Viini & Ruoka 2009 tuomiot

Viini, Ruoka & Hyvä Elämä -messut pidettiin Helsingissä 22.10-25.10.2009. Ohessa kokemukset messuilla maistetuista viineistä.


Mont Riley, Sauvignon Blanc 2007
Erinomainen viini. Vahva happo ja jännästi hedelmäisen kuiva kokonaisuus. Todella miellyttävä ensikokemus tähän Uuden-Seelannin blanciin. Ostan varmasti.


Coste Rubin Barbaresco
Hieno viini, joka erottui edukseen kahden nebbiolon vertailussa selvästi. Hyvä näin, sillä viini on ehta barbaresco ja puolet kalliimpi mitä viikko sitten maistettu Langhe Nebbiolo. Aavistuksen mineraalinen, mutta lämmin. Vierastan kuitenkin vahvoja tanniineja, jotka liimaavat kielen klassisesti kitalakeen. Viini vaatii seurakseen oikeanlaisen ruuan. Tyydyn edullisempiin piemontelaisiin.

Valpolicella Classico Superiore, Caterina Zardini
Tuhti Valpolicella, joka pitää sisällään mielenkiintoisen tuotantovivahteen. Noin 30% viinistä on valmistettu ns. amarone-menetelmällä, apassimento-tekniikalla, eli kolmasosaa rypäleistä on kuivatettu ennen varsinaisen valmistamisen aloittamista. Voimakkaan tumma ja yllättävän tanniininen veneto. Jää tällä kertaa tilaamatta.

Stonehedge Zinfandel
Itselle täysi tuntemattomuus Californiasta. Rumanvärinen viini, jollaista ei ole ennen tullut vastaan. Valoon tarkasteltaessa viinissä oli konjakinkeltaista vivahdetta. Värin lisäksi maku oli erikoinen. Alko mainitsee mansikan, joka kieltämättä maistuu hauskasti taustalla. Ei huono - vaan erilainen punaviini. Jää silti hyllyyn.

Tabula Damana Crianza 2004
Damanaa ei saa Alkosta ja olen lukenut siitä mukavasti puoltavia arvosteluita. Maistoimme Damanaa maratonin viimeisenä, joka osaltaan vaikutti varmasti mielipiteisiin. Kyseessä on 100% Tempranillo samoin kuin kuukausi sitten maistamani Baron De Ley, johon yritin viiniä vertailla. Taitaa kuitenkin olla niin, että en tästä Espanjan kuningasrypäleestä ymmärrä mitään, koska viini ei herättänyt juurikaan mielipiteitä. Tilannetta ei pelastanut myöskään se, että "maahantuojan" esittelijä oli täysin jäässä, ja näytti haaveilevan jo perjantain saunakaljoista. Maku oli muistaakseni vahvahkon hedelmäinen ja tuhti. Tempranilloa on pakko ostaa uudelleen, jotta saisi rypäleestä edes jonkinlaisen otteen.

Varautunut Nebbiolo

Päätimme maistaa tulevaa Milanon matkaa silmällä pitäen lähes lähinaapurin mahtirypäleen Nebbiolon*, kun kerran Lombardian viinit ovat Suomessa kiven alla. Odotukset rypäleeseen olivat varautuneet ja jäykät - monet asiantuntija-arvostelut kun olivat kummasti innostuneet kritisoimaan Alkon Barolo-valikoimaa kuluneena vuotena.

Viini oli tanniininen. Tähän ei tarvinnut kokeneen viinifriikin kommenttia, vaan höynähtänyt amatöörikin maistoi sen helposti. Vaikka viini oli hapan, se oli helposti juotava. Mieleen tulikin rantaa nuoleva vaahtopäinen aalto, joka vetäytyessään neutralisoi suun nopeasti seuraavaa kulausta varten. Helpohko juotava Nebbioloksi. Tuoksu oli miellyttävä. Lähes niin miellyttävä ja lempeä, että viiniä teki mieli tuoksutella kohtalainen tovi ennen varsinaista testaamista. Jollain tasolla tuoksu tuntui kolhaisevan naamaa - se puudutti hapokkuudellaan hajuaistin hetkeksi. Viini oli lasissa väriltään vahvahko ja hauskasti elohopeamainen reunoilta. Valoon tarkasteltaessa reuna juoksi läpinäkyvänä ja nopeana lasin kyljessä.

Viiniä ei dokattu pelkästään, vaan seurana olivat pitkään (3v) kypsynyt parmesaani, lähes juoksevaksi saatettu sinihome ja stockan tiskipojan suosittelema valkohome. Kokonaisuus oli kieltämättä miellyttävä. Baroloja on hehkutettu juustoviiniksi - varsinkin parmesaanin kuuluisi toimia. Neuvosta vaarin hommasin tälle 100% Nebbiololle kunnon juustot ja parmesaanin - voin suositella kaikille.

Kokonaisuutena tekninen ja hapokas viini, joka antaa itsestään enemmän kuin ottaa - varsinkin oikeanlaisen ruoan kanssa. Vaikka viiniin oli helppo suhtautua varauksella, käsitteli se nautiskelijaa hienovaraisesti jätteäen itsevarman jälkivaikutelman.

* Araldica, DOC Langhe Nebbiolo 2006

[Vieraskynä-Mige]: Lauantai-illallinen

Paikallisesta marketista lähti halvalla mukaan naudan paahtopaistia, tarkoituksena kypsentää liha uunissa pitkään ja rauhassa 65 asteiseksi ja antaa tämän jälkeen seistä vähintään tunnin käärittynä leivinpaperi-hesari-kääröön. Melko rasvattomalle naudan paahtopaistille ei ollut syytä hankkia tuhtia ja tanniinista punaviiniä, joten päädyin uuden maailman viineihin, joista löytyy hyvällä hinta-laatu suhteella pehmeitä ja keskitäyteläisiä viinejä. Tällä kertaa matkaan tarttui täysin alkon kuvauksen perusteella "keskitäyteläinen, notkea, makean herukkainen ja hennon paahteinen" Goue Vallei Pinotage Etelä-Afrikasta.

Viinin tuoksu oli marjaisa, josta pystyi erottamaan tiettyä hillomaisuutta, tyypillistä pinotagelle. Maku seurasi kevyttä ja marjaisaa aromia, kuitenki notkea ja paahteinen. Erittäin hyvin mukaili vain suolalla ja pippurilla maustettua paahtopaistia ja sen paistinliemestä tehtyä kastiketta. Aterian lopussa pullon pohjalla oli vielä lasilliset viiniä, joiden nautiskelemisessa ei ollut lainkaan ongelmia. Viini oli mutkatonta ja notkeaa. Sopii siis myös seurustelujuomaksi.

Goue Vallei Pinotage, Etelä-Afrikka

the fiesta.

Castello Banfin Brunello* tuotti neitseelliselle Montalcinon alueen sulaa kultaa nauttineelle pettymyksen. Vaikka Banfi on vuodesta toiseen niittänyt menestystä Wine Spectatorin arvosteluissa, ei ´03 vuosikerta täyttänyt odotuksia. Viini oli hyvin selkeä ja vahva niin kuin olettaa saattoi, se nautittiin erinomaisen punaviinihirven kanssa, ja onnistuikin vastaamaan ruoan vahvaan makuun hyvin. Kokonaisvaikutelma jäi silti yllättävän ongelmalliseksi ja häiritsevän karvaaksi. Viini oli mausteisen marjaisa sekä erittäin voimakaan tuoksuinen, mikä teki osaltaan vahvasti positiivisen vaikutuksen. Jokin ei silti toiminut, ja kokonaisuus jäi vuosien päähän siitä karismasta, mitä viiniltä odotti. Brunelloille tyypillistä purppuran tummaa ruskeahkoa sävyä ei taittunut reunasta, ainakaan vielä tällä vuosikerralla. Happea kannattaa antaa reilusti yli toista tuntia, ja testiryhmä huomasikin, että viini sai dekantoituneena mukavasti pehmeyttä ja karismaa.

Banfi ´03 ei ole valmis nautittavaksi, vaan testaajien veikkaus onkin, että viini on parhaimmillaan 5-6 vuoden päästä. Näin nuoressa Brunellossa kun hehkuu läpi jonkinlainen epävarmuus. Tuottaja lupaa viinille jopa 18 vuoden säilymisen. Viini ei missään nimessä ole Alkon tilausvalikoimahinnaston arvoinen, vaan kaappaisin hyllystä mielummin mukaan vaikka kaksi turvallista Zenaton Ripassoa, joista toisen voisi sekoittaa booliin ilman huonoa omatuontoa.



Alkupalapöytä piti sisällään loistavan kattauksen uunissa lämmitettyä maalaisleipää valkosipulioliviöljyllä. Ohessa mozzarellaa, chilimakkaraa ja kotitekoista pestoa. Kaiken tämän summasi erinomainen olut Inedit Damm** Espanjasta.



** Estrella Inedit Damm
* Castello Banfi, Brunello di Montalcino 2003

Perjantaina on kovat piipussa...

Perjantai on odottamisen arvoinen. Tiukkaakin tiukemmassa kulinaristisessa fiestassa on tarjolla punaviinihirveä ja Brunelloa*. Enemmän ajatuksia tuonnempana...

*Castello Banfi, Brunello di Montalcino 2003

Salonkikelpoinen sicilialainen

Kyllä, nielaisin syötin. Alkon valikoimiin saatiin alkuvuodesta sicilialainen Voga,* joka shamppoopullomaisella olemuksellaan koukuttaa kokemattoman viinifriikin alta aikayksikön. No, tosiasiassa pullo muistuttaa lähes identtisesti VOSS- vesisarjan putelia, ja syykin on tiedossa - sicilialainen tuottaja on tilannut muotoilun samaiselta toimistolta. Kyseessä ei tällöin olekkaan suoranainen kopio, sääli sinänsä.

Ensivaikutelma on hämmentävä, onhan viiniä tottuttu juomaan tylsästä standardipullosta, lukuunottamatta toscanalaista olkipunosviritelmää. Sisältö vastaa muotoilua. Viini on voimakkaan tuoksuinen, voimakkaan värinen ja vaikuttaa olemukseltaan hyvin paljon synnyinseudultaan - kuumalta Sicilialta. Tanniinit tuovat tullessaan mukavaa karheutta, mikä mielestäni pelastaa viinin aavistuksen mehumaiselta olemukselta. Viini ei siis ole tuhti, vaikka väri ja tuoksu niin väittävät. Se onnistuu maistumaan paremmalta ja pakenemaan aitoa olemustaan hieman viileämpänä, joten huoneenlämpöistä viiniä tarvitsee jäähdyttää jääkaapissa noin 50 minuuttia.

Kokonaisuutena ostos ei ollut huono, hinta saisi tosin olla euron, jopa kaksi keveämpi. Mikäli hinnassa tultaisiin vastaan, tämä viini päätyisi ehdottomasti myös toistamiseen ostoskoriini.

* Voga Italia Quattro, IGT 2007