezione de Marchi" Chardonnayn vuodelta 2008. Valkkari tulee Chianti Classico -alueen sydänmailta ja on kokenut 12 kuukauden tynnyrikypsytyksen.

Superkomea viini oli varustettu 15 alkoholiprosentilla ja ainutlaatuisen tasapainoisella rakenteella. Sitrusmaisen runsas tuoksu oli moniulotteinen ja kepeän vaniljainen. Maku seuraili tuoksua mineraalisella voimaisuudellaan. Viini oli ällistyttävän kantava. Sen korkea alkoholipitoisuus ei paljastanut itseään missään vaiheessa, vaan naamioitui taputtelemaan lopputuloksen miellyttävän voimakkaaksi ja pitkäksi jälkimauksi. Tämä Toscanan Chardonnay kannattaa testata!

Viinistelyä Portossa

2011-08-16T20:36:00.007+03:00

Köysirata nostaa viinimatkaajan korkeuksiin Gaian rannalla

Viinijano harppasi vaihteluksi Portugaliin, maiskutteli portviinejä muutaman viikon Portossa sekä Dourossa ja havahtui. Viinintekijöiden uusi sukupolvi rikkoo rajoja party-porteilla, port-drinksuilla ja istutuskokeiluillaan. Suuryritysten ostamat viinitalot pitävät turhankin aistittavasti kiinni sympaattisen viinituottajan sädekehästään. Vinho do Porto kelluu kuitenkin modernisaation murroksen jälkimainingeissa moniuloitteisempana kuin koskaan ennen, ja on valkoisena täysin yliveto kesäjuoma.

Vintage-expertti Fonsecan viinivarastoja Gaissa

Sukellus Pohjois-Portugalin viiniskeneen on syytä aloittaa Vila Nova de Gaiasta, joka on todellinen viinimatkaajan huvipuisto. Kaupungin Porton vastainen ranta elää täysin viinin ehdoilla ja ihmekkös tuo, sillä jo vuosisatojen ajan ovat suuret portviinin tuottajat kuljettaneet viininsä sinne kypsymään leudompaan säähän ja paremmille kauppa-apajille. Gaian viileissä varastoissa viinin on hyvä levätä etenkin kesällä, toisin kuin synnyinsijoillaan noin 100 kilometriä sisämaassa sijaitsevan Douron viinialueen kuumenevissa kellareissa. Vaikka rannikon ja viinialueiden etäisyys on lyhyehkö, on ilmasto hyvinkin erilainen. Jopa viinilaakson sisäisten ala-alueiden ilmastot ovat yllättävän erityyppiset.

Nykyisin Gaian monesta kymmenestä viinikellarista noin kymmenkunta pitää oviaan aktiivisesti auki vierailijoille. Asiakaspalvelu on ystävällistä ja rutinoitunutta, mutta tietotasoltaan valitettavan usein pintapuolista. Kävimme nuuskimassa arvokkaan tunkkaista tynnyrituoksua puolessa kymmenessä ja seuraavassa suositukset:

1. Graham's

Graham's esitteli vierailijoille asiakirjoja port-kaupan alkuajoilta

Graham'sin kellareille pääsi ilmaisella bussikyydillä Gaian rannasta. Kierros oli informatiivinen ja kellari näyttävä. Tasting-tilat ja kauppa olivat ensiluokkaisia. Kokonaisuudesta jäi vimpan päälle hiotun markkinointisuunnitelman lisäksi mieleen sympaattinen ja elämyksellinen vierailu.

2. Krohn

Krohn tarjosi ehdottomasti henkilökohtaisimman kellarikierroksen. Varsinaisia kierrosaikoja ei ollut, vaan henkiökunta teki sellaisen aina tarvittaessa. Viiniä tarjottiin vapaamuotoisesti ja maksutta joko ennen tai jälkeen kellariesittelyn. Maistelutilat olivat kellarin parvella, joten tunnelma toi maisteluihin hyvän lisäpotkun.

3. Cálem

Cálem on yksi suurimmista portugalilaisista portviinitaloista. Alkuaan sen bisnes oli pöytäviinin kuljettaminen Brasiliaan, mutta paluumatkalla takaisin tuodut puukuormat ja niistä rakennetut tynnyrit ajoivat yhtiön mukaan portbisnekseen puolivahingossa. Cálemin kierros oli lyhyt, mutta informatiivinen. Tasting-tila oli aavistuksen mielikuvitukseton, vaikkakin rakennus oli sisältä moderneimmasta päästä.

Portviinien sippailu Vila Nova de Gaiassa on kertakaikkisen hienoa hommaa. Tutustuminen alueeseen kannattaa alottaa jo aamusta ja aikaa on parempi varata koko päivä. Rantakadun ravintoloiden hinnat eivät ole sikamaisia, joten rentoutumista kierrosten välissä lasillisella viilennettyä tawnya voi suositella.

Viinijano laitumilla

2011-07-05T14:47:00.001+03:00

Heinäkuu hurahtaa janoisesti Pohjois-Portugalin viinialueilla Minhossa ja Dourossa. Blogi-päivityksiä tulossa tilavierailuista ja yleisestä meiningistä taas elokuun puolella.

Hyvää viinikesää, Viinijano

Täyttä sangiovesea: klassinen vs. moderni tyyli

2011-06-23T16:02:00.005+03:00

Komeita, mutta niin erilaisia toscanalaisviinejä. Maistoimme kaksi sataprosenttista sangiovesea yhdessä panzanolaisen luomumakkaran kanssa. Huomionarvoisesti molemmat viinit kuuluivat vasta Italian kolmanneksi korkeimpaan laatuluokkaan IGT. Flaccianellon tapauksessa edellytykset korkeimpaan DOCG -laatuluokitukseen olisivat olemassa, mutta viini on ajalta (ensimmäinen vuosikerta 1981), jolloin täydet sangioveset eivät vielä saaneet korkeinta laatuluokitusta.

Petrolon Torrione 2006 edusti tiukahkoa ja rehellisen maanläheistä tyyliä tarjoten kirsikkaa, yrttejä sekä parfyymiä, kun taas Fontodin Flaccianello 2007 antoi maistajalleen hieman lihaisampaa marjaa, mausteita, mokkaa ja pituutta. Tyylisuuntien eroa oli selkeä ja opettavainen. Tällä kertaa maistelijat olivat yksimielisiä Flaccianellon paremmuudesta, vaikkakin Torrionen uskollisuus alueen klassisen elegantille tyylille olikin kunnioitettavaa.

Maailmankuulun Checcuccin luomumakkaraa

Veljesten yhteispelillä - Insoglio del Cinghiale

2011-06-14T21:32:00.007+03:00

Harvassa on Italian viinialueet, joissa Antinorin viinisuku ei rypäleitä viljele. Pääpainon ollessa Toscanan maakunnassa, lähes luonnollinen valinta uusille tarhauksille vuonna 2001 oli Bolgherin rannikko. Paikka lienee Maremman rannikon jatkeena yksi maakunnan innovatiivisimmista ja mielenkiintoisimmista tuotantoalueista. Ranskalaisten rypäleiden suosiminen tuo vinkkuihin arvaamattomuutta ja positiivista imua.

Lodovico Antinori tarkasti Bibbonan lähimaastojen viinialueita ensimmäisen kerran 1990-luvun puolivälissä etsiessään laajennusmahdollisuuksia Ornellaian viinitarhoilleen. Hanke ei koskaan edistynyt ja Lodovico luopuikin Ornellaista lopullisesti vuonna 2002. Radikaali päätös vapautti viinigurun uusiin haasteisiin ja Bisernon viinitilan perustamiseen.

Rattaat alkoivat pyöriä: haistelemaan ja maistelemaan palkattiin maailmankuulu enologi ja viinikonsultti Michel Rolland sekä tukku muita viiniosaajia. Liikekumppaniksi lähti myös veli, kulttiviini Tignanellon lanseerannut Piero Antinori. Tarhauksia laajennettiin lähialueille (Campo di Sasso ja Tenuta dei Pianali). Kaikki tarhoilla tuotetut viinit ovat ranskalaisista rypäleistä valmistettuja – italialaisia rypäleitä ei sekoitteissa käytetä.

Campo di Sasson tarhalta tuleva Insoglio del Cinghiale oli mukava viini. Sekoitteessa oli kolmannes kutakin: Syrahia, Cabernet Francia ja Merlota. Mausteinen ja tumman marjainen. Maitokahvinen. Hienostuneen tamminen, ryhdikäs ja vaivaton. Mielenkiintoinen ja nuorenakin helposti juotava ruokaviini. Campo di Sasson tarha on Bisernon tilan kuumin ja samalla Syrahille oivallisin kasvupaikka.

Mikäli Antinorin veljesten yhteisprojekti kiinnostaa, niin Insogliota saat kätevästi vaikka täältä: superiore.de

Antinori "Solaia" 1999

2011-04-24T13:26:00.002+03:00

Jos Antinorin kulttiviini Tignanellon (80% sangiovese ja 20% cabernet sauvignon) on sanottu olevan viidenneksen cabernet sauvignon -osuudellaan "bordeaux-vetoinen" mestariteos, jonka toscanalaissaundi on pahasti hukassa, samasta ei voi ilkkua alkuaan 1978 lanseerattua Solaiaa (75% cabernet sauvignon, 5% cabernet franc ja 20% sangiovese) – sen kuuluukin maistua mahdollisimman kansainväliselle.

Syvä, sopivasti ikääntynyt, tasapainoinen, puinen ja mitäänsanomaton olisivat kenties osuvimmat termit kuvaamaan viiniä hyvältä tuotantovuodelta 1999. Viinistä ei voi odottaa tuotantoalueensa näköistä tekelettä – ennemminkin vinkku on tuottajansa peilikuva ja pramea käyntikortti tynnyrillä ja paksulla marjalla höystettynä. Vuosikerta 1999 on mielestäni nyt piikissä, napakka suutuntuma oli herkullinen, eikä tanniinien pyöreyttä osannut kaivata yhtään enempää.

Ohessa maistettu Latourin seinänaapuri Château Pichon-Longueville Baron 2002 otti tällä kertaa voiton intensiivisellä hedelmällä ja moniulotteisella aromimaailmallaan. Solaia 1999 oli vain jostain syystä karismansa kanssa turhan levällään, eikä onnistunut juuri ihastuttamaan tai vihastuttamaan suurehkoilla odotuksilla varustettua maistajaansa.

Chianti Classico -tapahtuma Helsinkiin 7.5.

2011-04-09T12:24:00.001+03:00

Chianti Classico rantautuu Helsinkiin toukokuun seitsemäntenä, kun Viinikerho Fiasco järjestää maistelutapahtuman Kalevankadun Winecellarsilla. Mukana mukava määrä eri huipputaloja.

Mikäli toscanalaisklassikko herättää viinijanon, kannattaa tsekata:

http://viinifiasco.blogspot.com/2011/04/chianti-classico-2011-tapahtuma.html

Kulttirypäle "Caberlot" Alkoon

2011-04-01T19:24:00.014+03:00

Lähiviikkojen aikana kannattaa seurata Alkon erikoisvalikoiman uutuuksia, mikäli alkuaan Veronan liepeiltä ja nykyisin Toscanan Arezzosta tuleva kulttirypäle "Caberlot" herättää mielenkiintoa. Ainutlaatuinen rypäle lienee Cabernet Francin ja Merlot'n luonnollinen risteytys, tai niin ainakin väitetään. Podere Il Carnasciale tuottaa Il Caberlot -viiniä alta kolmen hehtaarin tilalla 3200 magnumia vuodessa huikealla istutustiheydellä 10 000 köynnöstä / hehtaari. Kyseessä on siis melkoinen harvinaisuus, jota ei toscanalaisista enotecoistakaan juuri löydä.

Viiniä Italiassa 2011

2011-03-31T20:18:00.008+03:00

Mikäli suunnittelet lähitulevaisuudessa matkaa Italiaan, kannattaa viinijanon helpottamiseksi osallistua viinitapahtumaan. Italia on täynnä hienoja paikallisia viinimessuja. Tässä kootusti muutamia:

VinItaly 2011. Jättimäinen viinitapahtuma Veronassa 7–11.4.2011. Tarjolla yli 4000 esittelijää ja toistasataatuhatta vierasta.

Rooman viinifestivaali 7–8.5.2011.

Vinum 2011 Albassa Piemontessa 23–25.4. ja 30.4–1.5.2011.

Greven viinimessut Toscanassa 8–11.9.2011. Tarjolla runsaasti paikallisia tuottajia.

Vino al Vino 2011 Panzanossa Toscanassa syyskuun kolmantena viikonloppuna. Tarjolla komeita viinejä yhdeltä Chianti Classicon arvostetuimmalta tuotantoalueelta.

Firenze Wine Town -viinifestivaali 24–25.9.2011.

Alban tryffelifestarit 2011 8.10–13.11.2011.

La Misse di Candialle Chianti Classico 2009

2011-03-18T18:40:00.023+02:00

En tiedä mistä tähän on päädytty. Rehellisesti sanottuna on kummalista, että odotan toscanalaistuottajan uutuutta enemmän kuin juuri alkavaa lapinlomaa.

Lasken itseni viini-ihmiseksi ja kuulun siihen todistettavan runsaaseen joukkoon, joka aloitti litkimisen naistenlehdissä ylistetyllä Nilialla, ratkesi seuraavaksi massamainostettuun Ripassaan ja jatkoi rinta rottingilla Amaroneihin. Ajan kuluessa ja innostuksen kasvaessa Nebbiolo oli hyppäys pimeään, johonkin vanhaan, vaikeaan ja arvokkaaseen. Sicilian pyöreys ja Veneton runsaus olivat jonkin aikaa kaikki kaikessa. Sitten tulivat Chianti Classicot.

Joku voisi kysyä, fiilistelenkö Chianti Classicoa, koska se on trendikästä. Nyky-trendeistä en tiedä, mutta minulle Classicot ovat trendikkäitä, totta helvetissä. Yleistyvä luomuviljely ja eri tyylilajien runsas kirjo. Kirpsakkaa marjaa, mausteita, eleganssia ja rehtiä maanläheisyyttä. Mikään ei voita 17-asteista Classicoa viikonlopun juhlajuomana. Palaset loksahtavat kohdalleen ja myönnän olevani koukussa. Chianti Classicot onnistuvat kutittamaan makuhermojani juuri oikeasta kulmasta.

La Misse helpottaa vieroitusoireita. Hieman lyhennetty, 12 kuukauden tynnyrikypsytys verrattuna Candiallen aikaisempiin Classicoihin. Erikoisuutena mukana 33 hehtolitran sementtitankit. Kymmenesosa Merlota hellii makuhermoja paikaten Sangiovesen temperamenttia ja tuoden viiniin tasaista pehmeyttä. Miellyttävän nuorekas ja keskirunsas tuoksu, jos niin voi sanoa. Aavistus tammikypsytyksen tuomaa makeutta. Terhakkaan hapokas ja tanniininen. Suoraviivainen, mausteinen ja suorastaan addiktoiva. Eiköhän tämä riitä.

Candiallen Classicoiden aikaisemmista vuosikerroista 2006 oli ehkä nollaseiskaa nautittavampi – tällä en tarkoita, että parempi, mutta pidempi pullokypsytys on 2007-vuosikerrassa aavistuksen tarpeellisempi. Tuottajan mukaan La Misse asettuu nautittavuudessa malliston kärkipäähän, onhan siinä vähemmän tammea ja ripaus pehmeää ranskalaista seassa.

Chiantit ovat kahlinneet allekirjoittaneen sen verran pahasti, että nikojen helpottamiseksi on varmasti raahauduttava tänäkin vuonna paikan päälle oppimaan ja ihmettelemään. Viva Italia! Viva Chianti Classico!

La Misse di Candialle

Langhe Nebbiolo - viinifiilisten nostattaja

2011-03-15T20:53:00.010+02:00

Nebbiolosta tehdään kerrassaan hienoja viinejä. Oli tyylisuunta sitten nykyaikainen tai klassinen, Nebbiolo-viinit tuovat aina oman, joskus haasteellisenkin, mutta aina juhlavan ripauksensa viininautiskeluun. Tyypillisesti ne ovat väriltään kepeän ruskehtavanpunaisia, ja ainutlaatuinen tuoksu sisältää usein tryffelimäisiä, kirsikkaisia sekä kukkaisia aromeja. Nebbiolon suutuntuma on täyteläinen ja hapokas. Se onnistuu usein huijaamaan kokematonta maistajaa värin ja tuoksun perusteella paljon todellisuutta "kesympään" suuntaan.

Le Rocche Dei Barbari Langhe Nebbiolo 2005 oli kiusallisen hyvä viini tyylikkäässä pullossa. Muutaman tunnin dekantoinnilla teräväkulmainen, mutta nautinnollinen ja kypsä nebbiolo. Päivän dekantointi nostatti esiin makeampia, rommirusinaisia aromeja ja runsasta avautuneempaa marjaa.

Viini muistutti taas kerran Italian viinitarjonnan uskomattomasta monipuolisuudesta. Tällaista viiniä jos mitä siemailee yhdessä pitkään kypsytetyn parmesan-juuston kanssa. Mikäli kombo on jäänyt testaamatta, nouda Alkosta jokin Piemonten kuningasrypäleen viini, kaupasta juustoa – ja nauti

Viini oli hankittu Rocche Dei Barbarin enotecasta Barbarescon kylästä.

Tsekkaa Merlot

2011-02-24T20:54:00.012+02:00

Toscanan Merlot-tarjonta on niukkaa. Rajallinen tuotantoala ja olosuhteet nostavat hinnat pilviin ja laadun erittäin mielenkiintoiselle tasolle. Tänä keväänä saamme Arkadian Alkoon kaksi herkullista Merlota, joista Petrolon jo ensi maanantaina 28.2. alkaen kello 09.00. Pulloja tulee vain 60, joten halukkaiden kannattaa suunnata paikalle heti aamupäivästä. Tua Ritaa saadaan odotella vielä tovi.

Pienenä knoppitietona – Galatrona on napannut Wine Spectatorilta 98 pistettä. Tasan samoihin pisteisiin on yltänyt Tua Ritan Redigaffi, mikäli Alkon tuleva viini on vuosikertaa 2007.

EDIT: Redigaffi saapuu 30 pullon voimin Arkadian Alkoon 14.3.2011 klo 09.00.

Päivitettyä Sangiovesea

2011-02-06T19:46:00.005+02:00

Alkon tilausvalikoimasta tarttui mukaan Toscanan turistirannikolta, Maremmasta, tuleva oiva Sangiovesen lajikeviini: Sassoregale Sangiovese IGT 2008.

Mehukas tuoksu oli tumma, kirsikkainen ja mausteisen maanläheinen. Runsas, suuntäyttävä ja täyteläinen suutuntuma oli modernin sangiovesemäinen. Tanniinien, happojen ja alkoholin integraatio oli kunnossa, eikä 13,5% alkoholi häirinnyt kulauttelua. Hellällä kädellä tammitetussa viinissä tynnyrin vaikutus oli enemmän kuin sopiva. Puhdaspiirteistä marjaa ei jyrätty, vaan Sangiovesen soundi oli koko ajan läsnä yhdistettynä hivenen lääkemäiseen ja mausteiseen jälkimakuun.

Sassoregale oli alueensa näköinen ruokaviini hyvään hintaan. Kokonaisuus oli jollain positiivisella tavalla juuri nykypäivää.

Barolo Chinato vei mennessään

2011-01-23T12:10:00.006+02:00

Jälkiruokaviinit näyttelevät turhan usein toista tai vasta kolmatta pääosanesittäjää illallispöydässä. Vain hyvin harva jälkiruokaviini on tähän asti pystynyt hurmaamaan maistajansa samoin kuin teki Barolo Chinato. Piemonten herkkuviini ja alkuaan flunssarohtona käytetty tuotos oli kerrassaan mainion raikas paketti yrttejä, kanelia, rommirusinaa, kirsikkaa ja moniulotteisia pähkinän aromeja.

Barolo Chinato tehdään aina 100-prosenttisesti Barolon viinialueen Nebbiolo-rypäleestä. Sen valmistuksessa käytettävät yrtit, mausteet ja muut makua tuovat keinot riippuvat paljon tuottajasta, mutta perustana on paikallisen Cinchona-puun kuori, jota lisätään viiniin maserointivaiheessa. Tuloksena on pehmeä ja makea viini, jonka maku muistuttaa yllättävän paljon Jägermeisteriä, mutta rutkasti hienostuneemmassa muodossa. Ruskehtavan oranssi Barolo Chinato 16% on parhaimmillaan 16-18 -asteisena ja vaikka tiramisun kyytipoikana.

Herkkua ei saa Alkosta, ainakaan vielä. Hyvin toimivasta nettikaupastakin sitä voi tilata tasan yhtä laatua.

Sivumakuja

2011-01-21T23:25:00.002+02:00

Viinijano hairahtuu maistelemaan viinejä myös Italian ulkopuolelta. "Sivumakuihin" kerätään maistelumuistiota kaiken maailman viineistä.

Ensimmäinen kokelas on julkaistu

Kriisin kynnyksellä - Tignanello 1981

2010-12-24T14:58:00.006+02:00

Joulu on loistava tekosyy hienojen viinien nauttimiseen. Tänä Jouluna päätimmekin päästää päiviltä juuri ennen kolmenkympin kriisiä Antinorin Tignanellon vuosimallia 1981.

Kun innovatiivinen Piero Antinori päätti vuonna 1971 aloittaa ranskalaisten rypäleiden, Cabernet Sauvignonin ja Cabernet Francin tuotannon viiniksi Chianti Classicossa sijaitsevalla Tignanellon viinitilalla, ei hän luultavasti osannut kuvitellakaan millaisen kulttiviinin aseman sekoite tulee saavuttamaan. Piero otti myös kohua herättäen käyttöön 225 litran tammitynnyrit sekä malolaktisen ja lämpökontrolloidun käymisen.

Koska viini tehtiin myös ranskalaisista rypäleistä, kuului se Italian alimpaan laatuluokkaan Vino da Tavola, eli pöytäviinit. Tällä reseptillä viiniä tuotettiin tasan kymmenen vuotta, kunnes vuodesta 1982 sekoitteen Sangiovese-osuutta nostettiin 85 prosentiin. Illan viinimme oli siis merkityksellinen "supertoscanalainen": se oli Tignanellon 10-vuotisviini ja samalla viimeinen vuosikerta ennen nykyistä, vakiintunutta sekoitussuhdetta.

Tällä hetkellä Tignanello voisi siis kuulua Italian korkeimpaan laatuluokkaan DOCG, koska sekoitussuhde oikeuttaisi sitä käyttämään Chianti Classicon leimaa ja luokitusstandardia. Tähän ei liene Antinoreilla tietenkään minkäänlaista tarvetta. Viini luokitellaan IGT:ksi, eli kolmanteen laatuluokkaan ja hyvä niin. Supertoscanalaisen leima yhdessä kulttiviini-statuksen kanssa jyräävät korkean laatuluokan mustavalkoisen yllätyksettömyyden.

Vuoden 1981 Tignanelloa maistellessa muistaa, miksi viiniharrastuksen juju piilee loputtomien klassikkoviinien ihailussa ja ainaisessa vuosikertaviinien arvaamattomuudessa. Juuri näissä hetkissä viinijano kasvaa niihin mittoihin, mikä jaksaa kannattaa aina seuraavaan löytöön asti.

Antinorin kulttiviini oli alusta loppuun asti mestariteos, joka kesti ja lämmitti pitkään kuin kossupaukku. Syvä ruskeanpunainen väri oli lähes kirkas. Se kääntyi reunoilla selkeästi ruskeaan. Vetistä kehystä ei juuri syntynyt ja jalat olivat runsaat, mutta ohkaiset.

Ajan patinaa oli sopivasti myös tuoksussa. Perin kompleksinen eläimellisyys yhdistyi hillomaisen puisiin ja maanläheisiin vivahteisiin. Rusinaa, aprikoosia, vaniljaa, multaa, minttua ja makeaa marjaa. Noin puolen tunnin dekantoinnilla viinistä irtosi voimakkaan marjaisa ja alkoholisävytteinen tuoksu joka suorastaan käski maistamaan.

Maku oli huomattavasti tuoksua tuoreempi. Hyvin hedelmäinen ja pehmeä. Tanniinirakenne oli myös komea. Ne eivät häirinneet maistajaa, mutta halutessaan niitä pystyi pureskelemaan hienojakoisemmiksi kuin erittäin hienojakoista pulveria. Hapot kipristelivät limakalvoilla vain ilmoittaakseen ensimmäisten joukossa viinin olevan kunnossa, ei hätää. Tignanello 1981 oli laadukaasti ja huolellisesti tehty paketti Toscanan kovimmalta viinitalolta.

Viinirikasta ja Hyvää Joulua!

Viinijano

Valpolicellan raikas Ripasso

2010-12-18T21:03:00.005+02:00

Monen suomalaisen unelma ja vielä useamman saksalaisen saimaa sijaitsee aivan Valpolicella-viinialueen kyljessä, lähellä Veronan kaupunkia. Gardajärvi on valloittanut lukemattomat sydämet komean vuoriston ja idyllisten pikkukylien myötä.

Vaihtelua makkarantäytteisiin markettihyllyihin ja weissbieriin kannattaa ehdottamasti hakea läheisiltä viinialueilta, joista komeimman, Valpolicellan, laatuviineihin lukeutuvat Amarone ja Ripasso -punaviinit. Valpolicellan alue voidaan jakaa Classico-alueeseen ja pelkkään Valpolicellan-viinialueeseen. Classico-alueen länsireuna on vain noin 15 minuutin ajomatkan päässä Gardan isoimmasta viinikaupungista Bardolinosta.

Kävimme tutustumassa Classico-alueen reunalla sijaitsevaan Sant'Ambrogio di Valpolicellan kylään ja tuottajaan nimeltä Boscaini Carlo.

Boscaini Carlo tuottaa vuodessa 45 000 pulloa viiniä, josta Amaronea 3500 ja Ripassoa 4000 pulloa. Viinitarhoja on yhteensä 14 hehtaaria. Vaikka iso osa koko Valpolicellan viinialueesta on muille rypäleitä tuottavia tarhureita, Boscaini tuottaa viininsä alusta loppuun asti itse.

Maistoimme Boscainin Valpolicella Ripasso Superiore 2006 "Zane" -punaviinin jumalaisen pakkasen sävyttämänä joulukuisena iltana. Odotukset suuntautuivat tuhdihkoon ja täyteläiseen viiniin, jollaista olemme useimmiten Alkon Ripasso-valikoimista tottuneet saamaan.

Totuus oli kuitenkin toinen. Viini oli runsas, pirteä, nuorekas ja kirsikkainen ripasso, jonka tuoksussa korostuivat piemontemainen parfyymisyys, nuorekkaat marjat ja hento savu. Maku seuraili osin tuoksua olemalla suuntäyttävän runsas ja äärimmäisen raikas. Hieno granaatinpunainen Ripasso. Täyteläinen ja tanniineiltaan hyvin maistajaystävällinen. Ehdottomasti klassisemman tyylin viini, jonka kypsytyksessä on käytetty suurempaa slavonialaista 1500 litran tammiastiaa, eikä kosiskelevaa pienempää uutta tammea. Tällaisia Alkoon ja äkkiä.

Mikäli Gardan-loma on tiedossa, kannattaa siis ehdottomasti vuokrata auto alle ja hurauttaa Pohjois-Italian kuningastarhoille maistelemaan loistavia punaviinejä. Tuottajien pihaan kuuluu ajaa sen enempää varoittamatta. Vieraanvaraisuus ja viinitarjonta takaavat unohtumattoman viinikokemuksen.

Fontalloro IGT 2005

2010-12-12T14:11:00.003+02:00

Maistoimme Osso Bucon kanssa silkinpehmeän, mutta intensiivisen ja tiiviin paketin 100% sangiovesea. Tuoksussa suklaata, tupakkaa ja kypsiä tummia marjoja. Hieman nuorekkaassa maussa tiukkaa hapankirsikkamaista marjaisuutta. Viinillä on tällä rakenteella loistava kehityspotentiaali. Tanniinit eivät olleet tunkeilevat, vaikkakin selkeät, mikä kertoo laadukkaasti tehdystä viinistä. Vaikka viini on lionnut tammessa pitkään (18-20kk), ei "tammitus" häiritse sitä millään osa-alueella. Muutaman vuoden varastointi tuonee toscanalaiseen lisää runsautta ja maanläheisiä aromeja.

Fontalloro 2005 on hieno viini, joka on jo nyt juotavissa. Vuosikertoja 2005 ja 2006 voit tilata kätevästi vaikkapa täältä. Alkon tilausvalikoimassa tällä hetkellä vk. 1998.

(ks. artikkeli '98 vuosikerrasta)

Fattoria di Fèlsina Berardenga Toscana

2010-12-11T17:34:00.009+02:00

Ihan Chianti Classico -alueen eteläreunalla, vain noin 20 minuutin ajomatkan päässä Sienasta, sijaitsee yksi Toscanan arvostetuimmista viinitiloista – Fattoria di Fèlsina. Viinijano kävi tarkastamassa, miltä näyttää viinitarha, joka on niittänyt huippusaavutuksia jo toistakymmentä vuotta.

Monesta muusta huipputilasta poiketen Fèlsinaan on helppo löytää. Castelnuovo Berardengan pikkukylä sijaitsee lähes kiinni viinitarhoissa. Pitkä ja arvokas kartanopolku ohjaa turistin suoraan päärakennuksen eteen. Fèlsina on viimeisen päälle sliipattu, mutta idyllinen viinitila.

Fattoria di Fèlsina on perustettu 1966. Sen omistaa Domenico Poggiali yhdessä vävynsä Giuseppe Mazzocolin kanssa. Tilalla vaikuttaa yksi Italian arvostetuimmista viinintekijöistä, enologi Franco Bernabei. Fèlsinan vuosituotanto on noin 800 000 pulloa. Tila valmistaa myös korkeatasoisia oliiviöljyjä moninenlaiseen tarkoitukseen.

Fèlsinan tasting-tila

Viinituotanto painottuu Chianti Classicon, Cru Classico "Rancian" ja Fontalloro IGT:n ympärille. Fèlsinan Chianti Classico "Rancia" on huomionarvoinen viini. Sen sangiovese-rypäleet kerätään iäkkäältä kuuden hehtaarin viinitarhalta aina käsin.

Fontalloro on tilan toinen huipputuote (ks. artikkeli '98 Fontallorosta). Sekoitus eri kasvuolosuhteita (Chianti Classico ja Colli Senesi) yhdistettynä monipuoliseen tynnyrikypsytykseen saa tästä 100%:n sangiovesestä hienon, tuotantoaluetta korostavan viinin. Fontalloro on noteerattu 11 vuotena peräkkäin Gambero Rossossa kolmella lasilla, mikä tekee siitä palkituimman toscanalaisista tilaviineistä.

Fèlsinan 225 hehtolitran teräksisiä käymisastioita

Tilan pienimuotoisena erikoisuutena oli laaja koiratarha. Toistakymmentä koiraa asusteli erikseen keskellä tuotantolaitoksia omissa rajatuissa karsinoissaan. Mikä sitten lieneekään näin laajan kennelin tarkoitus, ei sen tarkemmin selvinnyt...

Pakkastalven Amaronet

2010-12-09T18:54:00.008+02:00

Mikään viini ei sovi talveen paremmin kuin tuhdit Amaronet. Maistoimme juustolautasen kyytipoikana kolme erilaista viiniä, joista yksi oli hankittu monopolimme ulkopuolelta italialaisesta viinikaupasta.

Amaronet voidaan jakaa karkeasti perinteiseen ja moderniin tyyliin:

Perinteisen tyylin tuoksussa on usein kuivattuja hedelmiä, kirsikkaa, rusinaa, nahkaa ja kypsiä tummia marjoja. Sen rakenne on terhakkaan hapokas ja selkeän tanniininen. Perinteisen tyylin Amaronet ovatkin kuivattavan aromikkaita ja voimakkaita juustoviinejä.

Modernin tyylin tuoksusta löytää savua, makeaa kypsää marjaa, luumuja ja vaniljaista tammea. Aromimaailma juontuu uudesta tammesta, jota modernistit suosivat kypsytyksessä. Maku on usein pehmeämpi, tummempi ja runsaampi kuin perinteisen tyylin viineissä. Moderni Amarone on usein "helpompi" seurusteluviini, vaikkakin tanniinirakenne on tiukka ja kuivattava.

Campagnolan Amarone on suhteellisen idioottivarma hankinta. Se ei edusta sen korostetummin perinteistä tai modernia tyyliä, vaan kuljettaa maistajaansa kultaista keskitietä yllätyksettömään lopputulokseen. Melko intensiivisessä tuoksussa on kuivattuja hedelmiä, luumua ja mausteita. Rakenne on hyvin tasavahva, maku seurailee tuoksua jättäen mausteisen ja kuivattavan jälkimaun. Kelpo ostos, vaikka ei pistäkään sukkia pyörimään.

Amarone della Valpolicella Ca' del Monte 1997 oli kuin olikin hengissä ja hyvinvoiva. Epäilykset viinin kunnosta johtuivat sen kolmen viikon mittaisesta höykytyksestä saunalämpötiloihin nousseessa takaluukussa. Viini löytyi keskikesällä pienestä malcesineläisestä viinikaupasta. Hapot dominoivat "epäamaronemaisesti" ikääntymisen myötä keventynyttä rakennetta. Kokonaisuus oli kuitenkin mainio, ehdoton perinteisen tyylin viini. Vaikka marjaisuus oli laihtunut, viini oli hyvin kasassa eikä osoittanut oikeastaan mitään muita ikääntymisen miinuspuolia. Jälkimaku lämmitti ja kypsät tanniinit kuivattivat limakalvoja. Loistohankinta 15 euron hintaan.

Bixion Amarone ei yksinkertaisesti toiminut. Aromikkaassa tuoksussa oli tummia marjoja ja lääkkeisyyttä. Maussa korostunutta väkevää kirsikkaa, ripaus mustaviinimarjaa sekä tuntuvaa mausteisuutta. Enemmän klassisen tyylin Amarone. Harmoniasta ei ollut tietoakaan, sillä nautinto sekoittui heti kättelyssä hyökkäävän väkevyyden hallitsemiseen. Kehityspotentiaali tällä rakenteella 0. Päädy johonkin toiseen Amaroneen.

Perheen nuorimmainen - Le Volte IGT 2008

2010-11-27T21:22:00.005+02:00

Ornellaian tuoteperheen nuorimmainen on myös selkeästi perheen italialaisin viini. Sangiovesen siivittämässä tuoksussa on tallinnurkkaa, tupakkaa ja mustaviinimarjaa. Tanniinit ovat napakat ja hapot selkeästi esillä. Maku muuttuu keskivaiheilla aavistuksen vetiseksi, mutta jaksaa yllättävän pitkään. Marja on kirpakan nuorekasta ja selkeälinjaista, mutta ei missään nimessä mehumaista.

Le Volte on ihan kelpo viini, mutta jokseenkin mielikuvitukseton. Isoveljien kunnialla porskuttava supertoscanalainen istuu kivasti kovilla juustoilla varustettuun joulupöytään.

Linkki Alkon tuotesivulle

Viinijanoon helpotusta

2010-11-23T19:24:00.008+02:00

Tulossa...

Viinijano tsekkaa joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna tarkemmin Toscanan viinirannikon Maremman sekä muutamia pakkastalveen sopivia Amaroneja.

Kiitos äänestäneille! Toscanan valinta Italian mielenkiintoisimmaksi viinialueeksi tarkoittaa siis yhden "supertoscanalaisen" korkkaamista seuraavaan viiniartikkeliin.

Hyvää viinijoulun odotusta!

Le Arche Rossogrande - wannabe Amarone

2010-11-19T22:42:00.004+02:00

Alkon tilausvalikoiman Rosso Veronese ´07 on eriskummallinen viini. Sitä markkinoidaan Amaronen vastikkeena ja vieläpä edullisena sellaisena. Sama viini esitellään tuottajan (tai hallinoivan myyntiorganisaation) sivuilla Amaronena. Kyseessä on kuitenkin puhdas IGT-laatuluokan Corvina–Rondiella-sekoitus Valpolicellan viinialueelta, Veronan kaupungin välittömästä läheisyydestä. Viini on valmistettu "apassimento"-tekniikalla, jossa rypäleitä tai osaa niistä kuivatetaan muovirasioissa tovi ennen puristamista. Näin viinistä saadaan jonkin verran konsentroituneempaa.

Etiketti puree suomalaiseen joulupöytään punakan kultaisella olemuksellaan. Syvä rubiininpunainen väri kääntyy reunoilla selkeästi granaattiin. Viini on äärimmäisen hallittu. Amaronemaista tiukkuutta on harmillisen niukasti ja hapokkuutta vain nimeksi. Silti viini onnistuu jättämään herkullisen hedelmäisen suutuntuman ja nostattaa viinistäviinimäisesti "veden kielelle". Erinomainen hankinta huolettoman ryhdikkääksi ruokaviiniksi, mutta hieman kovaan hintaan. Tämä voisi olla varsin oiva viini niille, jotka pitävät Amaronea liian kuivattavana, mutta rakastavat taustalla jylläävää kuivakkaa hedelmää ja marjoja.

Pohjois-Rhônen kaavalla: Inycon Shiraz-Viognier

2010-11-14T19:39:00.015+02:00

Maailmalla on tullut yhä enemmän tavaksi kopioda muodikasta, alunperin Pohjois-Rhônesta (Côte-Rôtie) peräisin olevaa sekoitussuhdetta, jossa Syrahiin lisätään ripaus valkoista Viognier-rypälettä lisäämään aromaattisuutta ja kenties pehmeyttäkin. Sisilian jättituottajalta tuleva purppuranpunainen kehitelmä ei missään nimessä yllä esikuvansa tasolle, eikä ole tarkoituskaan. Viini on tehty sisilialaiseen päivällispöytään, osaksi perinteisiä makuelämyksiä.

Kovin simppelistä ja suoraviivaisesta tuoksusta löytyy mukavasti luumua ja suklaata. Maku seurailee tuoksua ja jättää suuhun hieman vetisen metallisen jälkimaun. Happo ja tanniinit pyytelevät taustalla anteeksi olemassaoloaan. Lämmittävä hedelmällisyys jaksaa kantaa viiniä illan viimeisenä seurustelujuomana, mutta sekoitteella on kaikki mahdollisuudet myös loistavaksi pizza-viiniksi.

Alkon tuotesivu

Braida Bricco dell' Uccellone 2006

2010-11-06T20:22:00.010+02:00

Tuottaja, joka nostatti Barbera-rypäleen pohjamudista taas varteenotettavaksi pyhäviiniksi. Viini, jota olen odotellut liki vuoden vesi kielellä. Lempirypäleeni ja kenties lempialueeni koko Italiassa. Odotukset olivat syystäkin pilvissä.

Syvä rubiiniinpunainen väri, joka taittuu reunoilta granaattiin. Mehukkaan marjaisassa tuoksussa on hienostunutta tammea, minttua, kypsää kirsikkaa, vadelmaa ja mausteita. Viini on rakenteeltaan juuri sitä mitä voi odottaakin: pitkä ja smokkitakkinen Barbera. Hienosti integroituneet tanniinit ja hapot eivät jätä sen suurempaa arvostelun aihetta.

Oliko viinissä sitä asennetta, mitä tämän tason Barberalta odotti? Oli, mutta ei mitään sellaista, miksi maksaisin viinistä Alkon listahinnan. Puolet hinnasta voisi raapaista pois, niin pullo päätyisi uudelleen ostoskoriini.

Panzanosta tärähtää - Candialle Chianti Classico 2006

2010-11-05T23:12:00.012+02:00

Ja kovaa tärähtääkin, vieläpä suomalaisvoimin (kts. aikaisempi blogikirjoitus).

Sen kummempaa kotiin päin vetämistä ei tämän viinin kohdalla tarvita, sillä Classicon kultamailta tuleva herkkupläjäys ei jätä CC:n ystäviä kylmäksi. Pesunkestävä tuotos maanläheisiä aromeja, kypsähköä marjaa, veden kielelle nostattavaa sakeaa tanniinia ja happoja. Kaikki tämä ihanan hallitussa paketissa, ilman turhan koppavaa tanniinien ja happojen välistä kilpajuoksua. Tummanpunainen väri jättää reunalle pienen aavistuksen ruskeaan kääntyvästä sävystä. Classicoksi ehkä epätyypillisesti viini sopii iltaan ilman sen suurempia ruokakikkailuja.

Siispä erittäin nautittava, sopivasti illanistujisiin tammitettu Chianti Classico, jonka voit toivottavasti joskus hakea Alkosta. Onneksi tällä hetkellä saatavana vuosikerta 2005.

Voi Candialle, kunpa et olisi vielä loppunut!

Cosimo Maria Masini "Nicole" IGT 2006

2010-10-25T21:03:00.015+03:00

Joskus maanantai on yksinkertaisesti viikon paras päivä mielenkiintoisen viinin maistamiseen. Vaikka viinijano ei varsinaisesti olisikaan kova, viikonlopun jälkeinen flow auraa turhat ennakkoluulot ja odotukset tieltään, jättäen jäljelle hämmästyttävän herkän maistamiskokemuksen.

Cosimo Maria Masini "Nicole" IGT 2006 tulee San Miniaton pikkukylän liepeiltä Luoteis-Toscanasta. Kylä sijaitsee viinimatkaajan näkökulmasta aavistuksen sivussa massaturismin kansoittamista Chiantin ja Bolgherin huippuviinialueista. Etiketin ja nettisivujen perusteella hyvinkin moderni tuottaja tekee viininsä vasta Italian kolmanteen laatuluokkaan IGT, ja aina biodynaamisesti. Joka vinkkelistä siis kutkuttavan kiinnostava kokonaisuus.

Viinin tuoksu oli vahvasti maanläheinen ja multainen sekä, hieman yllättäen, kypsän puolukkainen. Aavistus klassista hapankirsikkaa ja tummia marjoja. Maku johdatteli aistit lempeästi vakuuttavaan lopputulokseen. Hapokas, tanniininen ja pitkähkö 100% Sangiovese. Ei pätkääkään tammea. Hieman dekantoituneena tuoksussa moniulotteisempaa marjaa ja yrttejä. Hyvin rakennettu, aluetta ja rypälettä korostava viini, joka ei pyri kosiskelemaan maistajaa pulloetikettinsä tavoin.

Jos kiinnostuit, viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta.

Italoviinien käsikirja

2010-10-24T18:01:00.004+03:00

Mikäli syvempi tietämys Italian viinialueista, rypäleistä ja ruokakulttuurista kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti harkita oheisen käsikirjan hankkimista. Kirja on kannesta kanteen täyttä asiaa ja kuvitusta on niukasti. Tästä ei kannata ahdistua, sillä opus on kirjoitettu selkeästi ja hauskasti. Viinialueita on lähestytty kiehtovasti, kunkin alueen vahvuudet huomioon ottavan tarinan muodossa. Tiesitkö esimerkiksi, miksi Barbarescossa ammutaan kesken kesäpäivän tykeillä? Kirjasta löytyy myös ruokasuositukset, huippuvuosikertojen arviot, viinitilaluettelo ja paljon muuta.

Kiinnostuitko? Kirjan voi tilata kätevästi esimerkiksi tästä.

ViiniTV pärskii suomalaiselle pönötyskulttuurille

2010-10-16T10:14:00.012+03:00

Tasan vuoden verran interwebin taajuudella pauhannut ViiniTV jättää harvan viinidiggarin kylmäksi. Ruudun takana ei istu kivapoika-kategoriaan kuuluvia teeveestätuttuja, vaan ennemminkin intohimoisesti viini-skeneen suhtautuvia resupellejä. Ja niin pitääkin. Konsepti toimii ja käyttää vahvuutenaan välinpitämättömyyttä kaiken maailman esiintymisetiketeistä. Oikeat vuorosanat, ajoitus, selkokieli tai muut vastaavat kaavat jyrätään asiantuntemuksen ja hyvän meiningin siivittämänä tavalla, joka saa pahimmillaan paatuneen pönöttäjän tarttumaan entistä tiukemmin siihen tuttuun ja turvalliseen XO-pulloon. ViiniTV nakertaa asennossa seisovaa viinimonopolijäykistelyä ja nostattaa hymyn huulille.

Vuodessa on tapahtunut yllättävän paljon, kiitos lukuisten mielenkiintoisten lähetysvieraiden ja muutamien ulkomaanjaksojen. Vaikka ViiniTV onkin saavuttanut ison joukon samanhenkisiä viininautiskelijoita, soisi konseptin silti leviävän ja tavoittavan yhä useamman harrastajan. Potentiaalia löytyy.

Hyvää synttäriä ja vielä parempaa toista tuotantovuotta!

Sisilian fresita

2010-10-01T23:57:00.023+03:00

Törmäsin Alkossa mielenkiintoiseen tilausvalikoiman sisilialaiseen. Hyvin tasapainoinen, muutaman tunnin dekantoinnilla laadukas, helppo ja mansikkainen Nero d'Avola - Frappatto -sekoite. Yrttejä ja marjoja. Mansikkamehua. Hyvin tehty viini, joka soveltuu varsin mainiosti niin ruokaan kuin seurusteluun.

Toscanan vaihtoehtoiset tourist hotspotit

2010-09-18T18:06:00.012+03:00

Ennen siirtymistään hetkeksi Sardinian kautta Piemonteen ja sieltä Valpolicella-viinialueille, Viinijano koostaa Toscanan ehkä heikoimmin hypetetyt "must see" -kohteet. Kun pakolliset turistikeitaat on tarkastettu, kannattaa hyvillä mielin suunnata esimerkiksi tänne:

Volpaia

Ota haltuun idyllisen minikylän laadukas viini- ja oliiviöljy-skene. Ruokaile klassisessa La Bottegassa ja ihaile maisemia yli Raddan viinikukkuloiden.

Maisemareitti Pienza - Montalcino

Toscanan kaunein postikorttisimulaattori. Muutamia kilometrejä pitkä tieosuus venähtää helposti tuntien mittaiseksi maisemamatkailuksi.

Panzanon viinikylä

Tutustu maailmankuuluun lihakauppaan ja lukemattomiin luomuviinitiloihin. Pieni on kaunista. Panzano ei yllä enotecoillaan ja vain muutamilla ravintoloillaan lähikylien tasolle, mutta tarjoaa silti kaiken mitä viinimatkaaja tarvitsee.

Jäätelö Castellina in Chiantissa

Toscanan paras kotitekoinen jäätelö, kausittaisia makuvaihtoehtoa ja idyllinen miljöö. Mikäli matka kohdistuu Chiantin alueelle, tätä paikkaa ei kannata ohittaa.

Maremman luonnonpuisto

Rauhaa rakastavan keidas Toscanan rannikolla. Kilometritolkulla autiota rantaa ja koskematonta luontoa. Paras vaihtoehto paikalliseen rantalomailuun.

Classico-kesän kunkku

2010-09-11T12:17:00.009+03:00

Moni voisi väittää, että tässä vietiin halvalla. Toinen voisi onnitella harvinaisen hyvästä löydöstä. Itse en oikein tiedä miten päin olisi. Niin herkullisen täydellinen on Ruffino Riserva Ducale Chianti Classico 2005. Vaikka Chianteja on tullut maisteltua tänä suvena enemmän kuin tarpeeksi, ei kohdalle ole osunut yhtä tasapainoista yksilöä.

Tuotos löytyy Alkon tilausvalikoimasta parilla kympillä. Taustoista ei ollut ennakkoon kovinkaan kattavaa tietoa, "Ruffino-Chianti" on tosin painunut mieleeni jo muutama vuosikymmen sitten jonkinlaisena punkkuna, kiitos mökin lampunjalkojen.

Jospa yrittäisin kuvailla viiniä vaikka näin: siitä ei puutu mitään, siinä on hämmentävän miellyttävä tasapaino, uuteen maailmaan viittava herkkullisuus, perinteisen classicon yrttisen ryhdikäs kirsikkaisuus ja kohtalaisen vaikuttava jälkimaku. Hilloa, pehmeitä tanniineja ja hävyttömän ihania happoja. Modernin ja perinteisen classicon jalostettu välimuoto? Tällä kertaa vuoden vaikuttavin viini tuli täysin puskista.

Viinijano Exclysive - Candialle Azienda Agricola

2010-09-05T12:37:00.024+03:00

Kävimme tutustumassa suomalaisen viininviljelijä Jarkko Peräsen viinitilaan Toscanan Panzanossa. Viinitila on ollut Jarkon ja Josephinen isännöimä vuodesta 2002, jolloin pariskunta hankki sen itselleen sveitsiläiseltä viljelijäperheeltä. Candialle Azienda Agricola sijaitsee aika tarkkaan keskellä sekä mystisen romanttista Toscanan maaseutua että Chianti Classico -viinialuetta. Panzano on Classico-alueen ehdottomia kultamaita, ja tila sijaitseekin maineikkaan "Conca d´Oro" -laakson alarinteillä.

Jarkko suhtautuu viininviljelyyn vahvasti kasvitieteellisestä näkökulmasta. Tilan tavoitteena onkin kestävä viininviljelys ja viinitarhojen ymmärtäminen maatalousekosysteeminä. Luomuviljely vaatii veronsa, sillä köynnöksiä on seurattava säävaihteluiden takia erityisen tarkasti, eikä muutoksista saa tehdä liian hätiköityjä johtopäätöksiä. Myös koneellisen työn minimointi asettaa kestävän kehityksen viininviljelylle haasteita. Jarkko toteaakin:

"Luomuviljely on tarkoitus saada koko Panzanon viinialueen trendiksi, se on ennen kaikkea fiksujen ihmisten hommaa".

Vaikka Candialle on Panzanon pienimpiä tiloja, on rajanaapureina suuria viinitaloja kuten Fontodi ja Castello dei Rampolla. Kylän keskusta sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä tilalta ja Firenzeen ajaa puolisen tuntia.

Tällä hetkellä Candialle tuottaa Chianti Classicoa sekä IGT-viinejä Ciclope ja Pli. Tarjonta kattaa mukavan siivun Toscanan viinimakuja. Traditionaalinen Classico on omiaan paikallisten juustojen, villisikapastan ja tomaattisten ruokien kanssa. Ciclopen vertaista Merlot-vetoista nautiskeluviiniä saa hakea. Pli osoittaa tilan "cru"-viininä laadukkaan Sangiovesen parhaat ominaisuudet. Rivien välistä ymmärsimme, että tulevaisuudessa tila aikoo pitää kansainväliset rypäleet täysin omana viininään. Mielenkiintoisia viinejä kenties siis tulossa...

Mikäli mieli tekee syksyiseen Toscanaan, kannattaa sinne suunnistaa pikaisesti. Syyskuun kolmantena viikonloppuna 2010 Panzanossa järjestetään viinimessut, joissa parisenkymmentä paikallista tuottajaa esittelee luomuksiaan. Sisään pääsee ostamalla viinilasin (12e), jonka jälkeen maistelu on täysin vapaata.

Castello del Poggio - Barbera d´Asti

2010-09-04T23:58:00.009+03:00

Barbera on ollut jo pitkään se sympaattinen Piemonten lempirypäleeni. Vaikka monta "kuningas-Barberaa" on vielä maistamatta, on Alkon perusvalikoima maistettu lähes viimeiseen pisaraan. Nyt maistamamme Castello del Poggio tapailee paikoittain Barberan kivoja piirteitä, mutta ei silti pysy ihan nuotissa. Myönnettäköön, että Barberasta on lajikeviininä pelkästään Piemonten alueella lukemattomia variaatioita.

Castello del Poggio onnistuu olemaan keskitäyteläinen, sopivan hapokas ja tasapainoisen lyhyehkö viini. Tuoksussa teräväpiirteistä marjaa ja mausteita. Maku seurailee tuoksua, mutta jättää nautiskelijan aavistuksen kylmäksi olemattomalla kokonaisvaikutelmalla. Juuri ja juuri keskitason Barbera, jonka hinta on Alkossa kohdallaan.

Arjen klassikko

2010-08-12T22:26:00.022+03:00

Toscanan Grevessä sijaitseva Vignamaggio ylpeilee historiallaan Mona Lisan synnyinkotina ja 600 vuotta vanhana viinitilana. Tarhan Chianti Classicot ovat varmaa laatua ja niitä saa myös Alkon normaali- sekä tilausvalikoimasta.

Nyt lasiin kuitenkin päätyi hauskan pöytäviinimäinen ja kursailematon pullo tilan 100% Sangiovese IGT:tä nimeltään "Il Morino". Viinissä oli paljon hyvän Classicon ominaisuuksia. Tuoksussa marjaisaa kirsikkaa ja hedelmiä sekä maussa suoraselkäistä, mutta pehmeää tanniinia ja mausteita. Alkuun aavistuksen metallinen tuoksu muuttui reilussa tunnissa juuri siihen suuntaan mihin toivoikin.

Tässä siis oiva vaihtoehto niille, jotka kokevat Alkon Classico-valikoiman joskus turhan hintavaksi, mutta janoavat Sangiovesen komeita piirteitä.

Il Morino Toscana I.G.T.

Ornellaia 2001

2010-08-10T19:43:00.028+03:00

Teennäinen pintaliito Antinorin viini-skenen ympärillä ei ota laantuakseen ja tämän kunniaksi testasimme alkuaan Lodovic Antinorin kädenjäljen - Ornellaia Bolgheri DOC Superiore 2001, punaisen Bordeaux-sekoitteen.

Perustamisvuoden 1981 jälkeen tilukset tuottivat viiniä 14 vuotta ('85–'99) Lodovicin omistuksessa, kunnes viinitila ajautui palloteltavaksi amerikkalaisen ja italialaisen jättitalon välille. Mondavit omistivat tilan kokonaan vuodet '02–'04 ja italialainen Frescobaldi kokonaisuudessaan vuodesta 2005. Tässä välissä harrastettiin myös yhteisomistusta vaihtelevilla omistussuhteilla. Sotkut eivät kuitenkaan pystyneet horjuttamaan sitä pikkupoikamaista innostusta, joka pyrkii esiin maistaessa tämän tason klassikoita.

Avasimme viinin ja maistoimme lasin, jonka jälkeen viini dekantoitiin n. 3,5h. Alkuun tiukahko, pippurinen ja terävä. Maussa takana häämöttävää marjaisuutta, mutta silti sulkeutunut ja mausteinen. Selkeät, aavistuksen jauhomaiset tanniinit.

Dekantoinnin jälkeen rypäleille ominaisesti mausteinen, selkeämmin hedelmäinen ja hienovaraisen roteva supertoscanalainen. Pitkä, lähes loputon jälkimaku. Sakean ryhdikkäät tanniinit. Kokonaisuus hyvin lähellä täydellisyyttä. Lopullinen kliimaksi oltaisi luultavimmin saavutettu sopivan riistan kanssa. Tästä otetaan varmasti vielä toinen erä.

Suomea puhuva enoteca kotisohvallasi

2010-08-09T20:59:00.023+03:00

Suomalaisille italialaisten viinien ystäville on tarjolla uusi vaihtoehtoinen kauppakanava, josta viinit voi tilata mutkattomasti suoraan kotiovelle. Enoteca Fennia on saksalainen yritys, jolla on suomalainen veroedustus ja verkkokauppa. Tämä tarkoittaa sitä, että tilaajan ei tarvitse itse huolehtia alkoholi- ja valmisteverosta, sillä ne sisältyvät viinin kokonaishintaan.

Muutama sana itse verkkokaupasta. Kokonaisuutena kauppapaikka on erittäin toimiva ratkaisu, jossa viinien hakeminen onnistuu tuotantoalueen, rypäleen tai vuosikerran mukaan. Visuaalinen ilme on selkeä, mutta ei kovin houkutteleva. Viinejä voi tilata yksitellen ja toimitusmaksu on kiinteä, oli laatikossa 6, 12 tai 18 pulloa. Toimitusehdot ovat helposti saatavilla, mikä ei ole itsestäänselvyys verkkokauppojen maailmassa. Yleinen hintataso on asiallinen otettaessa huomioon, että yritys hoitaa Suomen päässä kaiken veroihin ym. liittyvän paperisodan asiakkaan puolesta.

Viinivalikoima on kohtalainen ja Italian laajuinen, tarjoten paikoin hyvinkin mielenkiintoisia tuottajia mielenkiintoisilta alueilta. Punaviineissä laajin tarjonta kohdistuu Sardiniaan ja Sisiliaan, joiden syvempi tuntemus on varmasti monelta jäänyt mahtialueiden varjoon. Bioviinien runsas tarjonta ilahdutti ja taustatietoa tarjotaan kohtuudella.

Parannettavaakin löytyy. Todennäköisesti verkkokaupan asiakaskunta koostuu astetta harrastuneemmista viininkuluttajista, joten viinien yhteyteen olisi hyvä saada laajempaa taustatietoa tuottajasta ja tuotantotavasta. Mikä kuitenkin tärkeintä, viinejä tulisi pystyä kommentoimaan ja arvioimaan kaikkien rekisteröityneiden asiakkaiden kesken. Laaja taustatieto ja asiakaskommentit ovat yllättävän tärkeitä tekijöitä niinkin perinteisen tuotteen kuin viinin verkko-ostamisessa.

Tutustuimme Enoteca Fennian valikoimaan ja maistoimme kolme intiaanikesään sopivaa bioviiniä.

- Veronese "Fasolino Rosé" - frizzante bio IGT 2009

Monikäyttöinen ruoka-rose, jota voisi empimättä suositella niin kesäiseen kalapöytään kuin kevyiden liharuokienkin pariksi.

- Salina Bianco bio IGT 2009

Runsas, hedelmäinen, kauniisti vihertävä ja kauttaaltaan erittäin tasapainoinen viini Sisiliasta. Oma suosikkini. Herkullisen aromaattinen vaikutelma houkutelee nauttimaan viiniä myös pelkästään, ilman ruoan tuomia makumaailmoja.

- Soave Borgoletto bio DOC 2009

Kevyempi, lievän yrttisen kukkea tuoksu ja selkeä pitkä jälkimaku. Runsaan pehmeä. Viini varovasti maustettujen kesäruokien seuraksi.

Viinijano exclysive - Antinorien pääkallopaikalla

2010-08-03T21:21:00.075+03:00

Viinijano kävi tutustumassa Antinorien tarkoinvarjeltuun viinipyhättöön Tenuta Tignanelloon Toscanan Badia a Passignanossa. Samalla alueella sijaitsevat kulttiviini Tignanellon sekä isoveli Solaian viinitarhat. Tilukset sijaitsevat reilu kymmenen kilometriä Classico-alueen suurimmasta kylästä Grevestä länteen.

Antinorit eivät selvästikään pidä viinituristeista. Tila ei ole yleisölle avoinna, vaan paikkaa esitellään vain etukäteen ajan varanneille "ammattilaisille". Mikäli Tenuta Tignanellolle yrittää suunnistaa kotisivuilta löytyvän humoristisen "here be dragons" -kartan avulla, saattaa suurella todennäköisyydellä löytää itsensä Classico-alueen itälaidalta yrittäessään samalla ajaa erkanemiskaistaa u-käännökseen Autostrada del Solelta ennen Firenzeä. Mikäli taas tiluksia lähestyy varmanpäälle Badian suunnalta, on yhtälailla turha odotella tienviittoja tai muuta ohjeistusta. Perille löytää seuraamalla surkeakuntoista soratietä ja puristamalla rattia.

OSTERIA DI PASSIGNANO

Muutama sana La Botegga- / Osteria di Badiasta - Antinorin ykkös-osteriasta Badia a Passignanossa. Aamutuimaan paikalla oli hiljaista ja hyllyissä luonnollisesti koko Antinorin kavalkadi. Osterian menu houkutteli ja siihen voi tutustua vaikka tästä. Aikataulun takia osallistuminen kohtalaisen järkevähintaiselle kellarikierrokselle saatika aamuseminaariin jäivät hamaan tulevaan.

TENUTA TIGNANELLO

Suoraan Villan edessä avautuvat n. 400m korkeudessa 47 hehtaaria Tignanellon ja 10 hehtaaria Solaian rypäleisiin valjastettua kauniisti viettävää kukkulaa. Kultakaloilla varustettu suihkulähde puutarhoineen olivat vaikuttavia. Juuri siis tätä saattoi kovisviinien tiluksilta odottaakin.

Tignanellon kukkulat ovat viininviljelykselle optimaaliset

Villa Tignanello

Supersekavat toscanalaiset?

2010-07-26T22:14:00.037+03:00

Siinä missä Piemonte tuottaa lähes yksinomaan Nebbiolon ja Barberan lajikeviinejä, Toscana sekoittaa harrastuneimmankin viinikuluttajan päänupin ihanan rajattomalla rypälevalikoimallaan. Sen lisäksi, että alueella viljellään mahtirypäle Sangiovesea, ovat lukuiset tuottajat istuttaneet tarhoilleen kasvavassa määrin ns. kansainvälisiä rypäleitä. On ennemmin sääntö kuin poikkeus, että tarhurit esimerkiksi Chiantin, Maremman ja Chianti Classicon alueella tuottavat alueellisten laatuluokituksien (DOC & DOCG) mukaisten viinien lisäksi viiniä Italian kolmanteen laatuluokkaan IGT. Näin tarhurit ikään kuin toteuttavat vapaammin itseään tiukempien laatuluokitusstandardien ulkopuolella.

Toscanan superviinit ovat viiniharrastajan aarreaitta. Kansainvälisten ja kansallisten rypäleiden sekotussuhteita on vähintään yhtä monta kuin on sekoittajaakin. Yhtä kimurantti on piiri pieni, josta tämä kaikki on saanut alkunsa (suluissa ensimmäinen vuosikerta ja tuottaja):

- Sassicaia (1968, Mario Incisa della Rocchetta)

- Tignanello (1971, Marion vaimon sisarenpoika Piero Antinori)

- Ornellaia (1985, Marion vaimon sisarenpoika Lodovico Antinori)

- Guado al Tasso (1990, Piero Antinori)

Millainen viini sitten voidaan laskea "supertoscanalaiseksi"? Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että viini tulee Toscanan maakunnasta, kuuluu kolmanteen laatuluokkaan IGT (osa suurista supertoscanalaisista kuuluu Bolgheri DOC / Bolgheri Sassicaia -luokkaan) ja sisältää kansainvälisiä rypäleitä. Mielestäni esimerkiksi Classico-alueen supertoscanalaisiksi voitaisiin laskea myös 100% Sangioveset, joissa sekoitus ei koostu pelkästään Classico-alueen rypäleistä. Makuasioita.

Barbarescon aidot kasvot

2010-07-02T20:38:00.029+03:00

Sanotaan italialaisista miehistä mitä tahansa - yhdessä asiassa he ovat myös suomalaisen mielestä aidoimmillaan.

Saavuimme nukkuvaan Barbarescon kylään aamupäivällä kello 11 aikoihin. Muutamaa amerikkalaisturistia lukuunottamatta olimme pikkukylän ainoat vierailijat. Kylä nukkui paahteisen auringon alla siestaa, josta se luultavasti tahtoisi herätä vasta syyskuun viilenevinä iltoina. Barbaresco, tuo feminiininen kuningas-nebbiolo, torkkui kylän tavoin komeasti Tanaro-jokeen suuntautuvilla rinteillä.

Suuntasimme autosta suoraan kylän ainoalle maamerkille vain todetaksemme, että hissi komeaan keskiaikaiseen torniin oli vielä rakennusvaiheessa. Tornin juurella oli muutamia viinibaareja, joissa paikalliset tuottajat toivat esille omia ylpeydenaiheitaan. Ihan kylän "kärjessä", huomaamattomassa rakosessa avautui ulkoa vaatimaton, mutta sisältä viimeistelty viinibaari, jonka omistaja osui naulan kantaan esitellessään mielenkiintoisen tuottajan Nebbiolo-, Dolcetto- ja Barbaresco-viinejä. Baarissa oli veikeitä koiria, herkullista juustoa, grissinejä ja hyvää seuraa. Onnistuimme todistamaan mielenkiintomme alueen viineihin ja samalla saamaan uskomatonta palvelua.

Viineistä puhuttiin monta varttia. Lähinnä italiaksi ja käsillä. Silti sanoma tavoitti kielitaidottamat suomalaiset. Dolcetto ja Barbaresco olivat kerrassaan hurmaavia, juusto erinomaista ja ympäristö täydellinen. Omistaja eläytyi, tarjosi purtavaa ja valokuvasi viinejä sellaisella antaumuksella, että vieraille ei jäänyt epäselväksi miksi Piemontea kutsutaan viinivieraan mekaksi.

Hyvää viinikesää!

2010-06-29T21:48:00.006+03:00

Viinijano on jäänyt kesätauolle ja suuntaa kohti Italian parhaimpia viinitarhoja. Kattava tietopaketti matkasta on tulossa heinäkuun loppussa.

ciao!

Doccio a Matteo Chianti Classico Riserva 1997

2010-05-27T19:51:00.009+03:00

Kesän ensimmäinen ulkoilma-tasting pidettiin vihdoin keskiviikkoiltana 19.5.2010. Koska kyseessä oli erityinen päivä, valittiin viiniksi erityinen viini. Tähän tarkoitukseen sopikin mainiosti klassikkovuoden ´97 Chianti Classico Riserva tuottajalta Caparsa.

On sanomattakin selvää, että odotukset olivat korkealla. Eikä viini tuottanut pettymystä. Komeasti kesyyntyneet tanniinit ja kehittynyt eläimelliseen kääntyvä tuoksu tekivät viinistä helposti nautittavan klassikon. Värissä oli ajan patinaa ja se kääntyikin aavistuksen tummanruskeaksi. Viinissä oli samanaikaisesti miellyttävää mehevyyttä ja kevyttä kirsikkaa.

"Tilan ykkösviini, jota tuotetaan vain n. 5000 pulloa vuodessa. Viini on käynyt luonnollisilla hiivakannoilla ja kypsytetty 18 kuukauden ajan Allierin alueen tammitynnyreissä (225-550 l) saavuttaen potentiaalin pitkään kypsytykseen. Doccio a Matteo tarvitsee 8-16 vuotta kypsytystä vuosikerrasta riippuen saavuttaakseen optimaalisen kypsyyden.

Viinin väri on kehittynyt kauniin punaiseksi. Tuoksu on kuin oppikirjasta; puhdaspiirteisiä kirsikan ja mustikan aromeja liittyen kypsytyksen tuomiin nahan ja piipputupakan aromeihin. Maku on tasapainoisen hapokas ja raikas, kypsillä tanniineilla ja pitkällä jälkimaulla varustettuna. Jos tätä ei hehkuta, niin mitä sitten" (Funky Wine Imports Oy).

Vihdoin...

2010-05-09T02:51:00.038+03:00

viinigradu on valmis ja viikonloppuun kuuluu muutama kunnon viini. Koska oma kiinnostukseni kohdistuu Italiaan, päätettiin valita toukokuun tastingiin jotain hiukan erikoista. Valinta ei ollut helppo, ja päädyttiinkin seuraavanlaiseen kokoonpanoon:

- Barbaresco, Produttori del Barbaresco 2005

- Castello di Ama, Chianti Classico 2003

- Sassicaia 2004

- Cecilia Beretta Valpolicella Superiore Ripasso 2007

- Barone Ricasoli, Chianti Classico Riserva 2006, Rocca Guicciarda

Viinit tekivät tehtävänsä, eli vaikutus oli käsin kosketeltava.

Lyhyesti: Barbaresco tyytyi tasaisen tanniinisuuden hallintaan ja pitkähköön jälkimakuun. Barbaresco sopii myös Barolon tapaan erinomaisesti kypsän parmesanin kanssa. Castello di Aman Classico 2003 oli mielestäni lievä pettymys. Tanniinit olivat iästä huolimatta tuoreet ja kohtalaisen agressiiviset. Viini tuntui jotenkin vaikeasti lähestyttävältä.

Sitten Sassicaia 2004. Bolgherin ykkösviini tarjosi harmonisen kokonaisuuden, jossa tanniinit harrastivat kilpajuksua hedelmällisen jälkimaun ja orastavan hapokkuuden kanssa päätyen erinomaiseen lopputulokseen. Tuoksun lupaama hedelmällinen mehevyys maistui aavistuksen kirpakan selkärangan takaa. Sassicaia oli pitkä ja karismaattinen viini, joka tarjosi Cabernet Sauvignota toscanalaiseen tapaan.

Cecilian Ripasso oli kansan suuhun istutettu varma kokonaisuus, jonka vuorosanat oli helppo unohtaa.

Rocca Guicciarda säväytti terävyydellään. Viini oli Ricasolin tapaan tuhdihko Classico, mutta odotukset olivat kuitenkin jossain ihan muualla. Kenties dekantointi olisi tehnyt tehtävänsä - nyt maltoimme vain 30 minuuttia.

Täydellinen ilta sai arvoisensa lopputuloksen tasting-vieraiden vilpittömien kiitosten myötä. Huippuviinien maistaminen on vasta tiensä alussa. Tästä on hyvä jatkaa!

[Vieraskynä-Mige]: Viiniä vesillä

2010-04-27T11:46:00.012+03:00

Kavereiden alennuslipukkeiden turvin ampaisimme viikonlopuksi risteilemään Silja Serenadelle ja hetihän oli mielessä mitä viinejä sieltä saa. Laivalla toimii Bon Vivant fine dining -ravintola, jossa on myös viinibaari ja -myymälä. Valikoima on huomattavasti laadukkaampi kuin perus tax-freessä. Heti ensimäisenä iltana suunnistin viinibaariin siinä toivossa, että pääsisi maistamaan kehuttua Tua Ritan Perlato de Boscoa, joka löytyy ravintolan listoilta. Harmikseni minua varten ei pulloa avattu, mutta ammattitaitoinen viiniasiantuntija tiskillä osasi tarjota muita herkkuja. Aluksi minulle tarjottiin mallorcalaista ÁN/2:sta.

Viini oli miellyttävä uutuus. Kun kyselin rypäleitä niin en tunnistanut kuin Syrahin, mutta pääosin sekoituksessa oli Callet'a (65%), Mantonegreaa ja Fogoneu'ta (20%). Tuoksussa erotin heti ensimäisenä nötköttiä, johon en tiennyt miten suhtautua. Oikeastaan se pääosin nauratti. Kuitenkin enemmän nuuhkimalla sieltä pystyi erottamaan vielä hieman pippurisuutta ja kypsää/kuivattuja hedelmiä. Epäröiden lähdin maistamaan viiniä ja mitä vielä, maku oli mahtava! Pehmeä ja taspainoinen heti alussa, kunnes miedot hapot alkoivat pyörimään suussa ja aromaattisuus pääsi valoilleen. Erittäin raikas viini! Pullo lähtee mukaan myymälästä reilulla 30 eurolla.

Seuraavaan lasiin halusin vähän tuhdimpaan tavaraa, jolloin tiskiltä suositeltiin edellisenä päivänä uutuutena laivalle tullutta Accordini Stefanon Amarone Classico "Acinaticoa".

Kun viiniä kaadettiin lasiin, pystyin jo silloin haistamaan, että nyt on hyvää tavaraa tulossa. Haju oli huumaava. Lasissa tuoksui tummat marjat ja aivan selkeä tumma suklaa. Välillä tuntui kunnon nuuhkaisun jälkeen, että nenästä lensi uloshengittäessä aromeita ulos. Maku oli hyvinkin pehmeä ja tasapainoinen, eikä 16% alkoholipitoisuus tuntunut missään. Jotain myös kertoo se, että siemailin tätä 16 cl herkkua maisemia katsellessa reilut kolme varttia. Pullon saisi mukaan reilulla 50 eurolla.

Täytyy todeta, että Bon Vivant oli mukava uusi kokemus. Erityisen hyvän vaikutelman teki vanhempi herrasmies tiskin takana, jolta nuorikin pojankloppi sai erinomaista ja asiantuntevaa palvelua. Sitten vain odotellaan, että matkalta tarttuneet Pio Cesaren ja Prunotton Barolot pääsee korkkaamaan!

Cecilia Beretta Picàie IGT 2004

2010-04-23T20:21:00.020+03:00

Cecilia Beretta on ehkä Veneton surkeimmin brändätty laatutuottaja. Vaikka yksin Suomessa mainostilaa ostetaan kymmenillätuhansilla euroilla, luovat jo uskomattoman sekasoitkuiset ja epäloogiset etiketit viinistä halvan ja helposti ohitettavan massaviinin. Cecilian viinit ovat kaikesta huolimatta erinomaisesti nautiskelijan suuhun istutettuja, jopa tylsän täydellisiä paremman keskiluokan esimerkkiviinejä.

Tällä kertaa lasiin päätyi vuoden 2004 "SuperVeronese", Picàie - sekoitus Corvinaa, Cabernet Sauvignonia ja Merlota. Syvä tummanpunainen väri ja selkeän houkutteleva tuoksu lupasivat paljon. Mukavasti dekantoituna viinissä oli ylitsepääsemättömän herkullinen, mutta selkeä tanniini, kevyt happo, tuoksuva kirsikka ja hentoa vaniljaa. Myös Amaronen usein tarjoama, terve kitkeryys, oli sopivasti mukana.

Alko tarjoaa tällä hetkellä vuosimallia 2006, joka ehdottomasti päätyy ostoskoriin pikapuolin. Suosittelen tätä viiniä vaihtoehdoksi kaikille, jotka pitävät Veronan ykkösviinistä Amaronesta, mutta toivoisivat sen olevan arjessa monikäyttöisempi.

Kiinnostuitko? Tilaa viini Alkon tilausvalikoimasta

Classicot riviin järjesty

2010-04-19T21:41:00.027+03:00

Viimeksi nauttimastamme Chianti Classicosta on ehtinyt vierähtää jo sellainen tovi, että kesän kynnyksellä Classico-jano kävi tuskalliseksi ja päätimme laittaa kerralla paremmuusjärjestykseen neljä mielenkiintoista taloa. Valinta tehtiin yksinkertaisesti ja mukaan valittiin kaksi suurinta taloa satojen hehtaarien huipputarhoilla ja kaksi pienempää muutaman kymmenen hehtaarin tilaa. Reilua, eikö?

Ilahdukseksemme viinit olivat ällistyttävän erilaisia. Siinä missä Barone Ricasolin Brolio oli tumma ja mausteinen kuin Uuden Maailman Syrah, Fattorie Melinin tuotos tuoksui mitäänsanomattomalle, laimealle ja ohuelle härskiintyneelle viilille. Maussakaan ei juuri löytynyt sitä potkua, mikä tässä seurueessa olisi erottunut edukseen.

Kolmatta kokelasta, idyllisen pientilan Fattoria Santo Stefanon saman nimistä Classicoa vuodelta ´05 olimme maistaneet viime marraskuussa ja pidimme kovasti. Tällä kertaa pöydässä oli 2007, jonka vaniljaiset aromit ja pehmeys eivät pääseet aivan ´05 vuoden tasolle, mutta oli silti erinomainen viini. Stefanon hapot ja kevyt tanniini viehetti siinä määrin, että illan seurue päätti valita sen yksimielisesti voittajaksi jo muutaman maistelukierroksen jälkeen. Neljäntenä viininä maistamamme Marchese Antinori oli joukon selkärankaisin. Mukana oli aavistus tallinnurkkaa ja rotevat tanniinit. Hyvä viini sekin.

Classico-illallinen oli siis suuri menestys, viinit olivat haastavan erilaisia ja makuskene kattava. Pikkutila vei pystin, Antonori tuli hyvänä kakkosena ja Mellinin Gambero Rosso -menestyjä liputti viimeisen sijan, vaikka ei keskimääräistä heikompi viini ollutkaan.

Viinit paremmuusjärjestyksessä:

- Santo Stefano Chianti Classico DOCG 2007

- Marchese Antinori Chianti Classico Riserva DOCG 2005
- Barone Ricasoli Chianti Classico Brolio DOCG 2007

- Fattorie Melini Chianti Classico Riserva "La Selvanella" DOCG 2006

Brunello kuin oppikirjasta

2010-03-26T21:40:00.011+02:00

Montalcino ei muistu mieleeni ainoastaan viinifriikin paratiisina, vaan myös auringon paahtamana helvettinä, jossa sokkeloiset pikkukujat ja lukuisat viinikaupat saivat viinivieraan voimaan pahoin. Sen verran rapeat olotilat muistuttivat kolikon kääntöpuolesta ja edellispäivän Chianti - Firenze road tripistä. Valittamisen aika oli joka tapauksessa myöhemmin.

Montalcino oli koko pienuudessaan komea kokemus. Itsevarma kylä kökötti Toscanan kuningasköynnösten keskellä lähes 600 metrin korkeudella. Viinivierasta riitti joka lähtöön, maisemat olivat satumaiset ja paikalliset viinikauppiaat suoraan elokuvista.

Tarttui matkalta mukaan muutakin kuin Firenzen tarjoama, viiveellä saapunut nestevajaus. Pienestä viinikaupasta torin laidalta löytyi loppumatkan lompakolle räätälöity *Brunello, jota voi varsin mielissään nauttia nyt Suomessa, maaliskuisena perjantai-iltana - kevään kynnyksellä.

Viini oli varsin oppikirjamainen. Tanniinit olivat kesyyntyneet pehmeiksi, happo oli kevyesti taustalla, tuoksussa oli runsaasti aromia, aavistus pistävyyttä ja raakuutta, mutta kuitenkin marjaa, kirsikkaa ja marsipaania. Rehellinen Sangiovese ei tarjonnut yllätystä. Korrekti viini, hyvin tehty ja varman päälle hiottu kokonaisuus. Viini ei jättänyt juuri arvosteltavaa omassa täydellisyydesään. Kaipaisin lisää ulottuvuutta seuraavaan Montalcinon kokelaaseen.

*Citille di Sopra, Brunello di Montalcino DOCG 2003

Tulossa...Viinikevät 2010!

2010-03-11T21:29:00.010+02:00

Kevät on jo ovella ja tekisi mieli hyppiä riemusta! Edessä on monia mahtavia tastingeja, joista ensimmäisenä on luvassa neljän mielenkiintoisen Chianti Classicon vertailu huhtikuussa.

Mukaan on valittu kaksi suurinta taloa ja kaksi pienempää tilaa:

- Marchese Antinori Chianti Classico Riserva DOCG 2005

- Barone Ricasoli Chianti Classico Brolio DOCG 2007

- Fattorie Melini Chianti Classico Riserva "La Selvanella" DOCG 2006

- Santo Stefano Chianti Classico DOCG 2007

Täysin vertailukelpoisiahan viinit eivät missään nimessä ole, johtuen vuosikerroista ja "Riservan" edellyttämästä pitemmästä kypsytyksestä. Voidaan kuitenkin karkeasti todeta näiden kolmen vuosikerran olevan suhteellisen tasavahvoja - muutamassa raportissa 2005 on todettu suurimmassa osassa Toscanaa Klassikoksi, joissain taas raekuurojen ja kylmyyden pilaamaksi välivuodeksi. Noh maista ja tiedä!

Fontalloro '98

2010-02-26T21:26:00.010+02:00

Loma on hyvä aloittaa kunnon viinillä. Ainakin näin toivoin korkatessani reilu 11 vuotta ikääntynyttä Toscanan sekasikiötä. Nimitys syystä, että Fattoria di Felsina on päättänyt käyttää huipputuotteeseensa sangiovesea sekä Chianti Classicon, että Chianti Colli Senesi tuotantoalueilta. Näin viini ei täytä DOCG Classico eikä DOCG Colli Senesi -kriteereitä, joten se täytyy luokitella IGT:ksi.

Vaikka laatuluokitus on vasta Italian kolmanneksi korkein, en hämäänny vaan pikemminkin innostun. Italia on tuottanut jo vuosikymmenet huippuviinejä Toscanan länsirannalla Bolgherin kylän merellisillä kukkuloilla, jotka kaikki ovat luokiteltu kolmanteen IGT luokkaan. Näissä viineissä päärypäleenä on Cabernet Sauvignon ja juuret johtavatkin aina Antinorin suvun viinikokeiluihin ja ranskalaisten punaviinien ihannointiin, tämä on kuitenkin oman artikkelinsa arvoinen tarina...

Sitten Fontallorosta. Viini oli vuosikertaa 1998, joten tanniinit ovat saaneet pehmentyä tovin. Korkattuani pullon dekantoin sen välittömästi, ja pohjalle olikin kertynyt kunnon sakka. Väri oli vahvasti ruskeaan taittuva ja koostumus tuhti. Tuoksu oli alkuun mitään sanomaton ja laimea. Tunnin päästä tuoksussa oli jumalaista mehevyyttä, suklaan aromeja ilmiselvää punaista paksua makeaa marjaa. Reilun tunnin päästä maussa oli vahvasti tanniineja ja kiehtovaa kirpeyttä - viini oli kaikkea muuta kuin 11 vuoden ikäinen. Kahden tunnin jälkeen tanniinit olivat pehmentyneet, mutta eivät odotetusti. Viini oli särmikäs ja kahvinen tuhti pakkaus.

Kokemuksena erittäin mielekäs ja innostava viini, jollaista en ole ennen maistanut. Viinistä huomasi selvästi iän tuomat ominaisuudet kuten värin, sakan, tuoksun ja kaulaetiketin liimautumisen tuskallisen tiukalle pullon suuaukolle.

Heräsikö mielenkiinto? Pullon ´98 vuosikertaa voit hankkia Alkosta

[Vieraskynä-Mige]: Ystävänpäivä Osso Bucco

2010-02-17T12:25:00.016+02:00

Jo pidempää olin katellut hallissa herkullisen näköisiä naudan potkakiekkoja. Nyt sitten vihdoin löysin hyvän tilaisuuden tehdä Osso Bucco Milanesen. Mikäs sen parempi kuin ystävänpäivä. Muutama hyvä lihan pala, viini ja kaveri seurana. Osso Bucco tarjoillaan yleisesti sahramirison ja gremolatan kera ja nimi Osso Bucco tarkoittaa reikää luussa ja se onkin ehdotomasti ruuan paras osuus, kun saa imaista luuytimen huiviinsa!

Ainekset ovat melkoisen yksinkertaiset kuten kuvasta näkyy. Taustalla on kastikkeeseen ja sahramirisottoon käytetty ranskalainen Chardonnay 'L'. Muutama osa meni ruokaan ja pari osaa enemmän tietysti kokkiin!

Viininä oli superiore.de:stä tilattu Querciabella Chianti Classico 2007. Ehkä maantieteellisesti meni hieman liian etelään, mutta mauillisesti oli täys nappi! Viini oli suhteellisen nuori ja tanniinit olivat erittäin samettiset. Chianti sai imeä ilmaa reilut kolmisen tuntia, jonka maistoi, kun vertasi avauksen ja ilmauksen jälkeisiä makuja. Pakko sanoa, että noinkin tasapainoinen ja hapokas viini toimii tomaattipohjaisen kastikkeen ja risoton kanssa todella hyvin. Kun gremolatan sitruunaiset aromit iski, niin silloin löysi sen yhtenäisyyden! Sääli, että tuli tilattua vain yksi pullo.

Viinit verkkokaupasta

2010-02-13T19:12:00.012+02:00

Harvinaistahan se on suomalaisessa yhteiskunnassa. Vielä harvinaisempaa on elintarvikkeiden verkkokauppa, kun jarrupedaalin päällä seisoo joka ikisen elintarvikeketjun hallitus peläten perinteisen vähittäiskauppaketju -mallin romahtamista. Alkoholikaupassa vastassa on silti kahta kauheampi mörkö - Suomen valtio.

Joka tapauksessa viiniä saa verkosta ja nopeasti saakin. Testasimme Saksan Dresdenistä toimivan Superiore.de:n verkkokauppaa, joka on erikoistunut Italian viineihin.

Tilasimme 19 pullon satsin maanantaina ensimmäinen helmikuuta. Viinit Saksan päässä kuljettaa DHL, joka on samalla Saksan Posti. Eli: viinien tullessa Suomeen Saksa Postin toimittamana, hoitaa logistiikan Suomen päässä huonosti Itella.

Kaksi paketti viiniä matkusti Suomeen tasan viikon. Tässä kohtaa hymyilytti. Suomessa Itella jakaa postin klo 14 kuljetuksella asiakkaan kotiovelle. Asiakas saattaa tosin olla arkisin töissä, jolloin paketit päätyvät lähimpään Postin toimipisteeseen ja luovutetaan asiakkaalle henkilövarmennusta vastaan.

Itse satuin kuitenkin olemaan kotona tarkalleen toimitusaikana, mutta Itella totesi toimitusyrityksen epäonnistuneen, koska keskikaupungissa kerrostaloissa on ovikoodi, jota pitää painella rauhassa. Postimies ei myöskään vaivautunut soittamaan paketeissa olevaan puhelinnumeroon. Noh, soittaminen ei kuulemma kuulu Itellan klo 14 -kuljetuksen tuotteeseen.

Sain viinit kuitenkin kotiovelle 10 euron lisämaksusta. Tämäkin kuljetus tuli noin 6 tuntia etuaikaan ja satuin olemaan taas tsäkällä kotona. Käsittämättömän hankalaa.

Joten, voin lämpimästi suositella sakasalaista viiniverkkokauppaa SUPERIORE.DE. Kaikki pullot saapuivat nopeasti ehjinä ja hyvin pakattuina. En voi suositella Itellan toimintamenetelmiä kotiinkuljetuksessa. Ne ovat ihan joustavat mikäli olet eläkkeellä ja asustelet omakotitalossa.

[Kommentti]: Apple MacBook Pro - munittu mielikuva

2010-01-18T19:47:00.013+02:00

Apple julkaisi ensimmäisen alumiinisen unibody-kannettavansa alkusyksystä 2008. Tällöin koko mallisto sijoitettiin MacBook -nimen alle ja prosessorivaihtoehtoja tarjottiin kaksi (2,0 & 2,4Ghz). Valmistajalle tyypilliseen tapaan innovatiivinen runko keräsi ihastusta ja suosio oli taattu alusta lähtien.

Alumiinirungot ovat Applelta tuttuja jo PowerBook G4 sarjasta lähtien ja esimmäinen alumiininen MacBook Pro julkaistiin kesäkuussa 2006. Nämä koneet eivät kuitenkaan olleet kuoreltaan kiinteitä, vaan perinteiseen tapaan kasaan koottuja läppäreitä. Unibody tuli Pro sarjaan samoin kuin Bookeihin syksyllä 2008.

Apple on profiloinut alumiiniläppärit aina korkeampaan teho- ja hintaluokkaan. Jo 2000 -luvun alusta lähtien valkoinen, perinteinen iBook houkutteli huokeudellaan ja erilaisuudellaan, siinä missä PowerBook oli kallis artistien ja taiteilijoiden desingtyökalu.

Niin kuin mainittu, Apple toi alumiinin MacBook -sarjaan vuonna 2008. Harkitsematon muutos kesti kuitenkin vain yhdeksän kuukautta ja kesällä 2009 nostettiin unibodyt takasin korkealle hinnoiteltuun Pro -kastiin. Möhläyksen seurauksena Apple tarjoaa nyt puolen tusinaa Pro -mallia, joista edullisimmat kuuluisivat ehdottomasti alempaan MacBook sarjaan.

Klassisen tyylikäs ja tehokas alumiininen läppärisarja on siis tuhrittu alemman keskitason koneilla, kiitos syksyn ´08 intoilun. Pro -mallisto ei tarjoa enää varmaa suorituskykyä, vaan tehopakettia havittelevan tulee tarkastaa tekniset tiedot kaksi kertaa ennen ostopäätöstä.

Oli tuoteprofilointi mitä tahansa, edullisinkin MacBook Pro on eriomainen kannettava. Entisenä Windowsin käyttäjänä voisin kuvailla käyttöjärjestelmää hieman samaan tyyliin kuin vaihdettuani Nokian Symbianista iPhone OSin - OSX tarjoaa ripauksen juhlaa arjen keskelle. Applen ylivoima käytettävyydessä on häikäisevä ja selittämätön ilmiö. Sanotaan, että Apple tulee aina jäljessä, mutta aina parempana kuin edelläkävijät. Mielestäni asetelma on muuttunut varmaksi edelläkävijäksi, jolta nähdään harvoja teknisiä ohilaukauksia.

Viiniä Milanossa

2009-12-17T22:29:00.016+02:00

Vaikka joulukuinen Milano ei anna viinivieraalle läheskään parastaan, kannattaa vesisateista ja kylmyydestä huolimatta suunnata pieniin osterioihin ja tavernoihin juomaan edullista laatuviiniä ja syömään rehellisen suoraviivaista pohjoisitalialaista ruokaa.

Seuraavaksi kolme erilaista viiniravintolaa.

Osteria Brunello Milano
- Pöytävaraus viikonloppuisin lähes pakollinen
- Erinomainen henkilökunta
- Tyylikäs ravintola
- Hyvä viinilista & kohtalainen ruoka

Joimme Brunellossa Marchese Antinori Chianti Classico Riserva 2005 punaviinin, joka oli loistava. Ravintolahinta edullinen 25€. Ruoka oli lähes naturellia, liiankin rehellistä ja pelkistettyä ottipa sitten pastaa tai pihviä.

Osteria Brunello Milano
Corso Garibaldi, 117

Milano, Italy, 20121

-------------------------------------------------

ZeroDue_Restaurant
- Erittäin tyylikäs ravintola
- Kohtalainen palvelu
- Loistava viinilista
- Loistava ruoka

Viinilista oli todella edullinen ja Risotto Milanesen kanssa tilattiin Müller Thurgau Alto Adige. Taas kerran loisto suositus. Hinta vaivaiset 16€.

ZeroDue
C.so di Porta Ticinese 6
20100 Milano

-------------------------------------------------

Taverna Visconti
- Mieletön palvelu
- Vaatimaton viinilista
- Kohtalainen ruoka
- Viikonloppuna pöytävaraus pakollinen

Vaikka ruoka oli suhteellisen naturellia ja simppeliä, palvelu kompensoi tuntuvasti. Mielenkiintomme Barolo- tai Barbaresco-viineihin kuitattiin nauramalla ja toteamalla, että ne ovat kerrassaan loistavia viinejä. Sen sijaan meille tarjottiin muutamaa eri Barberaa. Valitsimme sokkona ja saimme odottamaamme. Kirpakan hapokas ja terävä Barbera ei tällä kertaa sopinut pastaan... Ravintola tuntui olevan erittäin suosittu paikallisten keskuudessa.

Taverna Visconti
Via Corridoni, 10
Milano

Chiantin ytimessä

2009-11-20T20:04:00.034+02:00

Mikä ihme yhdistää entisaikojen etruskikaupunki Sienan ja renesassiajan pyhätön Firenzen? Noh, helpoin vastaus on tietenkin sijainti. Kummatkin kaupungit sijaitsevat nimittäin Italian Toscanassa aivan Chiantin viinialueen kupeessa.

Oikea vastaus on silti SS222/SR222, tietenkin. Numero-kirjainyhdistelmä tarkoittaa tietä, joka mutkittelee läpi kauneimpien toscanalaiskylien aina Chianti Classico -aluetta myöten alkaen Sienasta ja päättyen Firenzeen.

Vaikka Chianti Classico on vain yksi alueen monista viinityypeistä, on se vakinaistanut paikan yhtenä maailman arvostetuimmista viineistä. Chianti on onnistuessaan erinomainen viini, mutta Classico tarvitsee vain harvoin onnistumisia. Chiantin alue jaetaan kahdeksaan tuotantoalueeseen, joista Classico muodostaa vielä oman DOCG -luokitellun tuotantoalueensa.

Ohessa tunnistekilpi Santo Stefanon Chianti Classico-tuotantotilalta

Chianti Classico on perustyypiltään kohtalaisen hankala seurusteluviini. Siinä on kovuutta ja tanniinisuutta, joka hedelmäisellä olemuksellaan maistuu hyvälle, mutta varsinkin nuorena, kuivattaa limakalvot pahemman kerran jättäen jopa vastenmielisen jälkivaikutelman. Pullokypsytys tekee Classicolle hyvää, ja totesimmekin, että tällä hetkellä vuosikerta ´05 on erinomainen. Viini tuoksui karamellimaisen toffealle. Vahvoista tanniineista ei ollut tietoakaan. Pehmeyttä ja karismaa riitti loputtomiin ja kokonaisuus olikin yksi parhaista koskaan maistamistani viineistä. Kyseistä viiniä ei saa Alkosta, vaan se on henkilökohtaisesti kannettu aina Grevestä Santo Stefanon tilalta asti.

Ohessa maistamamme Santo Stefano Chianti Classico 2005

Viini & Ruoka 2009 tuomiot

2009-10-24T14:52:00.042+03:00

Viini, Ruoka & Hyvä Elämä -messut pidettiin Helsingissä 22.10-25.10.2009. Ohessa kokemukset messuilla maistetuista viineistä.

Mont Riley, Sauvignon Blanc 2007
Erinomainen viini. Vahva happo ja jännästi hedelmäisen kuiva kokonaisuus. Todella miellyttävä ensikokemus tähän Uuden-Seelannin blanciin. Ostan varmasti.

Coste Rubin Barbaresco
Hieno viini, joka erottui edukseen kahden nebbiolon vertailussa selvästi. Hyvä näin, sillä viini on ehta barbaresco ja puolet kalliimpi mitä viikko sitten maistettu Langhe Nebbiolo. Aavistuksen mineraalinen, mutta lämmin. Vierastan kuitenkin vahvoja tanniineja, jotka liimaavat kielen klassisesti kitalakeen. Viini vaatii seurakseen oikeanlaisen ruuan. Tyydyn edullisempiin piemontelaisiin.

Valpolicella Classico Superiore, Caterina Zardini
Tuhti Valpolicella, joka pitää sisällään mielenkiintoisen tuotantovivahteen. Noin 30% viinistä on valmistettu ns. amarone-menetelmällä, apassimento-tekniikalla, eli kolmasosaa rypäleistä on kuivatettu ennen varsinaisen valmistamisen aloittamista. Voimakkaan tumma ja yllättävän tanniininen veneto. Jää tällä kertaa tilaamatta.

Stonehedge Zinfandel
Itselle täysi tuntemattomuus Californiasta. Rumanvärinen viini, jollaista ei ole ennen tullut vastaan. Valoon tarkasteltaessa viinissä oli konjakinkeltaista vivahdetta. Värin lisäksi maku oli erikoinen. Alko mainitsee mansikan, joka kieltämättä maistuu hauskasti taustalla. Ei huono - vaan erilainen punaviini. Jää silti hyllyyn.

Tabula Damana Crianza 2004
Damanaa ei saa Alkosta ja olen lukenut siitä mukavasti puoltavia arvosteluita. Maistoimme Damanaa maratonin viimeisenä, joka osaltaan vaikutti varmasti mielipiteisiin. Kyseessä on 100% Tempranillo samoin kuin kuukausi sitten maistamani Baron De Ley, johon yritin viiniä vertailla. Taitaa kuitenkin olla niin, että en tästä Espanjan kuningasrypäleestä ymmärrä mitään, koska viini ei herättänyt juurikaan mielipiteitä. Tilannetta ei pelastanut myöskään se, että "maahantuojan" esittelijä oli täysin jäässä, ja näytti haaveilevan jo perjantain saunakaljoista. Maku oli muistaakseni vahvahkon hedelmäinen ja tuhti. Tempranilloa on pakko ostaa uudelleen, jotta saisi rypäleestä edes jonkinlaisen otteen.

Varautunut Nebbiolo

2009-10-16T23:10:00.025+03:00

Päätimme maistaa tulevaa Milanon matkaa silmällä pitäen lähes lähinaapurin mahtirypäleen Nebbiolon*, kun kerran Lombardian viinit ovat Suomessa kiven alla. Odotukset rypäleeseen olivat varautuneet ja jäykät - monet asiantuntija-arvostelut kun olivat kummasti innostuneet kritisoimaan Alkon Barolo-valikoimaa kuluneena vuotena.

Viini oli tanniininen. Tähän ei tarvinnut kokeneen viinifriikin kommenttia, vaan höynähtänyt amatöörikin maistoi sen helposti. Vaikka viini oli hapan, se oli helposti juotava. Mieleen tulikin rantaa nuoleva vaahtopäinen aalto, joka vetäytyessään neutralisoi suun nopeasti seuraavaa kulausta varten. Helpohko juotava Nebbioloksi. Tuoksu oli miellyttävä. Lähes niin miellyttävä ja lempeä, että viiniä teki mieli tuoksutella kohtalainen tovi ennen varsinaista testaamista. Jollain tasolla tuoksu tuntui kolhaisevan naamaa - se puudutti hapokkuudellaan hajuaistin hetkeksi. Viini oli lasissa väriltään vahvahko ja hauskasti elohopeamainen reunoilta. Valoon tarkasteltaessa reuna juoksi läpinäkyvänä ja nopeana lasin kyljessä.

Viiniä ei dokattu pelkästään, vaan seurana olivat pitkään (3v) kypsynyt parmesaani, lähes juoksevaksi saatettu sinihome ja stockan tiskipojan suosittelema valkohome. Kokonaisuus oli kieltämättä miellyttävä. Baroloja on hehkutettu juustoviiniksi - varsinkin parmesaanin kuuluisi toimia. Neuvosta vaarin hommasin tälle 100% Nebbiololle kunnon juustot ja parmesaanin - voin suositella kaikille.

Kokonaisuutena tekninen ja hapokas viini, joka antaa itsestään enemmän kuin ottaa - varsinkin oikeanlaisen ruoan kanssa. Vaikka viiniin oli helppo suhtautua varauksella, käsitteli se nautiskelijaa hienovaraisesti jätteäen itsevarman jälkivaikutelman.

* Araldica, DOC Langhe Nebbiolo 2006

[Vieraskynä-Mige]: Lauantai-illallinen

2009-10-10T20:21:00.026+03:00

Paikallisesta marketista lähti halvalla mukaan naudan paahtopaistia, tarkoituksena kypsentää liha uunissa pitkään ja rauhassa 65 asteiseksi ja antaa tämän jälkeen seistä vähintään tunnin käärittynä leivinpaperi-hesari-kääröön. Melko rasvattomalle naudan paahtopaistille ei ollut syytä hankkia tuhtia ja tanniinista punaviiniä, joten päädyin uuden maailman viineihin, joista löytyy hyvällä hinta-laatu suhteella pehmeitä ja keskitäyteläisiä viinejä. Tällä kertaa matkaan tarttui täysin alkon kuvauksen perusteella "keskitäyteläinen, notkea, makean herukkainen ja hennon paahteinen" Goue Vallei Pinotage Etelä-Afrikasta.

Viinin tuoksu oli marjaisa, josta pystyi erottamaan tiettyä hillomaisuutta, tyypillistä pinotagelle. Maku seurasi kevyttä ja marjaisaa aromia, kuitenki notkea ja paahteinen. Erittäin hyvin mukaili vain suolalla ja pippurilla maustettua paahtopaistia ja sen paistinliemestä tehtyä kastiketta. Aterian lopussa pullon pohjalla oli vielä lasilliset viiniä, joiden nautiskelemisessa ei ollut lainkaan ongelmia. Viini oli mutkatonta ja notkeaa. Sopii siis myös seurustelujuomaksi.

Goue Vallei Pinotage, Etelä-Afrikka

the fiesta.

2009-10-10T00:07:00.022+03:00

Castello Banfin Brunello* tuotti neitseelliselle Montalcinon alueen sulaa kultaa nauttineelle pettymyksen. Vaikka Banfi on vuodesta toiseen niittänyt menestystä Wine Spectatorin arvosteluissa, ei ´03 vuosikerta täyttänyt odotuksia. Viini oli hyvin selkeä ja vahva niin kuin olettaa saattoi, se nautittiin erinomaisen punaviinihirven kanssa, ja onnistuikin vastaamaan ruoan vahvaan makuun hyvin. Kokonaisvaikutelma jäi silti yllättävän ongelmalliseksi ja häiritsevän karvaaksi. Viini oli mausteisen marjaisa sekä erittäin voimakaan tuoksuinen, mikä teki osaltaan vahvasti positiivisen vaikutuksen. Jokin ei silti toiminut, ja kokonaisuus jäi vuosien päähän siitä karismasta, mitä viiniltä odotti. Brunelloille tyypillistä purppuran tummaa ruskeahkoa sävyä ei taittunut reunasta, ainakaan vielä tällä vuosikerralla. Happea kannattaa antaa reilusti yli toista tuntia, ja testiryhmä huomasikin, että viini sai dekantoituneena mukavasti pehmeyttä ja karismaa.

Banfi ´03 ei ole valmis nautittavaksi, vaan testaajien veikkaus onkin, että viini on parhaimmillaan 5-6 vuoden päästä. Näin nuoressa Brunellossa kun hehkuu läpi jonkinlainen epävarmuus. Tuottaja lupaa viinille jopa 18 vuoden säilymisen. Viini ei missään nimessä ole Alkon tilausvalikoimahinnaston arvoinen, vaan kaappaisin hyllystä mielummin mukaan vaikka kaksi turvallista Zenaton Ripassoa, joista toisen voisi sekoittaa booliin ilman huonoa omatuontoa.

Alkupalapöytä piti sisällään loistavan kattauksen uunissa lämmitettyä maalaisleipää valkosipulioliviöljyllä. Ohessa mozzarellaa, chilimakkaraa ja kotitekoista pestoa. Kaiken tämän summasi erinomainen olut Inedit Damm** Espanjasta.

** Estrella Inedit Damm
* Castello Banfi, Brunello di Montalcino 2003

Perjantaina on kovat piipussa...

2009-10-08T19:00:00.009+03:00

Perjantai on odottamisen arvoinen. Tiukkaakin tiukemmassa kulinaristisessa fiestassa on tarjolla punaviinihirveä ja Brunelloa*. Enemmän ajatuksia tuonnempana...

*Castello Banfi, Brunello di Montalcino 2003

Salonkikelpoinen sicilialainen

2009-10-01T22:35:00.015+03:00

Kyllä, nielaisin syötin. Alkon valikoimiin saatiin alkuvuodesta sicilialainen Voga,* joka shamppoopullomaisella olemuksellaan koukuttaa kokemattoman viinifriikin alta aikayksikön. No, tosiasiassa pullo muistuttaa lähes identtisesti VOSS- vesisarjan putelia, ja syykin on tiedossa - sicilialainen tuottaja on tilannut muotoilun samaiselta toimistolta. Kyseessä ei tällöin olekkaan suoranainen kopio, sääli sinänsä.

Ensivaikutelma on hämmentävä, onhan viiniä tottuttu juomaan tylsästä standardipullosta, lukuunottamatta toscanalaista olkipunosviritelmää. Sisältö vastaa muotoilua. Viini on voimakkaan tuoksuinen, voimakkaan värinen ja vaikuttaa olemukseltaan hyvin paljon synnyinseudultaan - kuumalta Sicilialta. Tanniinit tuovat tullessaan mukavaa karheutta, mikä mielestäni pelastaa viinin aavistuksen mehumaiselta olemukselta. Viini ei siis ole tuhti, vaikka väri ja tuoksu niin väittävät. Se onnistuu maistumaan paremmalta ja pakenemaan aitoa olemustaan hieman viileämpänä, joten huoneenlämpöistä viiniä tarvitsee jäähdyttää jääkaapissa noin 50 minuuttia.

Kokonaisuutena ostos ei ollut huono, hinta saisi tosin olla euron, jopa kaksi keveämpi. Mikäli hinnassa tultaisiin vastaan, tämä viini päätyisi ehdottomasti myös toistamiseen ostoskoriini.

* Voga Italia Quattro, IGT 2007

Jackson Estate VW Pinot Noir 2007

2009-09-27T20:07:00.016+03:00

Toinen Pinot oli Uusi-Seelantilainen Jackson. Idean viinin valintaan sain erinomaiseksi kehutusta Allan Scott Pinot Noirista. Kummatkin viinit tulevat arvostetulta keskisen Uuden-Seelannin (Marlboroughian) tuotantoalueelta, joka on tarkaan ottaen eteläisen saaren kärjessä. Alueelta tulee myös monia palkintoja voittanut Sauvignon Blanc. Allan Scottia on turha etsiä Alkon tilausvalikoimasta, mutta siihen voi tutustua esimerkiksi Ravintola Sipulissa inhimilliseen 75 euron pullohintaan.

Viini oli odotetun marjaisa, mutta mielestäni myös jännän mausteinen sekä nopeasti yllättävän hapokas kielenpäässä. Tämä oli pelkästään hyvä asia ja kuvailisinkin tunnetta humoristiseksi. Tuoksu oli yksinkertainen ja lempeä. Todella helppo juotava, mutta ei kuitenkaan mehuisa. Onnistunut viini, jota on turvallista suositella. Ruoaksi suosittelen possua tai kanaa, vaalea liha sopii tälle viinille loistavasti.

Itävallan ja Uuden-Seelannin kaksintaistossa pysti kallistui hieman Uuden-Seelannin puolelle, perusteluina vaikkapa kunnioitettava helppous ja ryhdikkyys yhtä aikaa. Willin kokonaisvaikutelma oli tähän verrattuna hieman sekava. Suositukset ehdottomasti molemmille viineille, syksy on mukavan pitkä aika myös revanssiin.

Uusi ystäväni...

2009-09-26T01:24:00.021+03:00

..tulee Itävallasta ja kantaa nimeä Willi*. Kohtalaisen helposti lähestyttävä, liian viileänä jopa tunkeileva, jolloin ensivaikutelma on yksinkertainen, mauton ja ujo. Hieman lämmitettynä pirteet luonnollisesti korostuu, viini on karkkimainen ja asiallisen hapokas yhtä aikaa. Happea on hyvä antaa tunti, ryhti uppoaa helposti jos lipsuu - kyseessä kun ei ole tuhti Veneto.

Viini ansaittiin tumman lihan kanssa. Valkoviinivasikkaa laadukkaan sinihomejuuston kera. Kokonaisuuteen voisin jopa palata - kokeillaan nyt kumminkin vielä yksi Pinot. Seuraavaksi vuorossa Jackson Estate.

*Willi Opitz, Pinot Noir 2007

[Kommentti]: Helposti tuomittu kaksintaistelu

2009-09-23T10:15:00.038+03:00

Jatketaan testiluontoisesti digituotteella. Oheisen tekstin ei ole tarkoitus olla teknisten ominaisuuksien vertailu, eikä puolueeton mielipidekirjoitus kahden maailman johtavan puhelinvalmistajan ykköstuotteista. Blogissa on keskitytty yleiseen tunnelmaan ja käytettävyyteen tavallisen mobiilikuluttajan näkökulmasta.

Nokia toi kesällä ´09 markkinoille jo kyllästymiseen saakka odotetun kilpailijan Applen iPhonelle. N97 -mallia mainostettiin maailmankaikkeuden mullistavana älyluurina, vaikka Apple oli toteuttanut tämän yli kaksi vuotta sitten.

Kun syksyllä ´07 jotkut onnekkaat iPhonen omistavat suomalaiset näyttivät toisilleen taikatemppuja iPhonen hipaisunäytöllä, Nokian kosketusnäyttö saa valtaosan käyttäjistä hermostumaan pari vuotta myöhemmin. Tämä kertoo paljon laatuerosta, ja syy tähän on yksinkertainen: Apple on panostanut puhelimen olennaisimpaan osaan - näytön koskettamiseen. Nokia käyttää tuotteisaan resistiivistä tekniikkaa, jossa näyttöä ei vain kosketeta, vaan sitä myös painetaan. Kömpelöä ja vanhanaikaista. Ongelmia ilmenee käytettävyydessä jatkuvasti, ja käytettävyys kärsii ratkaisevasti. Toki Applen käyttämä kapasitiivinen näyttö on kallis - nyt puhutaan kuitenkin kosketusnäyttöpuhelimen ideasta, tässä kohtaa ei voi tinkiä.

Vaikka iPhone on helppo tuomita rajoittuvuudestaan, on Nokialla yksikertaisesti liian pitkä matka kokemukseen. iPhone tarjoaa jokaisella käyttökerralla juuri sitä, mistä Kallasvuo ja kumppanit ovat koko syksyn konferensseissa paasanneet - teknisen laitteen tarjoamaan yksilölliseen kokemukseen ja digitaalisen identiteetin luomiseen. Kysynkin: Miten voidaan luoda digitaalinen identiteetti mustavalkoisilla laitteilla, jotka eivät tarjoa käyttäjilleen elämyksiä? Vaikka digitaalisen identiteetin syntymiseen ei vaikuta laitteistotaso kuin murto-osalla, väitän silti, että pitkälle viedyllä ohjelmistotarjonnalla Nokian on turha yrittää kehittyä.

Nokia tähtää siis sosiaalisen median edelläkävijäksi. Osoituksena siitä julkaistaan N97mini, jossa on mm. mukavampi facebook-sovellus. Tämä on mielestäni suorastaan huvittavaa. Ensinnäkin, kuluttajat suosivat perinteisiä digitaalisen viestinnän tekniikoita (PC ja Mac), mobiilista laitteesta vilkaistaan korkeintaan "statuspäivitykset" ja uutiset. Tarvittiinko tähän siis uusi laite? Toiseksi, miksi haaskata kuluttajien aikaa tuomalla markkinoille laite, jonka alkuperäinen toteutus on niin pahasti kesken. Keskittyisivät yksinkertaiseen laitteeseen, johon ei tarvitse ympätä kaikkia teknisiä innovaatioita samaan aikaan, sellaisen Nokia on luonut tarpeeksi monta kertaa. Applella puhelin ja käyttöliittymä on sujuva, hauska, innovatiivinen ja jopa koukuttava. Samaan on kohdallani kyennyt ainoastaan Sonyericsson 2000-luvun alkupuolella julkaisemallaan S700 puhelimella. Puhelimessa oli oma tunnelma. Kääntyvä 180-asteen swivel-tekniikka oli mieletön, näyttö tarkka, luuri laadukkaasti rakennettu ja käyttöliittymä nautinnollinen. En muista kertaa, jolloin olisi tehnyt mieli käyttää Nokian Symbiania vain käyttämisen riemusta. Tämäkin aihe on kirjoitettu puhki monet kerrat. Applen erinomaisuuteen voisin palata jatkossa pureutumalla vaikka brändin identiteettiin...

Nokian N97 tuli markkinoille keskeneräisenä, niin ohjelmistona, kuin laitteenakin. Silti se myy kuin häkä. Toimivia ohjelmistopäivityksiä vielä odotellaan, laite kun tilttaa pelkästä kuvien tarkastelusta. Puhelin toimii myös helistimenä. Pitoa otteeseen voi lisätä esimerkiksi puhelinta kiertävällä gripillä - samalla akkukannen narina pysyy vaimeana taustahälynä. Kokonaisuutena valitettavasti perus nokialainen, joka hektisen massatuotannon uhrina ei voi ikinä saavuttaa laadukasta yleistuntumaa.

Pinot Noir - ensipuraisu

2009-09-23T09:42:00.003+03:00

Aloitetaan viineillä. Ensi viikonlopun kattaus pitää sisällään erittäin mielenkiintoiset Pinotit Itävallasta ja Uudesta-Seelannista. Vuoden viiniksi valittu Willi Opitz on ainakin arvosteluiden perusteella vakuuttava tapaus (http://www.vuodenviinit.com/09punaiset.html). Jackson Estate taas oiva vaihtoehto laatupinotien vertailuun. Vaikka oma mieltymys on viime aikoina ollut vahvasti toscanalaisissa, odotan malttamattomana, miten oheinen parivaljakko onnistuu kevyiden liha- ja kanaruokien kanssa.