[Vieraskynä-Mige]: Viiniä vesillä

Kavereiden alennuslipukkeiden turvin ampaisimme viikonlopuksi risteilemään Silja Serenadelle ja hetihän oli mielessä mitä viinejä sieltä saa. Laivalla toimii Bon Vivant fine dining -ravintola, jossa on myös viinibaari ja -myymälä. Valikoima on huomattavasti laadukkaampi kuin perus tax-freessä. Heti ensimäisenä iltana suunnistin viinibaariin siinä toivossa, että pääsisi maistamaan kehuttua Tua Ritan Perlato de Boscoa, joka löytyy ravintolan listoilta. Harmikseni minua varten ei pulloa avattu, mutta ammattitaitoinen viiniasiantuntija tiskillä osasi tarjota muita herkkuja. Aluksi minulle tarjottiin mallorcalaista ÁN/2:sta.

Viini oli miellyttävä uutuus. Kun kyselin rypäleitä niin en tunnistanut kuin Syrahin, mutta pääosin sekoituksessa oli Callet'a (65%), Mantonegreaa ja Fogoneu'ta (20%). Tuoksussa erotin heti ensimäisenä nötköttiä, johon en tiennyt miten suhtautua. Oikeastaan se pääosin nauratti. Kuitenkin enemmän nuuhkimalla sieltä pystyi erottamaan vielä hieman pippurisuutta ja kypsää/kuivattuja hedelmiä. Epäröiden lähdin maistamaan viiniä ja mitä vielä, maku oli mahtava! Pehmeä ja taspainoinen heti alussa, kunnes miedot hapot alkoivat pyörimään suussa ja aromaattisuus pääsi valoilleen. Erittäin raikas viini! Pullo lähtee mukaan myymälästä reilulla 30 eurolla.

Seuraavaan lasiin halusin vähän tuhdimpaan tavaraa, jolloin tiskiltä suositeltiin edellisenä päivänä uutuutena laivalle tullutta Accordini Stefanon Amarone Classico "Acinaticoa".

Kun viiniä kaadettiin lasiin, pystyin jo silloin haistamaan, että nyt on hyvää tavaraa tulossa. Haju oli huumaava. Lasissa tuoksui tummat marjat ja aivan selkeä tumma suklaa. Välillä tuntui kunnon nuuhkaisun jälkeen, että nenästä lensi uloshengittäessä aromeita ulos. Maku oli hyvinkin pehmeä ja tasapainoinen, eikä 16% alkoholipitoisuus tuntunut missään. Jotain myös kertoo se, että siemailin tätä 16 cl herkkua maisemia katsellessa reilut kolme varttia. Pullon saisi mukaan reilulla 50 eurolla.

Täytyy todeta, että Bon Vivant oli mukava uusi kokemus. Erityisen hyvän vaikutelman teki vanhempi herrasmies tiskin takana, jolta nuorikin pojankloppi sai erinomaista ja asiantuntevaa palvelua. Sitten vain odotellaan, että matkalta tarttuneet Pio Cesaren ja Prunotton Barolot pääsee korkkaamaan!

Cecilia Beretta Picàie IGT 2004

Cecilia Beretta on ehkä Veneton surkeimmin brändätty laatutuottaja. Vaikka yksin Suomessa mainostilaa ostetaan kymmenillätuhansilla euroilla, luovat jo uskomattoman sekasoitkuiset ja epäloogiset etiketit viinistä halvan ja helposti ohitettavan massaviinin. Cecilian viinit ovat kaikesta huolimatta erinomaisesti nautiskelijan suuhun istutettuja, jopa tylsän täydellisiä paremman keskiluokan esimerkkiviinejä.

Tällä kertaa lasiin päätyi vuoden 2004 "SuperVeronese", Picàie - sekoitus Corvinaa, Cabernet Sauvignonia ja Merlota. Syvä tummanpunainen väri ja selkeän houkutteleva tuoksu lupasivat paljon. Mukavasti dekantoituna viinissä oli ylitsepääsemättömän herkullinen, mutta selkeä tanniini, kevyt happo, tuoksuva kirsikka ja hentoa vaniljaa. Myös Amaronen usein tarjoama, terve kitkeryys, oli sopivasti mukana.

Alko tarjoaa tällä hetkellä vuosimallia 2006, joka ehdottomasti päätyy ostoskoriin pikapuolin. Suosittelen tätä viiniä vaihtoehdoksi kaikille, jotka pitävät Veronan ykkösviinistä Amaronesta, mutta toivoisivat sen olevan arjessa monikäyttöisempi.

Kiinnostuitko? Tilaa viini Alkon tilausvalikoimasta

Classicot riviin järjesty

Viimeksi nauttimastamme Chianti Classicosta on ehtinyt vierähtää jo sellainen tovi, että kesän kynnyksellä Classico-jano kävi tuskalliseksi ja päätimme laittaa kerralla paremmuusjärjestykseen neljä mielenkiintoista taloa. Valinta tehtiin yksinkertaisesti ja mukaan valittiin kaksi suurinta taloa satojen hehtaarien huipputarhoilla ja kaksi pienempää muutaman kymmenen hehtaarin tilaa. Reilua, eikö?

Ilahdukseksemme viinit olivat ällistyttävän erilaisia. Siinä missä Barone Ricasolin Brolio oli tumma ja mausteinen kuin Uuden Maailman Syrah, Fattorie Melinin tuotos tuoksui mitäänsanomattomalle, laimealle ja ohuelle härskiintyneelle viilille. Maussakaan ei juuri löytynyt sitä potkua, mikä tässä seurueessa olisi erottunut edukseen.

Kolmatta kokelasta, idyllisen pientilan Fattoria Santo Stefanon saman nimistä Classicoa vuodelta ´05 olimme maistaneet viime marraskuussa ja pidimme kovasti. Tällä kertaa pöydässä oli 2007, jonka vaniljaiset aromit ja pehmeys eivät pääseet aivan ´05 vuoden tasolle, mutta oli silti erinomainen viini. Stefanon hapot ja kevyt tanniini viehetti siinä määrin, että illan seurue päätti valita sen yksimielisesti voittajaksi jo muutaman maistelukierroksen jälkeen. Neljäntenä viininä maistamamme Marchese Antinori oli joukon selkärankaisin. Mukana oli aavistus tallinnurkkaa ja rotevat tanniinit. Hyvä viini sekin.

Classico-illallinen oli siis suuri menestys, viinit olivat haastavan erilaisia ja makuskene kattava. Pikkutila vei pystin, Antonori tuli hyvänä kakkosena ja Mellinin Gambero Rosso -menestyjä liputti viimeisen sijan, vaikka ei keskimääräistä heikompi viini ollutkaan.

Viinit paremmuusjärjestyksessä:

- Santo Stefano Chianti Classico DOCG 2007

- Marchese Antinori Chianti Classico Riserva DOCG 2005
- Barone Ricasoli Chianti Classico Brolio DOCG 2007

- Fattorie Melini Chianti Classico Riserva "La Selvanella" DOCG 2006