Supersekavat toscanalaiset?

Siinä missä Piemonte tuottaa lähes yksinomaan Nebbiolon ja Barberan lajikeviinejä, Toscana sekoittaa harrastuneimmankin viinikuluttajan päänupin ihanan rajattomalla rypälevalikoimallaan. Sen lisäksi, että alueella viljellään mahtirypäle Sangiovesea, ovat lukuiset tuottajat istuttaneet tarhoilleen kasvavassa määrin ns. kansainvälisiä rypäleitä. On ennemmin sääntö kuin poikkeus, että tarhurit esimerkiksi Chiantin, Maremman ja Chianti Classicon alueella tuottavat alueellisten laatuluokituksien (DOC & DOCG) mukaisten viinien lisäksi viiniä Italian kolmanteen laatuluokkaan IGT. Näin tarhurit ikään kuin toteuttavat vapaammin itseään tiukempien laatuluokitusstandardien ulkopuolella.

Toscanan superviinit ovat viiniharrastajan aarreaitta. Kansainvälisten ja kansallisten rypäleiden sekotussuhteita on vähintään yhtä monta kuin on sekoittajaakin. Yhtä kimurantti on piiri pieni, josta tämä kaikki on saanut alkunsa (suluissa ensimmäinen vuosikerta ja tuottaja):

- Sassicaia (1968, Mario Incisa della Rocchetta)

- Tignanello (1971, Marion vaimon sisarenpoika Piero Antinori)

- Ornellaia (1985, Marion vaimon sisarenpoika Lodovico Antinori)

- Guado al Tasso (1990, Piero Antinori)

Millainen viini sitten voidaan laskea "supertoscanalaiseksi"? Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että viini tulee Toscanan maakunnasta, kuuluu kolmanteen laatuluokkaan IGT (osa suurista supertoscanalaisista kuuluu Bolgheri DOC / Bolgheri Sassicaia -luokkaan) ja sisältää kansainvälisiä rypäleitä. Mielestäni esimerkiksi Classico-alueen supertoscanalaisiksi voitaisiin laskea myös 100% Sangioveset, joissa sekoitus ei koostu pelkästään Classico-alueen rypäleistä. Makuasioita.

Barbarescon aidot kasvot

Sanotaan italialaisista miehistä mitä tahansa - yhdessä asiassa he ovat myös suomalaisen mielestä aidoimmillaan.

Saavuimme nukkuvaan Barbarescon kylään aamupäivällä kello 11 aikoihin. Muutamaa amerikkalaisturistia lukuunottamatta olimme pikkukylän ainoat vierailijat. Kylä nukkui paahteisen auringon alla siestaa, josta se luultavasti tahtoisi herätä vasta syyskuun viilenevinä iltoina. Barbaresco, tuo feminiininen kuningas-nebbiolo, torkkui kylän tavoin komeasti Tanaro-jokeen suuntautuvilla rinteillä.

Suuntasimme autosta suoraan kylän ainoalle maamerkille vain todetaksemme, että hissi komeaan keskiaikaiseen torniin oli vielä rakennusvaiheessa. Tornin juurella oli muutamia viinibaareja, joissa paikalliset tuottajat toivat esille omia ylpeydenaiheitaan. Ihan kylän "kärjessä", huomaamattomassa rakosessa avautui ulkoa vaatimaton, mutta sisältä viimeistelty viinibaari, jonka omistaja osui naulan kantaan esitellessään mielenkiintoisen tuottajan Nebbiolo-, Dolcetto- ja Barbaresco-viinejä. Baarissa oli veikeitä koiria, herkullista juustoa, grissinejä ja hyvää seuraa. Onnistuimme todistamaan mielenkiintomme alueen viineihin ja samalla saamaan uskomatonta palvelua.

Viineistä puhuttiin monta varttia. Lähinnä italiaksi ja käsillä. Silti sanoma tavoitti kielitaidottamat suomalaiset. Dolcetto ja Barbaresco olivat kerrassaan hurmaavia, juusto erinomaista ja ympäristö täydellinen. Omistaja eläytyi, tarjosi purtavaa ja valokuvasi viinejä sellaisella antaumuksella, että vieraille ei jäänyt epäselväksi miksi Piemontea kutsutaan viinivieraan mekaksi.